Nöyrimmät anteeksipyyntöni

... blogihiljaisuudesta. :)

Osa lukijoista on ollut jo huolissaan, että olenko jäänyt kokonaan kuvioista, joten näin aiheelliseksi tulla kertomaan ettei asia ole näin.

Meillä on ollut päivät täynnä hommia - ensin molempien omat työt, mun iltatyöt, muutto ja keittiöremontti. Täällä vallitsee edelleen tajuton kaaos, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Keittiön yläkaapit ovat löytäneet oman paikkansa, ja alakaapitkin alkavat asettua. Jääkaappikaluste on intekrointia vaille valmis ja uusi ruokapöytänäkin toimiva saareke odottaa kiinnittäjäänsä.

Mulla oli entisessä asunnossani harvinaisen vaikea vuokraisäntä, jonka kanssa asunnon irtisanomisessakin tuli ongelmia. Hän päättikin tänään ilmoittaa, että 5.10 sijaan asunnon täytyykin olla tyhjä huomenna. Jepjep, ja tähänhän me oltiinkin melkein varauduttu (ei, ei todellakaan oltu).

Nyt siis huomenna isolla tohinalla hakemaan loputkin irtaimistot pois asunnolta ja suorittamaan loppusiivous, kunhan on ensin selätetty normaali työpäivä.

Keilaamassa oon ehtinyt muutaman kerran käydä, kiireestä huolimatta. Pitkän tauon jälkeen alkaa vihdoin tuntua siltä, että ei kaikki taidot olekaan ehkä vielä unohtunut.

Tää kaikki on rankkaa, mutta mä tiedän, että sitten kun tää koti on kokonaan valmis, ni saa rentoutua ja palata normaaliin liikkumis- ja arkirytmiin. Niin, ja saa tehdä jälleen omassa keittiössä ruokaa! Kauheen huono omatunto, kun on syönyt ulkona ja jättänyt lenkkeilyt väliin kiireiden takia, mutta viikon päästä on takaisinmaksun aika.

Tässä pintaraapasu siitä mitä täällä on kuluneen viikon aikana tapahtunut. Edellinen viikko meni tasoitus- ja maalaushommia tehdessä.

Ensimmäinen ilta keittiön kimpussa meni lähinnä asennustekniikkaan tutustuen. Tää Noblessan keittiö poikkeaa muista siten, että se kiinnitetään seinään kiskoilla. Mutta saatiinhan me yksi kaappi ja liesituuletinkaappi paikalleen, jee! :D Ja tajuttiin keittiösuunnittelijan virhe mittauksissa, kun ei oltu otettu huomioon noita vesiputkia - eipä mahdu reunimmainen kaappi aukeamaan kokonaan. No, huomenna tulee putkari katsomaan, että mistä vedetään uudet putket.

Kun tekniikka saatiin haltuun (tai siis E ja hänen isänsä saivat), niin kalusteet löysivät hyvinkin vikkelästi paikkansa. Kuvissahan etulevyjen päällä on vielä suojakalvot, joten lopullinen korkeakiiltoisuus näkyy vasta niissä kuvissa, joita julkaisen sitten kun koko keittiö on valmis. ;)

Alakaapit ja jääkaappikaluste paikoillaan!

Äsken oli pakko iltateen kera fiilistellä vähän. Kyllä se siitä valmistuu, pikkuhiljaa.. :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, lupaan ja vannon palata paremmalla ajalla ja kiinnostavimmilla jutuilla, kunhan tämä urakka saadaan päätökseen. Olkaa maltillisia. :)

Shopping is cheaper than a psychiatrist

Vaikka syksy on jo tullut ja säät kylmenee kokoajan, niin silti saa kai haaveilla uusista treenivaatteista? Etenkin, kun itseltäni ei löydy yhtäkään ulkoiluasua kylmemmälle säälle.

Ostoslistalla on jo usemman vuoden ajan ollut kunnon ulkoiluasu talvea ajatellen. Ne monet kerrat kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja pakkanen poskissa nipistellen haaveilee laskettelemisesta, niin muistaa taas, että miksi ne talvikauden ulkoiluvaatteet kannattaisi hankkia.

