Ostoksia ja omenia

Se on joulukuun 19. ja tämä ahkera bloggaaja on kirjoitellut viimeksi aivan liian kauan aikaa sitten.

Mä oon ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon tehnyt taas "muutaman" vuoron toisellakin työpaikalla, joten iltaisin vapaa-aika on ollut aika kortilla ja kotiin päästessä on kaaduttu suurinpiirtein suorilta jaloilta sänkyyn. Ei siinä, kovin oli mukavaa päästä tekemään taas vähän erilaista hommaa, mutta kyllä sen tuntee sekä henkisesti että fyysisesti, kun on tehnyt normaalia pidempiä päiviä.

Nyt mulla on muutama ilta vapaata ja kävinkin tänään töiden jälkeen ripsihuollossa (joka todellakin tuli tarpeeseen, mulla kun nuo omat ripset on kovin olemattomat ja jäljellä oli enään muutama 13mm pidennys, niin yleisilme oli jokseenkin huvittava). Ripsihuollosta menin suoraan kampaajani luokse, josta kävin hakemassa meidän äidille joululahjaksi lahjakortin ja vein samalla kiitokseksi kuluneista kampaajakäynneistä pullon punkkua. Olin ihan totaalisesti unohtanut kaiken hälinän keskellä tämän oman kuontalon kunnossapidon ja se jopa vähän kostautui - seuraava vapaa aika oli helmikuun 17. Tehtiin kuitenkin diili, että jos tulee yksikin peruutus niin S soittaa heti ensimmäisenä minulle!

Niinkuin varmasti monet muutkin, niin mä olen ihan myöhässä kaikkien jouluasioiden kanssa. Meillä ei ole mitään jouluista tunnelmaa tuovaa asiaa kotona, eikä joulukuusi varmaan tänäkään vuonna löydä tietään meidän olohuoneeseen saakka. Onneksi saatiin tänään hankittua E:n vanhempien teatterilahjakortti ja tuo meidän äidin kampaajalahjakortti. Mehän ei aikuisten kesken niitä lahjoja jaella, joten siltä osin hankintalista on check.

Sovittiin kuitenkin E:n kanssa, että kyllähän me nyt jotain pientä voidaan itsellemme ostaa joululahjaksi - ihan vaan tämän hyvän tekosyyn nojalla.. No, niin no.. Onhan se aika pieni..

Meillä on kotona kunnon omenaperhe. Löytyy muutama iPhone, pari iPadia, MacBook Air, Macin pöytäkone ja nyt uusimpana tulokkaana AppleTV.

Isoimpana syynä kyseisen laitteen hankintaan oli se, että saataisiin toistettua sekä tietokoneilta, puhelimista että iPadeilta musiikkia langattomasti kotiteatterista. Minä kun en pahemmin tykkää näkyvissä olevista johtohässäköistä, saatika niistä aux-yksilöistä, jotka kulkevat maton alla tietokoneen luo. Nyt onnistuu sekä äänen että kuvien ja videoiden toistaminen langattomasti laitteista television ruudulle. Ainoa takaisku oli se, että tämä MacBook Air on liian vanhaa mallia siirtääkseen näytön television ruudulle, mutta eikös sekin ole vaan hyvä tekosyy hankkia esimerkiksi MacBook Pro?... ;)

Sanoinkin E:lle, että nyt voitaisiin ottaa kokeiluun Netflix, kun on joulun vapaatkin tulossa. He tarjoavat ensimmäisen kuukauden kokeilun maksutta ja jos palveluun on tyytyväinen, niin tilausta voi jatkaa.

Lisäksi mä kokeilin toissapäivänä niitä täällä blogissakin jo nähtyjä kynsitarroja, jotka tulivat joulukuun LivBoxin mukana ja otinkin niiden laittamisesta teille vähän kuvia. Itse en syttynyt (enkä syty edelleenkään) sille seeprakuviolle, mutta näitä kynsitarrojahan löytyy vaikka minkä värisinä ja erilaisissa kuoseissa, joten ajattelin niiden olevan ihan kokeilemisen arvoinen asia.

