Ostoksia ja omenia

Se on joulukuun 19. ja tämä ahkera bloggaaja on kirjoitellut viimeksi aivan liian kauan aikaa sitten.

Mä oon ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon tehnyt taas "muutaman" vuoron toisellakin työpaikalla, joten iltaisin vapaa-aika on ollut aika kortilla ja kotiin päästessä on kaaduttu suurinpiirtein suorilta jaloilta sänkyyn. Ei siinä, kovin oli mukavaa päästä tekemään taas vähän erilaista hommaa, mutta kyllä sen tuntee sekä henkisesti että fyysisesti, kun on tehnyt normaalia pidempiä päiviä.

Nyt mulla on muutama ilta vapaata ja kävinkin tänään töiden jälkeen ripsihuollossa (joka todellakin tuli tarpeeseen, mulla kun nuo omat ripset on kovin olemattomat ja jäljellä oli enään muutama 13mm pidennys, niin yleisilme oli jokseenkin huvittava). Ripsihuollosta menin suoraan kampaajani luokse, josta kävin hakemassa meidän äidille joululahjaksi lahjakortin ja vein samalla kiitokseksi kuluneista kampaajakäynneistä pullon punkkua. Olin ihan totaalisesti unohtanut kaiken hälinän keskellä tämän oman kuontalon kunnossapidon ja se jopa vähän kostautui - seuraava vapaa aika oli helmikuun 17. Tehtiin kuitenkin diili, että jos tulee yksikin peruutus niin S soittaa heti ensimmäisenä minulle!

Niinkuin varmasti monet muutkin, niin mä olen ihan myöhässä kaikkien jouluasioiden kanssa. Meillä ei ole mitään jouluista tunnelmaa tuovaa asiaa kotona, eikä joulukuusi varmaan tänäkään vuonna löydä tietään meidän olohuoneeseen saakka. Onneksi saatiin tänään hankittua E:n vanhempien teatterilahjakortti ja tuo meidän äidin kampaajalahjakortti. Mehän ei aikuisten kesken niitä lahjoja jaella, joten siltä osin hankintalista on check.

Sovittiin kuitenkin E:n kanssa, että kyllähän me nyt jotain pientä voidaan itsellemme ostaa joululahjaksi - ihan vaan tämän hyvän tekosyyn nojalla.. No, niin no.. Onhan se aika pieni..

Meillä on kotona kunnon omenaperhe. Löytyy muutama iPhone, pari iPadia, MacBook Air, Macin pöytäkone ja nyt uusimpana tulokkaana AppleTV.

Isoimpana syynä kyseisen laitteen hankintaan oli se, että saataisiin toistettua sekä tietokoneilta, puhelimista että iPadeilta musiikkia langattomasti kotiteatterista. Minä kun en pahemmin tykkää näkyvissä olevista johtohässäköistä, saatika niistä aux-yksilöistä, jotka kulkevat maton alla tietokoneen luo. Nyt onnistuu sekä äänen että kuvien ja videoiden toistaminen langattomasti laitteista television ruudulle. Ainoa takaisku oli se, että tämä MacBook Air on liian vanhaa mallia siirtääkseen näytön television ruudulle, mutta eikös sekin ole vaan hyvä tekosyy hankkia esimerkiksi MacBook Pro?... ;)

Sanoinkin E:lle, että nyt voitaisiin ottaa kokeiluun Netflix, kun on joulun vapaatkin tulossa. He tarjoavat ensimmäisen kuukauden kokeilun maksutta ja jos palveluun on tyytyväinen, niin tilausta voi jatkaa.

Lisäksi mä kokeilin toissapäivänä niitä täällä blogissakin jo nähtyjä kynsitarroja, jotka tulivat joulukuun LivBoxin mukana ja otinkin niiden laittamisesta teille vähän kuvia. Itse en syttynyt (enkä syty edelleenkään) sille seeprakuviolle, mutta näitä kynsitarrojahan löytyy vaikka minkä värisinä ja erilaisissa kuoseissa, joten ajattelin niiden olevan ihan kokeilemisen arvoinen asia.