Lenkkeilyähän en kummemmin ole aikaisempina vuosina harrastanut, joten nyt otan ilomielin vastaan vinkkejä hyvistä juoksuasuista talvea ajatellen. Muutamat bongaukset Zalandon sivuilta tulee tässä. Kuvat ovat siis myöskin sieltä.

 Juoksutakki juoksukengät sekä urheiluliivit

No, mitä tulee noihin kenkiin, niin nehän ovat olleet ostoslistalla ja jonkin aikaa. Tähän asti kuitenkin vanhat lenkkarit on hoitaneet hommansa varsin kunnialla, mutta tottakai niilläkin alkaa olla parastaennen-päiväys mennyt. Mä oon noita kyseisiä Niken FREE 5.0+ -juoksukenkiä kokeillut jalkaan, ja ne tuntu tosi hyviltä jo pelkässä kävelyssä! Kuulemma alottelijoille vähän haastavammat juoksukenkinä, kun ei ole niin kovaa iskunvaimennusta ja tuo varpaista kantapäähän oleva joustopohja antaa vähän vastusta.

Urheiluliivejä mä ottaisin mielelläni jokaista väriä tästä Niken mallistosta! Ne on ihan älyttömän tukevia ja hyvää materiaalia, mutta miks musta edelleenkin tuntuu, että on noilla on aika tyyris hinta. Tosin kyllä mä siitä mielelläni maksankin, että laadun ansiosta ne oikeasti tukee.

Juoksutakki on myöskin aika pakollinen ostos jossain vaiheessa. Tätäkin Niken mallia olen kokeillut jo päälleni, joskin koon tai kaksi isompana ollessani, mutta toistaiseksi suht lämpimillä keleillä ja kuivissa olosuhteissa mun vanha juoksutakki on toiminut ihan hyvin. Se on itseasiassa saatu jonkun lehden tilaajalahjana enkä mä voi sille mitään, että pieni puna kipuaa kasvoille, kun joku lenkkeilee sama takki päällä vastaan. :D

Näiden lisäksi mä haluaisin jonkun Niken ihanan pehmeän hupparin! Mä olin vähän pettynyt ettei tuolla Zalandossa näkynyt uutuuksia, joita bongasin ainakin Stadiumista aiemmin.

Karkotan tällä kuvituksella kaamosmasennusta..

Se varsinainen ulkoiluasu talvea varten saisi olla kunnon toppapuku. Jos tuleva talvi ottaa vähänkään mallia edellisestä, niin tänäkään vuonna ei säästytä niiltä -30 asteen keleiltä.

Kuvat Zalando

Mä tykkäisin tosi paljon sellasista överivärikkäistä vaatteista, mutta kokemuksesta mä tiedän, että ne jää kaapinpohjalle lojumaan. Niinpä mä talvivarustuksessakin turvautuisin tuttuun mustaan ja maanläheisiin väreihin, poisluettuna toi ihanan sininen takki. Värillisten vaatteiden tilaamisessa netistä on sekin huono puoli, että paketin avatessa huomaatkin vaatteen olevan jotain ihan muuta kuin mitä kuvittelit. Mulle kävi näin kerran, kun tilasin Zalandosta peplum-mallisen paidan, joka kuvassa näytti sellaiselta aika pehmeältä persikkaiselta, mutta olikin todellisuudessa todella räikeä, lähes neon oranssi.

Erityisesti muhun iski toi kaulahuivi, johon on yhdistetty toi huppu. Se on niin kaunis ja hyvä vaihtoehto mun suosimille tuubihuiveille. Sininen laskettelutakki on epäilemättä lämmin ja rento, mutta ehkä mä kaikesta huolimatta pelkään tota väriä liikaa. Talvihousut tulee tarpeeseen, koska mä oon yläasteikäisestä asti kulkenut talvisinkin farkut jalassa ja muistan kuin eilisen sen tunteen, kun pakkanen pisteli jalkoja ja kotiin päästessä ne oli ihan punasia paleltuneita läikkiä täynnä. Ei sillä, etteikö mulla olisi ollut kunnon ulkoiluvaatteita, mutta kun teini-ikä ja pinnallisuus.. ;)

Arkeen sopivia talvitakkeja ja toppaliivejä mulla on joka lähtöön, mutta koskaanhan niitä ei voi olla liikaa, kai? Tarkoitus olisi kuitenkin lokakuun puolella varata pöytä kirpputorilta ja laittaa sinne ne kaapissa lojuvat käyttämättömät farkut ja muuta sellaista.