Harkitsin äkkiseltään laskettuna viisi kertaa tuon kynsikuvan pois jättämistä. Onhan ne ihan karmeassa kunnossa ja salaa haaveilenkin rakennekynsistä tai geelauksesta, mutta katsotaan nyt. Se, että miksi nuo kynnet ovat tuossa kunnossa johtuu täysin siitä, että rakastan glitter-lakkoja. Ja vuorostaan vihaan niiden poistamista. Onnekseni Isadora toi Suomeenkin "peel-offeja", joiden avulla glitter-lakkojen poistaminen sujuu tulevaisuudessa kuin tanssi. Näihin kynsiin käytettiin raakaa väkivaltaa ja kynsiviilaa, jotta edelliset lakat saatiin alta pois. Pahoitteluni.

Kynsitarrat ovat tuollaisessa läpinäkyvässä laatassa kiinni ja paketin mukana tulee viila, jolla tarra katkaistaan oman kynnen pituuteen sopivaksi. Vaikeinta koko hommassa oli asettaa tarra kynnelle niin, että se meni molemmille reunoille mahdollisimman tasaisesti. Jos olisi ollut malttia mukana hommassa, niin olisi varmasti säästytty myös pieniltä vekeiltä ja rypyiltä kynsien reunoissa, mutta mitäs me pienistä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tarra siis asetetaan kynnelle ja painellaan kiinni. Ylimääräinen osa tarrasta poistetaan viilaamalla kynttä. Eli taivutetaan tarraa sormenpään yli ja vedetään viilalla yhdensuuntaisia vetoja kuin normaalisti kynsiä viilaisi. Tällöin viila katkaisee tarran juuri oikeasta kohdasta kynnen kärjestä ja tarran ulkoreunasta tulee siisti. Niinkuin näkyy, niin mun peukuille ei löytynyt täysin sopivan kokoista tarraa, joten tyydyin laittamaan siihen vähän turhan pienen ennemmin kuin liian ison.

Mitä näiden tarrojen pysyvyyteen ja laatuun tulee, niin voin kertoa pesseeni käsiä lukemattomat kerrat, olen tehnyt normaalisti töitä sekä tietokoneella että fyysisesti (kelannut kaapelia käsin kelalta yms.) ja toistaiseksi ei ole tullut pienintäkään merkkiä siitä, että yksikään tarra olisi irtoamassa. Kaikki jäljet, jotka kynsissä näkyvät tulivat niihin jo näitä laittaessa. Ohjeissa sanottiin, että tarran alle täytyisi laittaa aluslakkaa - itse en sitä tehnyt enkä osaa siis sanoa, että parantaako se tarran pysyvyyttä vai helpottaako se sen poistamista. Varsin kätevä keksintö varsinkin kaltaisilleni ihmisille, joilla kynnet liuskottuvat jatkuvasti ja lakkaukset eivät pysy edes puolta päivää moitteettomina. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä eri printillä, se on varma. :)

Ja koska oon ollut kovin tuhma koko vuoden eikä lahjoja ole tiedossa suunnasta tai toisesta, niin ajattelin ihan itse lahjoa hiukan itseäni. Sehän ei väärin ole, eihän?

Kävin siispä eilen ruokatunnilla hakemassa itselleni Katy Perryn uuden Killer Queen tuoksun, jonka näytteen sain myöskin tuon joulukuun LivBoxin mukana. Jos joku muu on harkinnut kyseisen tuoksun hankkimista, niin suosittelen tutkimaan erinäisten liikkeiden lahjapakkaustarjontaa. Itse bongasin tuollaisen lahjapakkauksen Emotion-liikkeestä ja sain sen sieltä samaan hintaan kuin pelkän hajuveden normaalisti. Pakkauskoko itse hajuvedellä oli molemmissa sama, joten suihkugeeli ja voide tulivat kaupanpäälle. Hintaa tällä pakkauksella oli alle 40e, joten kerrankin löysin mieleisen tuoksun vähän halvemmalla.

Samasta liikkeestä mutta eri reissulla tarttui mukaan myös uusia kasvojen puhdistusliinoja. Löysin tällaisen tuotesarjan, jossa puhdistuspyyhkeet ovat alkoholittomia ja öljyttömiä sekä hajusteettomia. Eli melko hyviä ajatellen ainakin näitä ripsipidennyksiä, joiden pahin vihollinen on öljy.

