Keittiöstressiä

Elossa ollaan, ainakin vielä toistaiseksi. Mä oon ollut ihan älyttömän väsynyt koko tämän viikon, hädintuskin saan silmiä pysymään auki. Ottaen huomioon, että oon muutamista typeristä unista huolimatta nukkunut viimeyöt ihan hyvin, niin olo on aika kummallinen.

Keittiöremppa on edennyt siihen pisteeseen, että tänään seinille tulee enään hienotasote, jonka jälkeen päästään maalaamaan. Tai siis E pääsee, ei me - koska se ei anna mun sotkeutua siihen hommaan. Toisaalta ihan hyvä, koska E:n pikkutarkan luonteen tuntien siitä ei tulisi yhtään mitään.

Sen sijaan mä oon käyttänyt vapaa-aikani olemalla illatkin töissä ja miettimällä uuden keittiön valaistusratkaisuja. Palelen päästä varpaisiin ja toivon joka aamu, että olis jo lauantai. Ainiin, mutta mullahan on silloinkin töitä ja yks kämppä tyhjennettävänä. No, sunnuntain mä oon omistanut rentoutumiselle ja hierojalla käymiselle. :)

Mä oon miettinyt pääni puhki noi valaistusratkaisut enkä oo keksiny vielä mitään fiksua. Kuvassa ei siis todellakaan ole meidän oma koti eikä keittiö, vaan se on pieni inspiskuva. Mä henkilökohtaisesti pidän paljon enemmän epäsuorista valoista ja niiden säätömahdollisuuksista. Tottakai valaistuksen täytyy täyttää määrätty luumen-arvo, eli valovirran määrä, riippuen sen käyttökohteesta ja tarkoituksesta. Omassa tapauksessamme kuitenkin olisi niin, että pääasiassa valoteho saataisiin keittiön kattovalaisimesta ja nämä työtason valaisimet vain lisäisivät valoa ja tekisivät keittiöön vähän tunnelmaa.

Erilaisia LED-valonauhojahan on joka lähtöön tänäpäivänä. Vikatilanteiden tullen ne eivät kuitenkaan ole erityisen mukavat. Lisäksi valonauhoissa on muuntajat, jotka pitäisi saada sitten piilotettua johonkin kaappiin sisään. Normaalit työtason valaisimet eivät meillä tule kuuloonkaan. Mulle ne olisi kelvannut "väliaikaisesti" vallan mainiosti, mutta E:ltä tuli ehdotukselle jyrkkä ei. No okei - tavallaan mä ymmärrän. Onhan ne tosi vanhanaikaiset ja rumat, mutta kun keittiöön tulee ainoastaa yhteen kulmaan entisen työtason valaisimen johtimet sekä kytkimen johtimet, niin ei ole järin helppoa lähteä johdottamaan uusia kalusteita. Saattaahan siihen vaikuttaa hiukan sekin, että tuo talo on rakennettu vuonna -62 ja siellä on 2x 10A sulake+liesi. Eli toisinsanoen jos tiskikone on päällä, niin on turha luulla keittävänsä samanaikaisesti kahvia. Veikkaan, että täytynee ostaa muutama tukkupakkaus 10A sulakkeita eteiskaappiin säilöön...

 Nyt mä oon kuitenkin koittanut metsästää jotain suht huomaamattomia työtason valaisimia, niin että saataisiin samalla hoidettua myös se pistorasia-asia kuntoon. Luulen, että päädytään LED-valoon jokatapauksessa, mutta en ole niinkään varma siitä, että halutaanko pulittaa muutamasta metristä valonauhaa hirveä summa rahaa, vaikka ammattini puolesta ne toki vähän halvemmalla saisinkin.

Suurimmalle osalle ihmisistä toi äskeinen on varmaan ihan täyttä hepreaa, mutta mä kuljin aikaisemmin isäni jalanjälkiä ja opiskelin itseni ammattikoulussa sähköasentajaksi. Ei mikään varsin perinteinen ammatinvalinta naiselle, mutta päivääkään en ole sitä päätöstä katunut.

Ehkä me jotain keksitään - onhan tässä peräti viikko aikaa siihen, että keittiön pitäisi olla paikallaan ja siinä samalla pitäisi tietää myös ne valaisimet.

Ja taaaas tätä tyttöä viedään. Mä olen suorastaan rakastunut. Ei sillä, ettenkö mä olisi aina rakastanut omenaperheen tuotteita, mutta se, että ne teknologian jumalat ovat ymmärtäneet laittaa iPhone valikoimaan myös shampanjan värisen version on nerokasta, äärimmäisen nerokasta.

Mun vanha iPhone 4S koki kovan kohtalon jo melkein puolisen vuotta sitten, kun se tippui sohvalta alas. Lopputuloksena oli (ah niin ihana) täysin pirstaleina oleva näyttö. Mähän oonkin varmaan ainoa iPhone ihminen jolle näin on käynyt, yeah, right...

Kuitenkin, jo pidemmän aikaa oon harkinnut uuden puhelimen (iPhone 5) hankkimista, mutta halusin odottaa ensin tämän 5S:n julkasua. Ja nythän mä oon aivan sekasin. Ihan vaan ton värin takia.

Ominaisuuksiltaanhan tuo luuri ei juuri vitosta kummoisemmaksi muuttunut, kuten Iltalehtikin jo asiasta mainitsi.Toisaalta tässä on sellainen juttu, että E osti mulle iPadin, kun täytin kahdeksantoista. Siitähän nyt on siis kohta kaksi vuotta aikaa ja 7.11 koittaakin mun ensimmäiset aikuisiän pyöreät. Joten E, jos sä senkin rontti oot jo löytänyt tämän mun tarkoin varjellun salaisen blogini, niin ota vinkistä vaari.. ;)

Tää oli kaikinpuolin hyvin kummallinen postaus ja mä pahoittelen mun tämänhetkistä sisällötöntä elämää, mutta asia korjaantuu mahdollisesti viikonlopun ja ensiviikon aikana. Tämän illan mä vietän toisella työpaikallani, huomenna lähdetään firman kanssa juhlistamaan eläköityvää päällikköä hyvän ruoan merkeissä, lauantaina on töitä ja tavaroiden roudaamista kun työpöytä ja sänky vaihtavat omistajaa ja saadaan vihdoinkin mun isompi sänky ja tv-taso kotiin. :)

Veikkaan, että sunnuntaina se hieronta tulee tarpeeseen. Olkaa te munkin puolesta reippaita nämä pari päivää ja vetäkää lenkkarit jalkaan! Kyllähän mullakin kai aikaa olis lenkeille ollut, jos oikein tekemällä olisi tehnyt, mutta silloin kun on oikeasti väsynyt, eikä vaan saamaton ja laiska, niin kannattaa oikeasti kuunnella kroppaa ja jäädä kotiin - tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että jätti yhden tai kaksi lenkkiä väliin oman jaksamisensa takia.

Palataan ensi kerralla taas vähän mielenkiintoisemman ja paremman postauksen merkeissä!