Ostoksia ja omenia

Se on joulukuun 19. ja tämä ahkera bloggaaja on kirjoitellut viimeksi aivan liian kauan aikaa sitten.

Mä oon ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon tehnyt taas "muutaman" vuoron toisellakin työpaikalla, joten iltaisin vapaa-aika on ollut aika kortilla ja kotiin päästessä on kaaduttu suurinpiirtein suorilta jaloilta sänkyyn. Ei siinä, kovin oli mukavaa päästä tekemään taas vähän erilaista hommaa, mutta kyllä sen tuntee sekä henkisesti että fyysisesti, kun on tehnyt normaalia pidempiä päiviä.

Nyt mulla on muutama ilta vapaata ja kävinkin tänään töiden jälkeen ripsihuollossa (joka todellakin tuli tarpeeseen, mulla kun nuo omat ripset on kovin olemattomat ja jäljellä oli enään muutama 13mm pidennys, niin yleisilme oli jokseenkin huvittava). Ripsihuollosta menin suoraan kampaajani luokse, josta kävin hakemassa meidän äidille joululahjaksi lahjakortin ja vein samalla kiitokseksi kuluneista kampaajakäynneistä pullon punkkua. Olin ihan totaalisesti unohtanut kaiken hälinän keskellä tämän oman kuontalon kunnossapidon ja se jopa vähän kostautui - seuraava vapaa aika oli helmikuun 17. Tehtiin kuitenkin diili, että jos tulee yksikin peruutus niin S soittaa heti ensimmäisenä minulle!

Niinkuin varmasti monet muutkin, niin mä olen ihan myöhässä kaikkien jouluasioiden kanssa. Meillä ei ole mitään jouluista tunnelmaa tuovaa asiaa kotona, eikä joulukuusi varmaan tänäkään vuonna löydä tietään meidän olohuoneeseen saakka. Onneksi saatiin tänään hankittua E:n vanhempien teatterilahjakortti ja tuo meidän äidin kampaajalahjakortti. Mehän ei aikuisten kesken niitä lahjoja jaella, joten siltä osin hankintalista on check.

Sovittiin kuitenkin E:n kanssa, että kyllähän me nyt jotain pientä voidaan itsellemme ostaa joululahjaksi - ihan vaan tämän hyvän tekosyyn nojalla.. No, niin no.. Onhan se aika pieni..

Meillä on kotona kunnon omenaperhe. Löytyy muutama iPhone, pari iPadia, MacBook Air, Macin pöytäkone ja nyt uusimpana tulokkaana AppleTV.

Isoimpana syynä kyseisen laitteen hankintaan oli se, että saataisiin toistettua sekä tietokoneilta, puhelimista että iPadeilta musiikkia langattomasti kotiteatterista. Minä kun en pahemmin tykkää näkyvissä olevista johtohässäköistä, saatika niistä aux-yksilöistä, jotka kulkevat maton alla tietokoneen luo. Nyt onnistuu sekä äänen että kuvien ja videoiden toistaminen langattomasti laitteista television ruudulle. Ainoa takaisku oli se, että tämä MacBook Air on liian vanhaa mallia siirtääkseen näytön television ruudulle, mutta eikös sekin ole vaan hyvä tekosyy hankkia esimerkiksi MacBook Pro?... ;)

Sanoinkin E:lle, että nyt voitaisiin ottaa kokeiluun Netflix, kun on joulun vapaatkin tulossa. He tarjoavat ensimmäisen kuukauden kokeilun maksutta ja jos palveluun on tyytyväinen, niin tilausta voi jatkaa.

Lisäksi mä kokeilin toissapäivänä niitä täällä blogissakin jo nähtyjä kynsitarroja, jotka tulivat joulukuun LivBoxin mukana ja otinkin niiden laittamisesta teille vähän kuvia. Itse en syttynyt (enkä syty edelleenkään) sille seeprakuviolle, mutta näitä kynsitarrojahan löytyy vaikka minkä värisinä ja erilaisissa kuoseissa, joten ajattelin niiden olevan ihan kokeilemisen arvoinen asia.