Ehdinkin näitä jo testailla, kun poistin meikit ennen ripsihuoltoon menemistä. Puhdistivat todella tehokkaasti koko kasvot, ilman että joutui käyttämään useampaa liinaa. Erityisesti silmämeikit lähtivät näillä liinoilla kuin unelma, ilman yhtään hankaamista. Lisäksi liinoista tullut kosteus haihtui melko nopeasti kasvoilta eikä jäänyt iholle sellainen tahmainen olo, kuten jostain muista kokeilemistani puhdistusliinoista.

Mun käyttämä CC-voide on loppunut jo tovi sitten ja sävykin kävi rusketuksen häivyttyä turhan tummaksi. Otin kokeiluun omalla kohdallani ihka ensimmäisen Natural Code-sarjan tuotteen. Tämäkin pääsi jo testaukseen ja hinta-laatu-suhde on kyllä todellakin kohdallaan! Tuote kustansi alle 15e (olisikohan ollut 10,90 tai 11,90 Emotion-liikkeessä) ja oli juuri sitä mitä kaipasin. Kevyt, hoitava ja siltikin hiukan peittävä ja heleyttävä.

Ja jottei tämäkään postaus jäisi pituudeltaan lähellekään inhimillisyyden rajoja, niin muutama kuva vielä. Me ollaan E:n kanssa samassa työpaikassa, siis siinä toisessa, joka ei ole mun päivätyö. Meidän työnantajilla on tapana muistaa henkilökuntaa näin joulun alla ja saatiinkin E:n kanssa molemmat omat kassit, vaikka aiempana vuonna saatiin yksi yhteinen. Jotenkin siitä vaan tulee kiva fiilis, kun työnantajat muistaa työntekijöitään. Pieniä isoja tekoja, jotka korostuu tuollaisessa pienemmässä työyhteisössä. Mä en ole edelleenkään harrastanut tuota juomista yli puoleen vuoteen, mutta näin joulun alla ajattelin antaa itselleni luvan nauttia hyvällä omallatunnolla muutaman lasin punaviiniä. Sitä ja suklaata - paljon suklaata..

HEI! Mä meinasin aivan täysin unohtaa yhden ison asian, joka tässä välissä tapahtui! Mun yli vuoden kestänyt autokoulun käyminen tuli tiensä päähän, kun suoritin heti ensimmäisellä kerralla hyväksytysti läpi sekä teoria- että ajokokeen! Tästä on nyt viikko ja olenkin ihan mukavasti päässyt ajelemaan, lähinnä äitini autolla. Mulle iski ihan todellinen kuume saada oma auto, ja sitä tässä nyt pohditaan yhdessä E:n kanssa. Mun autokoulu kesti noin kauan lähinnä siksi, että olin saamaton ja viivyttelin passikuvien ottamista ja viranomaisluvan saamista liikkeelle. Nyt on hommat hoidossa ja kortti (no okei, trafin paperilappu) taskussa!

Tässä ois yks pallopää noin viikko taaksepäin lähdössä ajelemaan. Tuolloin oli vielä täällä Lahdessakin runsaasti lunta ja ulos mennessä sai tää vilukissa tehdä kaikkensa pysyäkseen lämpimänä. Nyt kaikki lumet on sulanut pois ja ulkona on taas pimeää, hitto miten ärsyttävää!

Jälleen kerran neiti kiittää ja kumartaa heitä, jotka jaksoivat loppuun asti. Mitä pidempään mä olen hiljaa blogin puolella, niin sitä enemmän on tiedossa seuraavan kerran kun musta kuuluu!

Mua kiinnostaisi tietää miten teidän muiden on käynyt ajokortin kanssa, menikö teoria ja inssi kerralla läpi vai tuliko katsastuskonttorista toinen koti?