Harkitsin äkkiseltään laskettuna viisi kertaa tuon kynsikuvan pois jättämistä. Onhan ne ihan karmeassa kunnossa ja salaa haaveilenkin rakennekynsistä tai geelauksesta, mutta katsotaan nyt. Se, että miksi nuo kynnet ovat tuossa kunnossa johtuu täysin siitä, että rakastan glitter-lakkoja. Ja vuorostaan vihaan niiden poistamista. Onnekseni Isadora toi Suomeenkin "peel-offeja", joiden avulla glitter-lakkojen poistaminen sujuu tulevaisuudessa kuin tanssi. Näihin kynsiin käytettiin raakaa väkivaltaa ja kynsiviilaa, jotta edelliset lakat saatiin alta pois. Pahoitteluni.

Kynsitarrat ovat tuollaisessa läpinäkyvässä laatassa kiinni ja paketin mukana tulee viila, jolla tarra katkaistaan oman kynnen pituuteen sopivaksi. Vaikeinta koko hommassa oli asettaa tarra kynnelle niin, että se meni molemmille reunoille mahdollisimman tasaisesti. Jos olisi ollut malttia mukana hommassa, niin olisi varmasti säästytty myös pieniltä vekeiltä ja rypyiltä kynsien reunoissa, mutta mitäs me pienistä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tarra siis asetetaan kynnelle ja painellaan kiinni. Ylimääräinen osa tarrasta poistetaan viilaamalla kynttä. Eli taivutetaan tarraa sormenpään yli ja vedetään viilalla yhdensuuntaisia vetoja kuin normaalisti kynsiä viilaisi. Tällöin viila katkaisee tarran juuri oikeasta kohdasta kynnen kärjestä ja tarran ulkoreunasta tulee siisti. Niinkuin näkyy, niin mun peukuille ei löytynyt täysin sopivan kokoista tarraa, joten tyydyin laittamaan siihen vähän turhan pienen ennemmin kuin liian ison.

Mitä näiden tarrojen pysyvyyteen ja laatuun tulee, niin voin kertoa pesseeni käsiä lukemattomat kerrat, olen tehnyt normaalisti töitä sekä tietokoneella että fyysisesti (kelannut kaapelia käsin kelalta yms.) ja toistaiseksi ei ole tullut pienintäkään merkkiä siitä, että yksikään tarra olisi irtoamassa. Kaikki jäljet, jotka kynsissä näkyvät tulivat niihin jo näitä laittaessa. Ohjeissa sanottiin, että tarran alle täytyisi laittaa aluslakkaa - itse en sitä tehnyt enkä osaa siis sanoa, että parantaako se tarran pysyvyyttä vai helpottaako se sen poistamista. Varsin kätevä keksintö varsinkin kaltaisilleni ihmisille, joilla kynnet liuskottuvat jatkuvasti ja lakkaukset eivät pysy edes puolta päivää moitteettomina. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä eri printillä, se on varma. :)

Ja koska oon ollut kovin tuhma koko vuoden eikä lahjoja ole tiedossa suunnasta tai toisesta, niin ajattelin ihan itse lahjoa hiukan itseäni. Sehän ei väärin ole, eihän?

Kävin siispä eilen ruokatunnilla hakemassa itselleni Katy Perryn uuden Killer Queen tuoksun, jonka näytteen sain myöskin tuon joulukuun LivBoxin mukana. Jos joku muu on harkinnut kyseisen tuoksun hankkimista, niin suosittelen tutkimaan erinäisten liikkeiden lahjapakkaustarjontaa. Itse bongasin tuollaisen lahjapakkauksen Emotion-liikkeestä ja sain sen sieltä samaan hintaan kuin pelkän hajuveden normaalisti. Pakkauskoko itse hajuvedellä oli molemmissa sama, joten suihkugeeli ja voide tulivat kaupanpäälle. Hintaa tällä pakkauksella oli alle 40e, joten kerrankin löysin mieleisen tuoksun vähän halvemmalla.