 Ja koska tämä postaus on nyt selkeästi ollut tällainen ostoshaaveilun täyteinen, niin jatketaan vielä samalla linjalla.

Oon pitkään harkinnut Victoria's Secretin Body Mistejen tilaamista. Niitähän myy esimerkiksi verkkokauppa Nordicfeel. Mä pääsin tuoksuttelemaan Pure Seduction Body Mistiä, ja olin ihan taivaassa! Niinpä mä päätin seuraavan tilin tullen tehdä pienen rynnäkkötilauksen, ja ottaa tuoksuteltavaksi muutaman muunkin. Sen lisäksi, että nuo omaa huumaavan hyvän tuoksun, niin ne on pulloina kauniita. Niitä ei tarvi piilottaa kylpyhuoneen peilikaapin perimmäiseen nurkkaan.

 Kuvat

Jokohan tässä olis tarpeeksi haaveiltu? Silleen pienen omaisuuden verran.. Tänään vielä sinne firman ravintolamiittiin ja sit kotiin lepäilemään - viikonloppu on ihan täynnä hulinaa! Eilen ehdittiin sentään käydä mun iltatöiden jälkeen vielä treenaamassa keilailua, joten ei nyt ihan patalaiskoiksi olla ruvettu täälläkään.

Löytyykö teillä Body Misteistä omia suosikkituoksuja?

 Rentouttavaa viikonloppua! :)

Keittiöstressiä

Elossa ollaan, ainakin vielä toistaiseksi. Mä oon ollut ihan älyttömän väsynyt koko tämän viikon, hädintuskin saan silmiä pysymään auki. Ottaen huomioon, että oon muutamista typeristä unista huolimatta nukkunut viimeyöt ihan hyvin, niin olo on aika kummallinen.

Keittiöremppa on edennyt siihen pisteeseen, että tänään seinille tulee enään hienotasote, jonka jälkeen päästään maalaamaan. Tai siis E pääsee, ei me - koska se ei anna mun sotkeutua siihen hommaan. Toisaalta ihan hyvä, koska E:n pikkutarkan luonteen tuntien siitä ei tulisi yhtään mitään.

Sen sijaan mä oon käyttänyt vapaa-aikani olemalla illatkin töissä ja miettimällä uuden keittiön valaistusratkaisuja. Palelen päästä varpaisiin ja toivon joka aamu, että olis jo lauantai. Ainiin, mutta mullahan on silloinkin töitä ja yks kämppä tyhjennettävänä. No, sunnuntain mä oon omistanut rentoutumiselle ja hierojalla käymiselle. :)

Mä oon miettinyt pääni puhki noi valaistusratkaisut enkä oo keksiny vielä mitään fiksua. Kuvassa ei siis todellakaan ole meidän oma koti eikä keittiö, vaan se on pieni inspiskuva. Mä henkilökohtaisesti pidän paljon enemmän epäsuorista valoista ja niiden säätömahdollisuuksista. Tottakai valaistuksen täytyy täyttää määrätty luumen-arvo, eli valovirran määrä, riippuen sen käyttökohteesta ja tarkoituksesta. Omassa tapauksessamme kuitenkin olisi niin, että pääasiassa valoteho saataisiin keittiön kattovalaisimesta ja nämä työtason valaisimet vain lisäisivät valoa ja tekisivät keittiöön vähän tunnelmaa.

Erilaisia LED-valonauhojahan on joka lähtöön tänäpäivänä. Vikatilanteiden tullen ne eivät kuitenkaan ole erityisen mukavat. Lisäksi valonauhoissa on muuntajat, jotka pitäisi saada sitten piilotettua johonkin kaappiin sisään. Normaalit työtason valaisimet eivät meillä tule kuuloonkaan. Mulle ne olisi kelvannut "väliaikaisesti" vallan mainiosti, mutta E:ltä tuli ehdotukselle jyrkkä ei. No okei - tavallaan mä ymmärrän. Onhan ne tosi vanhanaikaiset ja rumat, mutta kun keittiöön tulee ainoastaa yhteen kulmaan entisen työtason valaisimen johtimet sekä kytkimen johtimet, niin ei ole järin helppoa lähteä johdottamaan uusia kalusteita. Saattaahan siihen vaikuttaa hiukan sekin, että tuo talo on rakennettu vuonna -62 ja siellä on 2x 10A sulake+liesi. Eli toisinsanoen jos tiskikone on päällä, niin on turha luulla keittävänsä samanaikaisesti kahvia. Veikkaan, että täytynee ostaa muutama tukkupakkaus 10A sulakkeita eteiskaappiin säilöön...