Kesälomapäiviä ja hovimuusikko Ilkkaa

Niin se vaan tämäkin päivä vetelee viimeisiään. Mä oon tämän ja huomisen päivän "kesälomalla", koska meidän palkanlaskija ilmoitti eilen, että mulla on jäänyt jostain syystä kaksi lomapäivää pitämättä kesällä. No, mähän otin tän tiedon luonnollisesti avosylin vastaan ja ilmoitinkin, että voin pitää ne pois vaikka samantien. Niinpä mun aamu alkoi hyvien yöunien jälkeen sängyssä nautitulla aamupalalla ja seuraamieni blogien uusimpien postausten lukemisella.

Tällasia aamuja pitäis olla useammin. Siis näitä, jolloin voi vaan pyöriä peittojen ja tyynyjen seassa ilman kiirettä mihinkään. Juoda kupillisen kuumaa kahvia, santsata ja antaa sen toisen kupillisen jäähtyä siihen yöpöydälle silläaikaa kun lakkaa kynsiä.

Enkä mä edes itseasiassa tykännyt noista lakkauksista, ja olisinkin vaihtanut ne jollen vihaisi yli kaiken glitter-lakkojen poistattamista. Idea näihin punasiin kynsiin tuli lähinnä siitä, että mun piti punata huulet samalla sävyllä, kunnes sitä kokeiltuani tajusin näyttäväni hölmöltä. Että se siitäkin sitten.

Kun mä olin sen kolme tuntia pyörinyt lakanoissa ja leikkinyt kynsilakoilla, niin tajusin, että olis ehkä aika lähteä suihkuun. Mulla oli vajaa kolme tuntia aikaa keksiä vaatteet illan tapahtumaan, käydä suihkussa, meikata, laittaa hiukset ja yrittää selvitä vielä paikanpäälle. Olin tyytyväinen siihen, että aloitin laittautumisen kerrankin ajoissa. Ei turhaa kiirettä, joten lopputuloskin on yleensä paljon parempi.

Ja joo, mä jopa otin itsestäni kuvat suihkun ja pohjameikin jälkeen. Ripset antaa kummasti lisää boostia silmiin! Mun silmät on ilman ripsiä ihan olemattomat ja kaljut, joten tuskinpa näistä tulen hetkeen luopumaan.

Olin jo aiemmin päättänyt, että panostan vähän enemmän ja käytän oikein aikaakin kiharoiden tekemiseen ja vähän meikkiinkin. Mä harvemmin käytän ollenkaan luomiväriä, mutta tänään rupesin hurjaksi ja korostin silmiä niidenkin avulla. Yleensä silloin, kun olis tärkeetä saada hiukset laitettua nätisti ja meikinkin onnistuminen olisi pelkkää plussaa, niin voi olla ihan varma, että kaikki menee päin.. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä ja sanoin E:llekin kotiin tullessani, etten oo varmaan ikinä saanut laitettua hiuksia näin kivasti. Tosin kuvissa ne ei mun mielestä pääse läheskään niin hyvin oikeuksiinsa (seliseli..). Jakauksenkin laitoin tällä kertaa aiempaa sivummalle ja tykkäsinkin siitä paljon enemmän kuin keskijakauksesta. Enkä voi olla hehkuttamatta myöskään sitä miten tyytyväinen oon mun hiusten väriin nyt! Vielä vähän aikaa sitten mulla oli musta tyvi ja liukuvärjätty latva.

Asialliset vaatteet päälle ja menoks!

Mulla tuli muutama päivä sitten puoli vuotta täyteen siitä, kun lopetin juomisen. Oon tainnut ehkä kaksi mietoa nauttia sinä aikana, mutta mitään liiallista käyttöä ei ole tullut harrastettua. Niinpä ajattelin tänäänkin jättää väliin, ja kuvaan joutui lainaamaan työkaverin alkumaljaa. Mä join koko tilaisuuden ajan vichyä ja vettä, mutta hyvin se janon piti loitolla (veikkaisin, että paremmin kuin se alkoholipitoinen neste - eikä ole edes pää kipeä aamulla!).

