Ihana kamala viikko

Johan siitä edellisestä postauksesta on.. No, muutama tunti? :D Mä nyt kuitenkin ajattelin kertoa vähän menneestäkin viikosta, joka oli omalla tavallaan ihana, mutta silti ihan kamala!

Ensinnäkin, E oli pois kotoa tiistaista perjantaihin ja se jos joku oli ärsyttävää. On ihan käsittämätöntä millanen ikävä voi tulla noinkin pienessä ajassa! Mä nyhväsin pääasiassa yksin kotona kaikki noi päivät, poikkeuksena se ilta, kun kävin töiden jälkeen ottamassa ripsienpidennykset. Niihin liittyen täytyykin sanoa, että voin hymyssä suin luokitella itseni vaikeaksi asiakkaaksi. Asiakaspalvelu oli hyvää ja nopeaa, mutta pienen mutustelun jälkeen mä en ollut näihin edes niin tyytyväinen kuin aiemmassa paikassa otettuihin. Niinpä mä hölmönä tyttönä menen uusimaan nämä taas vanhalle tekijälle ja jatkan siellä laitattamista! Koska jos laatu on vanhassa paikassa vähänkään parempaa ja ilmapiiri ja työntekijät vanhoja tuttuja ja ihania ihmisiä, niin en mä taida kahta kertaa miettiä. Olis vaan alunperinkin pitänyt luottaa vanhaan tekijään! Hain muuten Seppälästä niiden törkeen kimaltelevia glitter-lakkoja, joita sudin kynsilleni perjantai-iltana. Muuten ihan kiva, mutta se sivellin (mikskä sitä sanotaan?) oli aika pettymys.

Itseasiassa tajusin just, että tää onkin aika viikonloppupainotteinen postaus, koska suurin osa kuvista ja tapahtumista on viime viikonlopulta. Mä odotin niin kovasti E:n tulevan kotiin, että päätin tehä sille timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja lehtipihviä. Jälkkäriks mussuteltiin sitruuna-marenkipiirasta, joka sekin on yks E:n lemppareista mitä makeisiin leivonnaisiin tulee. Sain jopa ulkonäöstä, koostumuksesta ja mausta täydet kymmenen pistettä tiukalta ja kokeneelta raadilta. Oli niin ihana nähdä mikä hymy E:n kasvoille ilmestyi, kun se avasi kotioven ja näki mut hääräämässä keittiössä. Se oli sellanen aidon onnellinen hymy, joka sai myös mut erittäin hyvälle tuulelle.

Hassua, että noin helppo ja halvoista raaka-aineista syntyvä piirakka on kuitenkin niin hyvää. Tätä mä ajattelin ehkä tehdä vielä lauantaina kun tulee synttärivieraita, mutta silloin vähän erilaisella täytteellä.

Perjantai-ilta me köllöteltiin sohvan nurkassa ja itkunauraen katottiin Vain Elämää jossa oli Juha Tapion päivä. Lauantaina mä en saanut millään nukutuksi kovinkaan myöhään, joten hiivin keittiöön keittelemään aamukahvit ja laittamaan vähän aamupalaa. Vaikuttaa terveelliseltä, eiks vaan?

Oli aika raskas, mutta mä varmaan istuskelinkin yli tunnin verran tossa saarekkeen äärellä hörppimässä kahvia sillävälin kun E pelaili fifaa aamutuimaan.

Oli kiva pitkästä aikaa viettää oikeasti vapaapäivää yhdessä, joten me lähdettiin kameran kanssa liikkeelle. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin ottamassa muutamat kuvat, jonka jälkeen lähdettiin ihan rauhassa kävelemään keskustaa kohti. Tässä postauksessa niitä kuvia ei ikäväkyllä tulla näkemään, koska niihin on jälkikäsittelyt tekemättä. Mä olin jo edellisenä päivänä haaveillut sushista, koska ei oltu pitkään aikaan käyty syömässä meidän vakkaripaikassa, tai ylipäätään muuallakaan ulkona.

 

Oltiin ihan hölmöjä ja vaikka ei kovinkaan nälkä vielä ollut, niin käveltiin lähes suoraan sinne kiinalaiseen. Kumpikaan ei jaksanut syödä juuri mitään, mutta hyvältä ne muutamatkin sushipalat silti maistui.