Harkitsin äkkiseltään laskettuna viisi kertaa tuon kynsikuvan pois jättämistä. Onhan ne ihan karmeassa kunnossa ja salaa haaveilenkin rakennekynsistä tai geelauksesta, mutta katsotaan nyt. Se, että miksi nuo kynnet ovat tuossa kunnossa johtuu täysin siitä, että rakastan glitter-lakkoja. Ja vuorostaan vihaan niiden poistamista. Onnekseni Isadora toi Suomeenkin "peel-offeja", joiden avulla glitter-lakkojen poistaminen sujuu tulevaisuudessa kuin tanssi. Näihin kynsiin käytettiin raakaa väkivaltaa ja kynsiviilaa, jotta edelliset lakat saatiin alta pois. Pahoitteluni.

Kynsitarrat ovat tuollaisessa läpinäkyvässä laatassa kiinni ja paketin mukana tulee viila, jolla tarra katkaistaan oman kynnen pituuteen sopivaksi. Vaikeinta koko hommassa oli asettaa tarra kynnelle niin, että se meni molemmille reunoille mahdollisimman tasaisesti. Jos olisi ollut malttia mukana hommassa, niin olisi varmasti säästytty myös pieniltä vekeiltä ja rypyiltä kynsien reunoissa, mutta mitäs me pienistä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tarra siis asetetaan kynnelle ja painellaan kiinni. Ylimääräinen osa tarrasta poistetaan viilaamalla kynttä. Eli taivutetaan tarraa sormenpään yli ja vedetään viilalla yhdensuuntaisia vetoja kuin normaalisti kynsiä viilaisi. Tällöin viila katkaisee tarran juuri oikeasta kohdasta kynnen kärjestä ja tarran ulkoreunasta tulee siisti. Niinkuin näkyy, niin mun peukuille ei löytynyt täysin sopivan kokoista tarraa, joten tyydyin laittamaan siihen vähän turhan pienen ennemmin kuin liian ison.

Mitä näiden tarrojen pysyvyyteen ja laatuun tulee, niin voin kertoa pesseeni käsiä lukemattomat kerrat, olen tehnyt normaalisti töitä sekä tietokoneella että fyysisesti (kelannut kaapelia käsin kelalta yms.) ja toistaiseksi ei ole tullut pienintäkään merkkiä siitä, että yksikään tarra olisi irtoamassa. Kaikki jäljet, jotka kynsissä näkyvät tulivat niihin jo näitä laittaessa. Ohjeissa sanottiin, että tarran alle täytyisi laittaa aluslakkaa - itse en sitä tehnyt enkä osaa siis sanoa, että parantaako se tarran pysyvyyttä vai helpottaako se sen poistamista. Varsin kätevä keksintö varsinkin kaltaisilleni ihmisille, joilla kynnet liuskottuvat jatkuvasti ja lakkaukset eivät pysy edes puolta päivää moitteettomina. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä eri printillä, se on varma. :)

Ja koska oon ollut kovin tuhma koko vuoden eikä lahjoja ole tiedossa suunnasta tai toisesta, niin ajattelin ihan itse lahjoa hiukan itseäni. Sehän ei väärin ole, eihän?

Kävin siispä eilen ruokatunnilla hakemassa itselleni Katy Perryn uuden Killer Queen tuoksun, jonka näytteen sain myöskin tuon joulukuun LivBoxin mukana. Jos joku muu on harkinnut kyseisen tuoksun hankkimista, niin suosittelen tutkimaan erinäisten liikkeiden lahjapakkaustarjontaa. Itse bongasin tuollaisen lahjapakkauksen Emotion-liikkeestä ja sain sen sieltä samaan hintaan kuin pelkän hajuveden normaalisti. Pakkauskoko itse hajuvedellä oli molemmissa sama, joten suihkugeeli ja voide tulivat kaupanpäälle. Hintaa tällä pakkauksella oli alle 40e, joten kerrankin löysin mieleisen tuoksun vähän halvemmalla.