Alussa oli vähän tapas-tyylistä popsittavaa, juomaa ja puheensorinaa, esittelyitä ja puheita, kunnes päästiin asiaan! Meille oli hankittu semihyvää livemusiikkia a'la hovimuusikko Ilkka (se Suomipopilta tuttu), joka vetikin hyvän ja hauskan keikan. Meidän yrityksellekin oli tehty ihan oma biisi ja vaikka siitä videomateriaali löytyykin, niin pidettäköön se salassa.. ;)

Ensimmäisessä kuvassa esiintyy mentalisti & taikuri Pete Poskiparta, joka vastasi juonnoista ja taikatempuista. Mut valittiin yleisön joukosta sellaiseen ajatustenlukuun, jossa oli lisäkseni kaksi muuta ihmistä. Pete pyysi mua miettimään jotain mulle tärkeää henkilöä. Luonnollisesti ensimmäisenä mieleen tuli oma äiti. Sain pienen lapun ja pienen ruskean kirjekuoren. Lappuun piti kirjoittaa ajattelemansa henkilön nimi, sujauttaa lappu kirjekuoreen ja liimata se kiinni. Tämän jälkeen pete katsoi mua suoraan silmiin liitutaulu kädessä ja kirjoitti siihen mun äidin nimen. Mä oon vieläkin ihan hämmilläni siitä, että miten se sen teki. Tuskinpa kannattaa tässä pienessä päässä liiaksi yrittää selvittää tuota temppua - veikkaisin, että siinä vierähtäisi tovi.

Ja miten nuo radiopersoonat aina vaan yllättää pienellä koollaan? Mä en olisi ikinä osannut kuvitella, että meidän hovimuusikko Ilkka on tuollaista taskukokoa! Mutta jäbä veti mielettömät setit ja hauskuutti ihmisiä mitä mielenkiintoisemmilla lyriikoilla. Kaikenkaikkiaan onnistunut ja mukava ilta.

Nyt mä painun pehkuihin, koska E ja salkkarit odottelee jo sängyssä! :)

Ihana kamala viikko

Johan siitä edellisestä postauksesta on.. No, muutama tunti? :D Mä nyt kuitenkin ajattelin kertoa vähän menneestäkin viikosta, joka oli omalla tavallaan ihana, mutta silti ihan kamala!

Ensinnäkin, E oli pois kotoa tiistaista perjantaihin ja se jos joku oli ärsyttävää. On ihan käsittämätöntä millanen ikävä voi tulla noinkin pienessä ajassa! Mä nyhväsin pääasiassa yksin kotona kaikki noi päivät, poikkeuksena se ilta, kun kävin töiden jälkeen ottamassa ripsienpidennykset. Niihin liittyen täytyykin sanoa, että voin hymyssä suin luokitella itseni vaikeaksi asiakkaaksi. Asiakaspalvelu oli hyvää ja nopeaa, mutta pienen mutustelun jälkeen mä en ollut näihin edes niin tyytyväinen kuin aiemmassa paikassa otettuihin. Niinpä mä hölmönä tyttönä menen uusimaan nämä taas vanhalle tekijälle ja jatkan siellä laitattamista! Koska jos laatu on vanhassa paikassa vähänkään parempaa ja ilmapiiri ja työntekijät vanhoja tuttuja ja ihania ihmisiä, niin en mä taida kahta kertaa miettiä. Olis vaan alunperinkin pitänyt luottaa vanhaan tekijään! Hain muuten Seppälästä niiden törkeen kimaltelevia glitter-lakkoja, joita sudin kynsilleni perjantai-iltana. Muuten ihan kiva, mutta se sivellin (mikskä sitä sanotaan?) oli aika pettymys.

Itseasiassa tajusin just, että tää onkin aika viikonloppupainotteinen postaus, koska suurin osa kuvista ja tapahtumista on viime viikonlopulta. Mä odotin niin kovasti E:n tulevan kotiin, että päätin tehä sille timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja lehtipihviä. Jälkkäriks mussuteltiin sitruuna-marenkipiirasta, joka sekin on yks E:n lemppareista mitä makeisiin leivonnaisiin tulee. Sain jopa ulkonäöstä, koostumuksesta ja mausta täydet kymmenen pistettä tiukalta ja kokeneelta raadilta. Oli niin ihana nähdä mikä hymy E:n kasvoille ilmestyi, kun se avasi kotioven ja näki mut hääräämässä keittiössä. Se oli sellanen aidon onnellinen hymy, joka sai myös mut erittäin hyvälle tuulelle.