 Nyt mä oon kuitenkin koittanut metsästää jotain suht huomaamattomia työtason valaisimia, niin että saataisiin samalla hoidettua myös se pistorasia-asia kuntoon. Luulen, että päädytään LED-valoon jokatapauksessa, mutta en ole niinkään varma siitä, että halutaanko pulittaa muutamasta metristä valonauhaa hirveä summa rahaa, vaikka ammattini puolesta ne toki vähän halvemmalla saisinkin.

Suurimmalle osalle ihmisistä toi äskeinen on varmaan ihan täyttä hepreaa, mutta mä kuljin aikaisemmin isäni jalanjälkiä ja opiskelin itseni ammattikoulussa sähköasentajaksi. Ei mikään varsin perinteinen ammatinvalinta naiselle, mutta päivääkään en ole sitä päätöstä katunut.

Ehkä me jotain keksitään - onhan tässä peräti viikko aikaa siihen, että keittiön pitäisi olla paikallaan ja siinä samalla pitäisi tietää myös ne valaisimet.

Ja taaaas tätä tyttöä viedään. Mä olen suorastaan rakastunut. Ei sillä, ettenkö mä olisi aina rakastanut omenaperheen tuotteita, mutta se, että ne teknologian jumalat ovat ymmärtäneet laittaa iPhone valikoimaan myös shampanjan värisen version on nerokasta, äärimmäisen nerokasta.

Mun vanha iPhone 4S koki kovan kohtalon jo melkein puolisen vuotta sitten, kun se tippui sohvalta alas. Lopputuloksena oli (ah niin ihana) täysin pirstaleina oleva näyttö. Mähän oonkin varmaan ainoa iPhone ihminen jolle näin on käynyt, yeah, right...

Kuitenkin, jo pidemmän aikaa oon harkinnut uuden puhelimen (iPhone 5) hankkimista, mutta halusin odottaa ensin tämän 5S:n julkasua. Ja nythän mä oon aivan sekasin. Ihan vaan ton värin takia.

Ominaisuuksiltaanhan tuo luuri ei juuri vitosta kummoisemmaksi muuttunut, kuten Iltalehtikin jo asiasta mainitsi.Toisaalta tässä on sellainen juttu, että E osti mulle iPadin, kun täytin kahdeksantoista. Siitähän nyt on siis kohta kaksi vuotta aikaa ja 7.11 koittaakin mun ensimmäiset aikuisiän pyöreät. Joten E, jos sä senkin rontti oot jo löytänyt tämän mun tarkoin varjellun salaisen blogini, niin ota vinkistä vaari.. ;)

Tää oli kaikinpuolin hyvin kummallinen postaus ja mä pahoittelen mun tämänhetkistä sisällötöntä elämää, mutta asia korjaantuu mahdollisesti viikonlopun ja ensiviikon aikana. Tämän illan mä vietän toisella työpaikallani, huomenna lähdetään firman kanssa juhlistamaan eläköityvää päällikköä hyvän ruoan merkeissä, lauantaina on töitä ja tavaroiden roudaamista kun työpöytä ja sänky vaihtavat omistajaa ja saadaan vihdoinkin mun isompi sänky ja tv-taso kotiin. :)

Veikkaan, että sunnuntaina se hieronta tulee tarpeeseen. Olkaa te munkin puolesta reippaita nämä pari päivää ja vetäkää lenkkarit jalkaan! Kyllähän mullakin kai aikaa olis lenkeille ollut, jos oikein tekemällä olisi tehnyt, mutta silloin kun on oikeasti väsynyt, eikä vaan saamaton ja laiska, niin kannattaa oikeasti kuunnella kroppaa ja jäädä kotiin - tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että jätti yhden tai kaksi lenkkiä väliin oman jaksamisensa takia.

Palataan ensi kerralla taas vähän mielenkiintoisemman ja paremman postauksen merkeissä!

They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)

Friday the 13th - bring it on!