Samasta liikkeestä mutta eri reissulla tarttui mukaan myös uusia kasvojen puhdistusliinoja. Löysin tällaisen tuotesarjan, jossa puhdistuspyyhkeet ovat alkoholittomia ja öljyttömiä sekä hajusteettomia. Eli melko hyviä ajatellen ainakin näitä ripsipidennyksiä, joiden pahin vihollinen on öljy.

Ehdinkin näitä jo testailla, kun poistin meikit ennen ripsihuoltoon menemistä. Puhdistivat todella tehokkaasti koko kasvot, ilman että joutui käyttämään useampaa liinaa. Erityisesti silmämeikit lähtivät näillä liinoilla kuin unelma, ilman yhtään hankaamista. Lisäksi liinoista tullut kosteus haihtui melko nopeasti kasvoilta eikä jäänyt iholle sellainen tahmainen olo, kuten jostain muista kokeilemistani puhdistusliinoista.

Mun käyttämä CC-voide on loppunut jo tovi sitten ja sävykin kävi rusketuksen häivyttyä turhan tummaksi. Otin kokeiluun omalla kohdallani ihka ensimmäisen Natural Code-sarjan tuotteen. Tämäkin pääsi jo testaukseen ja hinta-laatu-suhde on kyllä todellakin kohdallaan! Tuote kustansi alle 15e (olisikohan ollut 10,90 tai 11,90 Emotion-liikkeessä) ja oli juuri sitä mitä kaipasin. Kevyt, hoitava ja siltikin hiukan peittävä ja heleyttävä.

Ja jottei tämäkään postaus jäisi pituudeltaan lähellekään inhimillisyyden rajoja, niin muutama kuva vielä. Me ollaan E:n kanssa samassa työpaikassa, siis siinä toisessa, joka ei ole mun päivätyö. Meidän työnantajilla on tapana muistaa henkilökuntaa näin joulun alla ja saatiinkin E:n kanssa molemmat omat kassit, vaikka aiempana vuonna saatiin yksi yhteinen. Jotenkin siitä vaan tulee kiva fiilis, kun työnantajat muistaa työntekijöitään. Pieniä isoja tekoja, jotka korostuu tuollaisessa pienemmässä työyhteisössä. Mä en ole edelleenkään harrastanut tuota juomista yli puoleen vuoteen, mutta näin joulun alla ajattelin antaa itselleni luvan nauttia hyvällä omallatunnolla muutaman lasin punaviiniä. Sitä ja suklaata - paljon suklaata..

HEI! Mä meinasin aivan täysin unohtaa yhden ison asian, joka tässä välissä tapahtui! Mun yli vuoden kestänyt autokoulun käyminen tuli tiensä päähän, kun suoritin heti ensimmäisellä kerralla hyväksytysti läpi sekä teoria- että ajokokeen! Tästä on nyt viikko ja olenkin ihan mukavasti päässyt ajelemaan, lähinnä äitini autolla. Mulle iski ihan todellinen kuume saada oma auto, ja sitä tässä nyt pohditaan yhdessä E:n kanssa. Mun autokoulu kesti noin kauan lähinnä siksi, että olin saamaton ja viivyttelin passikuvien ottamista ja viranomaisluvan saamista liikkeelle. Nyt on hommat hoidossa ja kortti (no okei, trafin paperilappu) taskussa!

Tässä ois yks pallopää noin viikko taaksepäin lähdössä ajelemaan. Tuolloin oli vielä täällä Lahdessakin runsaasti lunta ja ulos mennessä sai tää vilukissa tehdä kaikkensa pysyäkseen lämpimänä. Nyt kaikki lumet on sulanut pois ja ulkona on taas pimeää, hitto miten ärsyttävää!

Jälleen kerran neiti kiittää ja kumartaa heitä, jotka jaksoivat loppuun asti. Mitä pidempään mä olen hiljaa blogin puolella, niin sitä enemmän on tiedossa seuraavan kerran kun musta kuuluu!

Mua kiinnostaisi tietää miten teidän muiden on käynyt ajokortin kanssa, menikö teoria ja inssi kerralla läpi vai tuliko katsastuskonttorista toinen koti?