Hassua, että noin helppo ja halvoista raaka-aineista syntyvä piirakka on kuitenkin niin hyvää. Tätä mä ajattelin ehkä tehdä vielä lauantaina kun tulee synttärivieraita, mutta silloin vähän erilaisella täytteellä.

Perjantai-ilta me köllöteltiin sohvan nurkassa ja itkunauraen katottiin Vain Elämää jossa oli Juha Tapion päivä. Lauantaina mä en saanut millään nukutuksi kovinkaan myöhään, joten hiivin keittiöön keittelemään aamukahvit ja laittamaan vähän aamupalaa. Vaikuttaa terveelliseltä, eiks vaan?

Oli aika raskas, mutta mä varmaan istuskelinkin yli tunnin verran tossa saarekkeen äärellä hörppimässä kahvia sillävälin kun E pelaili fifaa aamutuimaan.

Oli kiva pitkästä aikaa viettää oikeasti vapaapäivää yhdessä, joten me lähdettiin kameran kanssa liikkeelle. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin ottamassa muutamat kuvat, jonka jälkeen lähdettiin ihan rauhassa kävelemään keskustaa kohti. Tässä postauksessa niitä kuvia ei ikäväkyllä tulla näkemään, koska niihin on jälkikäsittelyt tekemättä. Mä olin jo edellisenä päivänä haaveillut sushista, koska ei oltu pitkään aikaan käyty syömässä meidän vakkaripaikassa, tai ylipäätään muuallakaan ulkona.

 

Oltiin ihan hölmöjä ja vaikka ei kovinkaan nälkä vielä ollut, niin käveltiin lähes suoraan sinne kiinalaiseen. Kumpikaan ei jaksanut syödä juuri mitään, mutta hyvältä ne muutamatkin sushipalat silti maistui.

Koska oli pyhäinpäivä, niin käytiin illalla sytyttämässä mun mummon haudalle kynttilä. Hautausmaalle on meiltä vain muutaman sadan metrin matka, mutta silti siellä ei turhan usein tuu käytyä. Sitä näkyä ei voi edes sanoin kuvailla! Pimeä ilta ja hautuumaa täynnä kynttilöitä. Se oli jotenki pysäyttävää.  Ikäväkyllä sitä tunnelmaa on mahdotonta tallentaa kameralle, se täytyy vaan itse kokea.

 

Vihdoinkin mun hiukset on sen pituiset, että ne on kiva kihartaa. Hiustenlaiton suhteen mä olen ihan kädetön tyyppi, joten mulle hätäponnarit ja kaikki muut helpot ratkasut on ihan arkipäivää. Kävinpä mä eilen vielä kampaajallakin, jossa saatiin tyvi värjättyä taas astetta vaalemmalla sävyllä kuin viimeksi, mutta latvat on tällä hetkellä vähän tummemman näköiset kuin alla olevassa kuvassa, koska niissä ollutta kultaiseen taittuvaa sävyä koitettiin muuttaa vähän kylmemmäksi. Hitaasti mutta varmasti se vähän vaalenee, ja nyt ollaan jo hyvin lähellä mun omaa sävyä tuossa tummuusasteessa, jolloin tyvikasvukaan ei näytä niin ikävältä kuin aivan tummien hiusten kanssa.

 

Kohta mun pitäis suunnata ruokakaupoille ja miettiä, että minkälaisen kakun mä leivon pojille töihin. Haluisin kovasti tehdä jonkun hyvän juustokakun, mutta helpommalla pääsisin perus kermakakulla - ja kaikista helpoimmalla kun turvautuisin hakemaan niille pullapitkon kaupasta. :D Ehkä mä nyt kuitenkin sen verran koitan panostaa, että teen itse jotain, koska kerranhan niitä kakskymppisiä vaan juhlitaan! Kotona odottaa vielä muutama koneellinen pyykkiä ja koko huushollin laittaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Isoimmat siivoukset jätän kyllä perjantai-illalle, koska ehdittäisiin kuitenkin sotkea kämppä kolmeen kertaan ennen vieraiden saapumista lauantaina.

♥