Samasta liikkeestä mutta eri reissulla tarttui mukaan myös uusia kasvojen puhdistusliinoja. Löysin tällaisen tuotesarjan, jossa puhdistuspyyhkeet ovat alkoholittomia ja öljyttömiä sekä hajusteettomia. Eli melko hyviä ajatellen ainakin näitä ripsipidennyksiä, joiden pahin vihollinen on öljy.

Ehdinkin näitä jo testailla, kun poistin meikit ennen ripsihuoltoon menemistä. Puhdistivat todella tehokkaasti koko kasvot, ilman että joutui käyttämään useampaa liinaa. Erityisesti silmämeikit lähtivät näillä liinoilla kuin unelma, ilman yhtään hankaamista. Lisäksi liinoista tullut kosteus haihtui melko nopeasti kasvoilta eikä jäänyt iholle sellainen tahmainen olo, kuten jostain muista kokeilemistani puhdistusliinoista.

Mun käyttämä CC-voide on loppunut jo tovi sitten ja sävykin kävi rusketuksen häivyttyä turhan tummaksi. Otin kokeiluun omalla kohdallani ihka ensimmäisen Natural Code-sarjan tuotteen. Tämäkin pääsi jo testaukseen ja hinta-laatu-suhde on kyllä todellakin kohdallaan! Tuote kustansi alle 15e (olisikohan ollut 10,90 tai 11,90 Emotion-liikkeessä) ja oli juuri sitä mitä kaipasin. Kevyt, hoitava ja siltikin hiukan peittävä ja heleyttävä.

Ja jottei tämäkään postaus jäisi pituudeltaan lähellekään inhimillisyyden rajoja, niin muutama kuva vielä. Me ollaan E:n kanssa samassa työpaikassa, siis siinä toisessa, joka ei ole mun päivätyö. Meidän työnantajilla on tapana muistaa henkilökuntaa näin joulun alla ja saatiinkin E:n kanssa molemmat omat kassit, vaikka aiempana vuonna saatiin yksi yhteinen. Jotenkin siitä vaan tulee kiva fiilis, kun työnantajat muistaa työntekijöitään. Pieniä isoja tekoja, jotka korostuu tuollaisessa pienemmässä työyhteisössä. Mä en ole edelleenkään harrastanut tuota juomista yli puoleen vuoteen, mutta näin joulun alla ajattelin antaa itselleni luvan nauttia hyvällä omallatunnolla muutaman lasin punaviiniä. Sitä ja suklaata - paljon suklaata..

HEI! Mä meinasin aivan täysin unohtaa yhden ison asian, joka tässä välissä tapahtui! Mun yli vuoden kestänyt autokoulun käyminen tuli tiensä päähän, kun suoritin heti ensimmäisellä kerralla hyväksytysti läpi sekä teoria- että ajokokeen! Tästä on nyt viikko ja olenkin ihan mukavasti päässyt ajelemaan, lähinnä äitini autolla. Mulle iski ihan todellinen kuume saada oma auto, ja sitä tässä nyt pohditaan yhdessä E:n kanssa. Mun autokoulu kesti noin kauan lähinnä siksi, että olin saamaton ja viivyttelin passikuvien ottamista ja viranomaisluvan saamista liikkeelle. Nyt on hommat hoidossa ja kortti (no okei, trafin paperilappu) taskussa!

Tässä ois yks pallopää noin viikko taaksepäin lähdössä ajelemaan. Tuolloin oli vielä täällä Lahdessakin runsaasti lunta ja ulos mennessä sai tää vilukissa tehdä kaikkensa pysyäkseen lämpimänä. Nyt kaikki lumet on sulanut pois ja ulkona on taas pimeää, hitto miten ärsyttävää!

Jälleen kerran neiti kiittää ja kumartaa heitä, jotka jaksoivat loppuun asti. Mitä pidempään mä olen hiljaa blogin puolella, niin sitä enemmän on tiedossa seuraavan kerran kun musta kuuluu!