... Vai epäonnen päivä? Mun päivä on sujunut ainakin tähän asti täysin ongelmitta (jos nyt vähän taikauskovaisena takois pöytää..).

Meillä on se ärsyttävän iso keittiöhomma edessä tänään. Sen keittiön toimittajan puolesta se toimitetaan kyllä suoraan kotiin - tarkemminottaen kotipihaan. Eli muutaman miehen voimin pitäisi raahata kokonainen keittiö kodinkoneineen rappusia pitkin toiseen kerrokseen. Mm, jepjep, pitäisköhän sitä ihan laittaa sykemittarin ton rupeaman ajaksi päälle ja kattoo paljonko siinä tulee reviteltyä?

Mä ihan innostuin tosta mun "ennen ja jälkeen"-kuvasta, joten kaivoin puhelimen uumenista muutaman kuvan. Nää menee jotakuinkin aikajärjestyksessä. Nyt kun katon noita kuvia, jotka on otettu silloin kun oon käynyt salilla, ni en mä kyllä mikään pikkutyttö ole ollut alkuunkaan! :D

Nää kuvat alkaa jotakuinkin vuoden takaa, lokakuusta 2012. Ensimmäisissä kuvissa vietän ekoja öitä omassa asunnossa ja ystäväni kanssa lähdettiin sitä juhlistamaan.

 Olin aika hoikassa kunnossa tuolloin, kun erotessa niitä kiloja lähti silloin yksi jos toinenkin.



Tossa viimeisessä kuvassa alkaa turvotukset jo melkolailla näkymään. Mulla oli oikeestaan aika kausittaista se turvotus, välillä sitä oli enemmän ja yhtäkkiä olo olikin vähän parempi ja sirompi -kunnes se homma sitten lähti käsistä.

 Mua huvittaa tän kuvasarjan viimenen kuva ihan älyttömästi! :D Mä oon kuvitellu olevani tuolloin kovanluokas fitness-pimu, mutta kyllähän toi ulkomuoto hyvin pitkälti kertoo karun totuuden..


 Ensimmäinen kuva on blogin puolella jo nähtykin. Tässäkään en ole vielä yhtä turvoksissa kuin pahimmillaan, mutta tää on melkeinpä ainoita kuvia joita musta on tolta ajalta. Keskimmäisessä kuvassa minä ja E oltiin jo palattu yhteen, olin onnellinen ja kroppa alkoi pikkuhiljaa tuntua jälleen omalta. Kuvasarjan viimeinen kuva on otettu kesällä, kun oltiin menossa Lahden Öihin kuuntelemaan ysärijytkettä.


 Tohon ekaan kuvaan on tallennettu se hetki, kun tajusin miten paljon multa on lähtenyt elopainoa. Tokassa kuvassa mulla on päällä Foo Fightersin keikalta ostettu paita, Kalasatamasta 2011. Se ei yhdessä vaiheessa meinannut mahtua mun päälle ja kiljuin yksin kotona silkasta ilosta, kun se oli ihan lörppö masun kohdalta! :D Viimenen kuva on ensimmäisten kävelylenkkien jälkeen otettu, fiilis hyvä!


 Taas vähän lenkkikuvia, Iso Jano 2013  ja uusien treenivaatteiden hankintaa.


 Ja sitten nykytilanne. Viimeisimmät kuvat otettu tänäaamuna, kun kysyin itseltäni, että mihin mun maha on kadonnut? :) Mulla on kasvonpiirteetkin muuttunut ihan älyttömästi tässä matkanvarrella..

Tällanen kuvapläjäys tällä kertaa, nyt mä lähden liikkeelle ja keittiöhommiin. Seuraavassa postauksessa taas vähän lenkkijuttujakin!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, muistakaa levätä :)

Kaaosta ja postausehdotuksia

Viikko on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja meillä on kotona ihan täys kaaos. Meidän uusi keittiö tulee perjantaina iltapäivällä ja tällä hetkellä kämppä on täynnä vanhan keittiön kalusteita ja laitteita. Ruoanlaittoa voi pitää vain haaveena ja rakennuspölyä leijailee ilmassa.