Koska oli pyhäinpäivä, niin käytiin illalla sytyttämässä mun mummon haudalle kynttilä. Hautausmaalle on meiltä vain muutaman sadan metrin matka, mutta silti siellä ei turhan usein tuu käytyä. Sitä näkyä ei voi edes sanoin kuvailla! Pimeä ilta ja hautuumaa täynnä kynttilöitä. Se oli jotenki pysäyttävää.  Ikäväkyllä sitä tunnelmaa on mahdotonta tallentaa kameralle, se täytyy vaan itse kokea.

 

Vihdoinkin mun hiukset on sen pituiset, että ne on kiva kihartaa. Hiustenlaiton suhteen mä olen ihan kädetön tyyppi, joten mulle hätäponnarit ja kaikki muut helpot ratkasut on ihan arkipäivää. Kävinpä mä eilen vielä kampaajallakin, jossa saatiin tyvi värjättyä taas astetta vaalemmalla sävyllä kuin viimeksi, mutta latvat on tällä hetkellä vähän tummemman näköiset kuin alla olevassa kuvassa, koska niissä ollutta kultaiseen taittuvaa sävyä koitettiin muuttaa vähän kylmemmäksi. Hitaasti mutta varmasti se vähän vaalenee, ja nyt ollaan jo hyvin lähellä mun omaa sävyä tuossa tummuusasteessa, jolloin tyvikasvukaan ei näytä niin ikävältä kuin aivan tummien hiusten kanssa.

 

Kohta mun pitäis suunnata ruokakaupoille ja miettiä, että minkälaisen kakun mä leivon pojille töihin. Haluisin kovasti tehdä jonkun hyvän juustokakun, mutta helpommalla pääsisin perus kermakakulla - ja kaikista helpoimmalla kun turvautuisin hakemaan niille pullapitkon kaupasta. :D Ehkä mä nyt kuitenkin sen verran koitan panostaa, että teen itse jotain, koska kerranhan niitä kakskymppisiä vaan juhlitaan! Kotona odottaa vielä muutama koneellinen pyykkiä ja koko huushollin laittaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Isoimmat siivoukset jätän kyllä perjantai-illalle, koska ehdittäisiin kuitenkin sotkea kämppä kolmeen kertaan ennen vieraiden saapumista lauantaina.

♥

Sunnuntait on tehty mustikkapiirakan tuoksuisesta kodista

Ihanaa sunnuntain pimenevää iltaa! :)

Nyt on tiedossa niin sekapostaus kaikesta, että koittakaa nyt jotenkin pysyä mukana.

Mulla oli tosi kiireinen loppuviikko, kuten myös tämä viikonloppu. Lauantaina tein toisella työpaikalla lyhyen vuoron heti aamusta - samoin myös tänään.

Töiden lisäksi tähän sunnuntaihin mahtui myös E (<3), keilailua, pyöräilyä, ruoanlaittoa ja mustikkapiirakan leivontaa. E lähti juuri treeneihin, joten mä päätin istahtaa sohvalle ja napata läppärin syliin.

Vihdoin mulla on näyttää jotain kuvia meidän uudesta keittiöstä. Näin alkuun on hyvä laittaa pieni muistutus siitä, että miltä se näytti ennen remonttia.

Monet kommentoivat remontti-ideasta kuultuaan, että "miksi ihmeessä, eihän teidän keittiössä mitään vikaa ole?" No, ei tavallaan ollutkaan, mutta kun kyse on kokonaisuudesta, kodista ja sen kodin sydämestä eli keittiöstä, niin parempaankin pystytään.

Ja kyllä mä tunnen, että tää on parempi. Uusi, korkeakiiltoinen, valkoinen, moderni, tilava, toimiva ja tarpeeksi työskentelytasoa omaava. Ne kaikista tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin, että meillä oli edellisessä keittiössä tuollainen 40cm työskentelytilaa ja erillinen ruokapöytä, joka ei edes sopinut keittiöön. Saatika tuo entinen keittiö tähän juuri remontoituun asuntoon.

Nyt on valoa, on työskentelytilaa ja lisää säilytystilaa tuova saareke, joka toimii samalla baaritiskimäisenä ruokapöytänä. Siihen on vielä hankinnassa korkeutensa puolesta säädettävät yksinkertaiset baarijakkarat. Saarekkeen kohdallahan oli aiemmin seinä, mutta E näppäränä poikana heilui vähän lekan kanssa ja teki asunnosta avaramman. Näissä kuvissahan keittiö ei ole kuitenkaan vielä täysin valmis. Puuttuu maalia seinistä ja ilmanvaihtokanavan luukkuja sun muita, mutta suurin osa remontista on jo todellakin takana päin!

Tykkään siitä kovasti. Se on ihan meidän näköinen.