Mua kiinnostaisi tietää miten teidän muiden on käynyt ajokortin kanssa, menikö teoria ja inssi kerralla läpi vai tuliko katsastuskonttorista toinen koti?

Kesälomapäiviä ja hovimuusikko Ilkkaa

Niin se vaan tämäkin päivä vetelee viimeisiään. Mä oon tämän ja huomisen päivän "kesälomalla", koska meidän palkanlaskija ilmoitti eilen, että mulla on jäänyt jostain syystä kaksi lomapäivää pitämättä kesällä. No, mähän otin tän tiedon luonnollisesti avosylin vastaan ja ilmoitinkin, että voin pitää ne pois vaikka samantien. Niinpä mun aamu alkoi hyvien yöunien jälkeen sängyssä nautitulla aamupalalla ja seuraamieni blogien uusimpien postausten lukemisella.

Tällasia aamuja pitäis olla useammin. Siis näitä, jolloin voi vaan pyöriä peittojen ja tyynyjen seassa ilman kiirettä mihinkään. Juoda kupillisen kuumaa kahvia, santsata ja antaa sen toisen kupillisen jäähtyä siihen yöpöydälle silläaikaa kun lakkaa kynsiä.

Enkä mä edes itseasiassa tykännyt noista lakkauksista, ja olisinkin vaihtanut ne jollen vihaisi yli kaiken glitter-lakkojen poistattamista. Idea näihin punasiin kynsiin tuli lähinnä siitä, että mun piti punata huulet samalla sävyllä, kunnes sitä kokeiltuani tajusin näyttäväni hölmöltä. Että se siitäkin sitten.

Kun mä olin sen kolme tuntia pyörinyt lakanoissa ja leikkinyt kynsilakoilla, niin tajusin, että olis ehkä aika lähteä suihkuun. Mulla oli vajaa kolme tuntia aikaa keksiä vaatteet illan tapahtumaan, käydä suihkussa, meikata, laittaa hiukset ja yrittää selvitä vielä paikanpäälle. Olin tyytyväinen siihen, että aloitin laittautumisen kerrankin ajoissa. Ei turhaa kiirettä, joten lopputuloskin on yleensä paljon parempi.

Ja joo, mä jopa otin itsestäni kuvat suihkun ja pohjameikin jälkeen. Ripset antaa kummasti lisää boostia silmiin! Mun silmät on ilman ripsiä ihan olemattomat ja kaljut, joten tuskinpa näistä tulen hetkeen luopumaan.

Olin jo aiemmin päättänyt, että panostan vähän enemmän ja käytän oikein aikaakin kiharoiden tekemiseen ja vähän meikkiinkin. Mä harvemmin käytän ollenkaan luomiväriä, mutta tänään rupesin hurjaksi ja korostin silmiä niidenkin avulla. Yleensä silloin, kun olis tärkeetä saada hiukset laitettua nätisti ja meikinkin onnistuminen olisi pelkkää plussaa, niin voi olla ihan varma, että kaikki menee päin.. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä ja sanoin E:llekin kotiin tullessani, etten oo varmaan ikinä saanut laitettua hiuksia näin kivasti. Tosin kuvissa ne ei mun mielestä pääse läheskään niin hyvin oikeuksiinsa (seliseli..). Jakauksenkin laitoin tällä kertaa aiempaa sivummalle ja tykkäsinkin siitä paljon enemmän kuin keskijakauksesta. Enkä voi olla hehkuttamatta myöskään sitä miten tyytyväinen oon mun hiusten väriin nyt! Vielä vähän aikaa sitten mulla oli musta tyvi ja liukuvärjätty latva.

Asialliset vaatteet päälle ja menoks!