Mulla on tänään vähän lääkäriä liittyen niihin aikaisempiin oireisiin mitä tuli kun olin turvoksissa. Lääkäri oli konsultoinut sisätautien erikoislääkäriä mun oireista ja he halusivat otattaa vielä muutamat labrat. Sisätautien poliklinikalle on kauheat jonot, joten labrat olikin mulla vasta viime viikolla ja lääkärin aika on tänään. Tuntuu vähän hömpältä mennä monen kuukauden jälkeen hoikkana tyttönä sinne lääkäriin, kun siitä ajasta ei ole enään mitään oireita jäljellä. Mutta ei sitä turhana voi pitää ja ainakin on joku pohja mistä lähteä asiaa tutkimaan, jos joskus vielä ilmenee jotain kummallista.

Keittiörempan ja väsymyksen takia mun hyvin suunniteltu "tsemppausviikko" on mennyt ihan päin mäntyjä. Eilen jouduin lähtemään kesken työpäivän kotiin, kun oli vallan etova olo. Se olo kesti iltaan asti enkä vieläkään ole keksinyt että mistä se johtui, mutta aamulla olo oli jo parempi ja raahauduin töihin.

Tänään olisi iltapäivällä kampaaja ja siihen perään ripsien huolto, joten luultavimmin huomenna tiedossa postausta, joka sisältää vähän kuvamateriaaliakin.

Kunhan saadaan keittiö valmiiksi, niin voisin tehdä pienimuotoista asuntopostausta, jos sellainen jotakuta kiinnostaa. Vanhasta keittiöstä on jo kuvat tallella ja uudesta saan sellaiset ehkä ensi viikon puolivälissä.

Mä tiedän, että teitä lukijoita siellä pyörii, joskin olette vähän ujoja kommentoimaan, mutta pyytäisin kuitenkin, että jos jollakulla on mielessä postaustoiveita tietyistä aiheista, niin ottaisin niitä enemmän kuin mielelläni vastaan!

Huomenna siis uutta ja vähän rikkaampaa tekstiä tiedossa.

Palaillaan!

Lisämotivaatiota itsestä

Hiphei!

Täällä on ollut muutaman päivän ihan hiljaista, mutta eiköhän aktivoiduta taas.

 Se, että en ole tänne mitään kirjotellut johtuu ihan puhtaasti siitä, että ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Sitten kun mä vihdoin paranin siitä lenssusta, niin olin muutenvaan niin poikki ettei innostanut juokseminen.

Meillä on ollut myös vähän muuttorumbaa nyt kun lyötiin hynttyyt yhteen. Uusi keittiö tulee perjantaina ja vanhakin on vielä purkamatta.. Mutta onhan tässä kokonaiset kolme iltaa aikaa - kiire tulee.

Torstaina mä kävin sellasella vajaan 8km lenkillä, josta puolet juoksin ja puolet pyöräilin. Menin itseasiassa 3.64km aikaan 19min, joka tarkoittaa sitä, että tunnissa olis samalla tahdilla mennyt yli kympin! Juokseminen tuntu ihmeen helpolta, mutta kyllä mä olin ilonen ku pääsin sinne pyörän luokse ja sain hengityksen vähän tasaantumaan.

Viikonloppu mulla oli tosi työntäyteinen, kun menin perjantaina suoraan töiden jälkeen toisiin töihin, sekä lauantaina että sunnuntaina tein pienen pätkän töitä toisella työpaikalla.

 Mä kuitenkin sain raahattua itseni eilen lenkille samaan aikaan kun E lähti futistreeneihin, ja napsasin itsestäni taas tollasen surullisenkuuluisan "lenkillelähtö"-kuvan.

Siinä näkyy matka ja aika, sekä kalorit, jotka koostui vähän reilun 3km reippaasta kävelystä sekä saman matkan pyöräilemisestä. Varmistin mun lenkille lähtemisen sillä, että jätin pyörän työpaikan pihaan, jotta mun olis pakko lähteä lenkille ja hakea se pois sieltä! :D

Mä oon jo valmiiks päättänyt, että nyt kun se koko flunssa on selätetty, niin tällä viikolla liikutaan taas hyvään tahtiin, ja ruvetaan tekemään lisää töitä paremman kropan ja kiinteytymisen eteen. Mulla on tänään vapaa ilta (jeejee, näitä osaa arvostaa kun on taas kolmena päivänä painanut vähän ylimääräistä duunia) ja aion käydä hemmottelemassa itseäni solariumilla, koska en oo aikoihin käynyt. Sen jälkeen pyörähdän vanhalle kunnon kuntosalilleni ja käyn lataamassa salikortin!