Kuten aiemmassa postauksessa nähtiin, niin siellä on ehditty jo loihtia yhtä sun toistakin. Ihan erilaisilla fiiliksillä lähtee ruoanlaittoon ja leivontaan mukaan, kun on puitteet kunnossa!

Mmm.. Omena-kaurapaistosta - eikä muuten mitään dieettiversiota, nam!

Tacosalaattikokeilua.. :) Oli ihan älyttömän hyvää ja tarpeeksi kevyttä.

Perjantaista aamupalaa eli maitorahkaa, tilkka vadelma funlightia, tuoreita mansikoita, viinirypäleitä sekä gojimarjoja.

Välipalaa töissä. Nyt jos joku ei ole tätä maistanut, niin suosittelen! Pojat oli ostanut kahvitauolle perjantaina pullapitkon. Tuijotin sitä hetken, kävelin kauppaan ja hain tämän. Join sen ja mietin, että piru vie mä voitin mielihaluni! Tää oli kaikenlisäksi tosi hyvän makuista ja tarpeeksi makeaa. Koostumukseltaan vähän paksumpaa, joten teki sellaisen sopivan kylläisyydentunteen just silloin kun sitä pahiten tarvitsin. :) Mä tein tästä juomasta päteäkseni jopa yhdelle henkilölle pienen pätemismatemaattisen kaavan jossa vertasin tämän ja pullan ravintoarvoja, kun valitettiin taas kaikista niistä ylimääräisistä kiloista, mille ei edes yritetä tehdä mitään, puuh.

Perjantaina 12h työpäivän jälkeen tämä ja lasillinen vettä sohvanpohjalla nautittuna oli.. huh. Hyvää.

Ei, ei tämäkään dieettiversio. Ei sitten alkuunkaan. Mutta tänään on sunnuntai ja mua ei kiinnosta. Mä voin herkutella jos musta siltä tuntuu. :) Tämä tehtiin kermaviilitäytteellä, kuten aina ennenkin.

Mmmm.. Uunista tulleesta ei sitten kuvaa saatukaan, kun nanosekunnissa siitä oli jo osa tuhottu. Tää on E:n erityisherkkua, joten pitäähän sitäkin välillä hemmotella!

Syksy on niin mun juttu! Niin kauan kun se on edes vähän aurinkoinen ja kuiva. Nää kaikki värit ja valot ja pukeutuminen.. Mun syksyn juttuja on selkeesti viininpunainen ja kulta. Ja perusvarma musta, tietenkin. Nää kuvat on räpsästy lauantaina aamuauringossa töihin kävellessä.

Ja nyt kun tästä tietokoneelta näitä kuvia katon, niin oon aika fiiliksissä tästä mun vaaleammasta hiusten sävystä. Se on niin paljon luonnollisempi ja lämpimämpi kuin se tumma. Peukut pystyyn tälle ja seuraavaa kampaajakertaa odotellessa. :)

Kyllä tää ilta ja tän viikonloppukoosteen kirjoitteleminen poisti viimeisetkin pahanmielen rippeet tämänpäiväisestä keilailusta. Mä kävin siis heittämässä kilpailua, joka oli sen perus 6sarjaa. Ja vedin niin alle riman kuin vain edes minun tasoinen keilaaja voi vetää. Huh, pitkästä aikaa kävi ihan oikeasti mielessä, että jätän pallot pölyyntymään pallovaraston perälle. Sitten kun se oli ohi, niin mä kuitenkin käänsin sen asian (edes) jollain tapaa positiiviseksi. Ajattelin, että en mäkään voi aina onnistua ja aina ylittää niitä omia odotuksiani. Varsinkaan silloin, kun tiedostan, että kyseinen öljyprofiili on vaikea melko kokeneillekin keilaajille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ehkä luovutan tällä hetkellä pyörivän kilpailun suhteen, mutta nyt keskitytään kilpailuratojen sijaan treenaamiseen ja lähdetään taas ihan erilaisella innolla ja asenteella seuraavaan kilpailuun!

Nyt mulla on vatsa täynnä rakkaudella tehtyä ruokaa ja maukasta mustikkapiirakkaa. Mä istun syvällä sohvanpohjalla rennot vaatteet päällä ja nautin tästä kirjoittamisesta. Olo on levännyt ja innolla odotan ensi viikkoa, koska mulla ei oo yhtään (siis oikeesti yhtään!!) vuoroa toisella työpaikalla arki-iltaisin. Eli saan viettää perus arkea ja ilman sitä järkyttävää väsymystä jaksaa lähteä iltaisin lenkillekkin!

Elämä on ihan kivaa!

They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)