Mulla tuli muutama päivä sitten puoli vuotta täyteen siitä, kun lopetin juomisen. Oon tainnut ehkä kaksi mietoa nauttia sinä aikana, mutta mitään liiallista käyttöä ei ole tullut harrastettua. Niinpä ajattelin tänäänkin jättää väliin, ja kuvaan joutui lainaamaan työkaverin alkumaljaa. Mä join koko tilaisuuden ajan vichyä ja vettä, mutta hyvin se janon piti loitolla (veikkaisin, että paremmin kuin se alkoholipitoinen neste - eikä ole edes pää kipeä aamulla!).

Alussa oli vähän tapas-tyylistä popsittavaa, juomaa ja puheensorinaa, esittelyitä ja puheita, kunnes päästiin asiaan! Meille oli hankittu semihyvää livemusiikkia a'la hovimuusikko Ilkka (se Suomipopilta tuttu), joka vetikin hyvän ja hauskan keikan. Meidän yrityksellekin oli tehty ihan oma biisi ja vaikka siitä videomateriaali löytyykin, niin pidettäköön se salassa.. ;)

Ensimmäisessä kuvassa esiintyy mentalisti & taikuri Pete Poskiparta, joka vastasi juonnoista ja taikatempuista. Mut valittiin yleisön joukosta sellaiseen ajatustenlukuun, jossa oli lisäkseni kaksi muuta ihmistä. Pete pyysi mua miettimään jotain mulle tärkeää henkilöä. Luonnollisesti ensimmäisenä mieleen tuli oma äiti. Sain pienen lapun ja pienen ruskean kirjekuoren. Lappuun piti kirjoittaa ajattelemansa henkilön nimi, sujauttaa lappu kirjekuoreen ja liimata se kiinni. Tämän jälkeen pete katsoi mua suoraan silmiin liitutaulu kädessä ja kirjoitti siihen mun äidin nimen. Mä oon vieläkin ihan hämmilläni siitä, että miten se sen teki. Tuskinpa kannattaa tässä pienessä päässä liiaksi yrittää selvittää tuota temppua - veikkaisin, että siinä vierähtäisi tovi.

Ja miten nuo radiopersoonat aina vaan yllättää pienellä koollaan? Mä en olisi ikinä osannut kuvitella, että meidän hovimuusikko Ilkka on tuollaista taskukokoa! Mutta jäbä veti mielettömät setit ja hauskuutti ihmisiä mitä mielenkiintoisemmilla lyriikoilla. Kaikenkaikkiaan onnistunut ja mukava ilta.

Nyt mä painun pehkuihin, koska E ja salkkarit odottelee jo sängyssä! :)

Kuvaushommia

Erittäin väsynyttä iltaa! Mulla on aika pitkä päivä takana, kun ensin on aamukuudelta herännyt, tehnyt täyden päivän töitä, käynyt ripsihuollossa ja muutaman tunnin löhöilyn jälkeen lähdettiin vielä kuvailemaan. Nyt kuitenkin tyytyväisenä kotisohvalla ja mulla onkin teille mukavasti kuvia laitettavana.

Lähdetään nyt vaikka liikkeelle eilisen asusta. Niinkuin mä oon jo joskus saattanutkin mainita, niin pukeutuminen on mulle sellanen perus arkinen asia. On niitä päiviä, kun vetää ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet päälle ja välillä jopa niitäkin, kun jaksaa vähän miettiä mikä sopisi minkäkin kanssa. Nämä molemmat nähtävät asukokonaisuudet on ikäväkyllä niitä, joiden kohdalla ei ole mietitty yhtään mitään. Mä oon niin älyttömän mukavuudenhaluinen, että vaikka joku vaate näyttäisi älyttömän hyvältä päällä, niin en suostu sitä päälläni pitämään jollei se tunnu rennolta ja mukavalta.

Useimmiten oon perustylsä mustaan pukeutuja, mutta kyllä mä tykkään, että asussa on edes jotain väriä tai yksityiskohtaa. Tämäkin kuva on otettu eilen aamulla töihin lähtiessä, joten ei ollut minkäänlaista tarvetta pynttäytyä oikein kunnolla. Hiukset mä kihartaisin vaikka joka päivä - jos vaan jaksaisin nähdä sen vaivan. Mulla kun kuitenkin löytyy näitä hiuksia yksi jos toinenkin, eikä ne ole edes mistään lyhyimmästä päästä, joten niiden kihartamiseen saa kulumaan helposti puolisen tuntia.