Pikkuhiljaa lähetään liikkeelle vähän kevyemmällä treenillä ja kunnon levolla, niin ettei edes tarvi pelätä palavansa loppuun. Haluun, että mulla liikkumisen lisäks riittää aikaa muullekkin elämälle, enkä todellakaan halua väsyttää itseäni liikkumisen takia. Sen pitää olla tervettä ja järkevää! Aerobista en aio jättää, enkä aio alkaa syömään kuin hullu, vaikka lihasten kasvattamisen kannalta se parempi olisikin.

Mä aion (yrittää) syödä terveellisesti ja säännöllisesti sekä tehdä paljon aerobista treeniä ja kuntosalilla pienemmillä painoilla enemmän toistoja. Sanoo kuka mitä sanoo, mä oon kokeillut myös sen toisen tavan enkä silloin kuunnellut kroppaani, ja jokainen joka tätä blogia on vähänkään lukenut tietää kyllä  miten siinä kävi.

Salikortin hankkiminen on mun mielestä senkin takia nyt ajankohtaista, että kohta tulee kylmä ja märkä syksy sekä sen jälkeen hyytävän jäinen talvi, joten ainakaan ei oo sitten syytä jättää aerobistakaan treeniä väliin, kun sen pääsee suorittamaan sisätiloihin sääolosuhteista huolimatta.

Juttelin erään kaverini kanssa tänä aamuna siitä, kuinka itse tulee sokeaksi niille muutoksille mitä omassa kropassa tapahtuu. Mä suorastaan surkuttelen itselleni välillä, että oon vieläkin ihan iso ja löllö. Noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Jepjep, ja tästä jos jostain tuli tota otsikossa mainittua lisämotivaatiota, joka sai alkunsa musta itsestäni. Kyl mun täytyy myöntää, että oon ylpee itestäni, mut en läheskään tyytyväinen vielä. Muutos on ihan huima näin omallekin silmälle ja siks mun mielestä oliskin tärkeetä säilyttää itsestä myös niitä "ei niin edustavia" kuvia. Kehittyessä nälkä kasvaa syödessä ja saattaa tulla sokeaksi niille omille saavutuksille. Ja jos tai kun heikko hetki yllättää ja motivaatio vajoaa pohjamutiin, niin sulla on asia, jota katsomalla sä jaksat vielä.

Mä en henkilökohtaisesti enään ikinä päästäis itseäni tohon kuntoon, jossa oon tossa ensimmäisessä kuvassa. Mulla on niin paljon parempi olo sekä henkisesti että fyysisesti ja mä oon oikeesti onnellinen.

Tällä viikolla olis muutama ylimääränen lyhyt työvuoro toisella työpaikalla, kampaaja ja ripsihuolto torstaina (laitellaan kuvia sen jälkeen!) ja musta tulee näillänäkymin vähän vaaleempi tyttö!

Nyt takas työntouhuun, koska näitä hommia kyllä riittää.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille! :)

And you feel like it's all over there's another round for you

... Otsikko on muuten Foo Fightersin biisistä Wheels, joka on ihan maailmanmahtava, kuunnelkaa! Enkä voi olla myöskään kehumatta, miten hyvältä se kuullosti livenä Kalasatamassa 2011, mutta se, että mihin otsikko liittyy, paljastuu jos vaan jaksat lukea vähän eteenpäin. :)

Mulla on edelleen lenssu päällä, enkä siks oo päässyt lenkille läheskään samallailla kuin aikaisemmin. Perjantaina käytiin E:n kanssa vähän erilaisella lenkillä ja se ottikin kameran mukaan ja räpsi muutamat kuvat musta.

Sanonpa vaan, että toi mun mies jos joku osaa nää kuvaushommat! Mä oon tosi huono olemaan kameran edessä luonnollisesti ja musta saakin kaikki parhaimmat kuvat silloin kun en huomaa, että mua kuvataan.

Perjantai-ilta hurahti ihan vauhdilla ja lauantaina nukuinki pitkään ja menin tekemään pienen pätkän töitä toiselle työpaikalle. Bongattiin tolla perjantain lenkillä Lahden satamasta tivoli, joten päätettiin suunnata illalla sinne käymään. 