Tänään mä töistä tullessa koitin vähän miettiä, että mitkä olis hyvät vaatteet niiden kuvausten kannalta. Mustahan ei otettu yhtäkään kuvaa jossa näkyisi naama, joten keskityin enemmänkin siihen, että mitkä värit erottuisi edes vähän hämärissä olosuhteissa. Jos olisin lähtenyt mustissa vaatteissa, niin mua hädintuskin olisi koko kuvista edes nähnyt. Päädyinkin siis armeijan vihreisiin housuihin, valkoiseen neuleeseen, nahkatakkiin ja saappaisiin sekä muhkeaan burgundyn väriseen huiviin. Mulla on yleensäottaenkin tapana pitää pukeutumisessa värit hallinnassa, niin etten aivan täysin muistuttaisi sateenkaarta. Normaalisti yhdistän asuihin korkeintaan kolmea väriä, joiden toki täytyy sointua hyvin yhteen.

Noi saappaat mä bongasin Zalandosta, kun en mistään kaupoista löytänyt kivoja korkeavartisia saappaita joissa ei olisi korkoa. Itseasiassa mä jo kertaalleen päätin palauttaa noi, kunnes yhtenä aamuna meni hermot siihen, ettei ollut mitään kivoja kenkiä, joten kiskasin nuo jalkaani. Nyt oon erittäin tyytyväinen siihen, että pidin ne. Vähän oli silmällä totuttelemista, kun en ole aiemmin tuon mallisia saappaita pitänyt.

Ja koska terveys ennenkaikkea, niin käytiin täyttämässä kurnivat masut pizzalla ennen keilahallille lähtöä. Valittelinko mä jotain morkkista edellisessä postauksessa? :D

Toisaalta, tällaset ruokavalinnat ei ihmetytä mua yhtään, jos päivän ainoa ruokasaldo on aamulla kuuden ja seitsemän välillä kahvin kanssa nautittu leipä.

Kuten aiemmin kerroin, niin meillä oli tänään illalla pienet kuvaussessiot Lahden Keilahallilla mainoksia varten. Kun pomo antoi tehtäväksi etsiä muutaman nätin parikymppisen tytön ja jonkun komistuksen heidän seuraansa, niin lähestyin samalla seudulla asuvaa lapsuudenystävää asian tiimoilta.

Alkuunhan me jouduttiin odottelemaan, että saadaan halli tyhjäksi, jonka jälkeen iskettiin hohtovalot päälle ja homma käyntiin. Saatiin kuin saatiinkin malleiksi kaksi kaunista tyttöä ja yksi komistus, joista räpsittiin tuhat kuvaa toivoen, että sieltä löytyy erääseen tiettyyn mainokseen soveltuva kuva. Täytyy se vaan myöntää, että tollaset kuvaustilanteet on tosi hankalia, kun ihmisiä on vain muutama ja sitten pitäisi tyhjästä saada jotain fiilistä niihin kuviin. Mitä nyt nopeasti selailtiin kuvia läpi, niin sieltä löytyi muutama oikein onnistunut yksilö. Kohta mallit saavatkin ihailla itseään taksin kyljestä..

Vähän reilu tunti meillä meni aikaa kuvien ottamiseen, ja yhtään pidempään ei kyllä olisi jaksanutkaan. Taisin alottaa tän postauksen jotakuinkin vihjailemalla väsymyksestä ja siltikin mä edelleen, näin tuntia jälkeenpäin istun tämä läppäri sylissä sohvalla kirjottamassa.

Nyt mä aion keittää teetä (ehkä, jollen nukahda pystyyn ennen sitä) ja sitten painaa pään tyynyyn. Takana on pitkä, mutta erittäin mukava päivä. Näitä lisää.. :)