Käytiin maailmanpyörässä, ja kun se kori pääsi ylös asti, niin tajusin kuinka paha korkeanpaikankammo mulla onkaan. Tuli heti kaikki kauhukuvat mieleen siitä, kuinka se kori kohta tippuu alas rytinällä. Mut ehjänä säilyttiin ja kuvakin todistaa, että vahingossa saatto vähän jopa hymyilyttääkin. 

E otti (yllätysyllätys) pari ihan törkeen makeeta kuvaa tuolta yläilmoista!

ja vähän alailmoistakin....

Toi tunnelma, minkä syksyinen hämärä ilta ja tivolin valot sai aikaan, oli ihan uskomaton. Hetken aikaa tuntu siltä, kuin ei olis ollut edes Suomessa, vaan jossain ihan muualla.

Käytiin vielä iltateellä Karirannan kahviossa, kun se poikkeuksellisesti oli myöhempään auki juurikin ton tivolin takia. 

Sunnuntaina mulla oli aikanen herätys sinne Kunnon Nainen -juoksutapahtumaan. Siis mun aikanen viikonloppuna tarkoittaa sitä, että herään siinä kymmenen aikoihin. E:n piti tulla ottamaan kuvia sieltä, mutta aamulla satoi jo ihan kaatamalla, joten ymmärsin kyllä täysin, että ei viitsinyt lähteä mukaan. 

Meillä juoksijoilla oli startti tasan kello kaksitoista. Samalla sekunnilla kun lähdettiin liikkeelle, niin alkoi ihan jäätävä vesisade! Sitä tuli melkein ku olis ämpärillä lapannu vettä niskaan eikä aikaakaan kun lenkkarit oli täynnä vettä ja vaatteet painoi muutaman kilon kastuttuaan. Juoksin kahden meidän työntekijän kanssa, jotka ei oikein ollut innostuneita vetämään sitä koko 10km matkaa siinä sateessa. Koitin sanoa, että johan tässä on kastuttu just niin märäks kuin vesisateessa juostessa vaan kastua voi, mutta ei ne silti halunnut lähteä kympille. 

Mentiin tasasen tappavaan tahtiin se 6km lenkki ja päästiin maaliin ajassa 00.36. Eli jos sen kympin olis jaksanut samaa vauhtia, niin olis menny kymppi tunnissa! 

Toisaalta oli ihan fiksua omaltakin kannalta tyytyä siihen lyhyempään lenkkiin, koska lähtökohdat juoksulenkille ei omalla kohdalla ollut muutenkaan kovin hyvät. Puuta koputellen on hyvä sanoa, että ainakaan toistaiseksi mulla ei oo tullut kipeämpi olo (kiitos saunan, joka odotti lämpimänä lenkin jälkeen), mutta ei mulla edelleenkään tervekään olo ole. Ehkä tää tästä, pikkuhiljaa. :)

Joitakin saattaa ehkä naurattaa, mutta seuraavan kuvan kuteet päällä mä kävin roudailemassa roskia. Mutta siihen oli kyllä ihan syynsä, kun halusin musta jonkun vähän erilaisen kuvan. E oli ihana ja suostu tietenki, vaikkakin sillä puuttui sillä hetkellä fiilis kuvaushommiin ihan kokonaan. 

Tollanen kuva saatiin räpsästyä ja E tietenkin jälkikäsitteli sen. Ei oo yhtään mun tyylinen kuva (ja mun ilme on jostain sieltä ja syvältä), mutta sai tän kerran kelvata. 

Kaikenkaikkiaan mulla oli ihan mahtava ja rentouttava viikonloppu, jonka voimin toivottavasti jaksaa painaa vähän normaalia pidemmän työviikon. 

Tänään vieläpä roudattiin mun tavarat E:n luo ja nyt se on (taas) mun avopuoliso. Toistaiseksi vielä aika epävirallisesti, koska mulla on oman asunnon irtisanomiskuukaus meneillään ja tähän uuteen asuntoon on tulossa vielä parin viikon sisään uusi keittiö, joten on ihan hyvä olla vielä toinenkin paikka, jossa viettää osa ajasta remontin keskellä. 

Nyt nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä ja paljon tekemistä (niinku esimerkiks lenkkeilyä ja ehkä vähän keilailua!!)

Uneja :)