Kaikkiin blogeihin on eilen ja tänään pikkuhiljaa ilmestynyt uudesta vuodesta kertovia postauksia, joten kaiken sen kimalluksen ja juhlahumun keskellä tuntuu hassulta tulla kertomaan omastaan. Se kun sisälsi lähinnä autolla ajelua, valokuvaamista, pusuttelua vuoden vaihtuessa ja sikeästi nukkumista.
Mä en oo enään pitkiin aikoihin ollut mikään bilehiiri ja pelkkä ajatuskin humalasta ja krapulasta saa heikon olon aikaiseksi, joten olin enemmän kuin mielelläni ilman alkoholia - tälläkin kertaa. Mulla on jo pidempään (lähes koko tämän lumettoman ajanjakson) ollut ihan älytön väsymys päällä. Tai en mä oikeastaan väsymyksestä tiedä, mutta työmotivaatio on ottanut ainakin jalat alleen jo syksyllä. Kotona olo on melko saamaton ja siksi tänne bloginkaan puolelle ei ole ilmestynyt juttua huimaan tahtiin. Joka päivä töissä oleminen on lähinnä sitä, että laskee minuutteja siihen hetkeen kun pääsee kotiin. Kuten tiedetään, se tekee päivästä entistä pidemmän tuntuisen.
Uuden vuoden aattona vietiin mun iskä toisaalle juhlistamaan vuoden vaihtumista ja ryöväsin siltä auton käyttööni muutamaksi vuorokaudeksi. Kaupungin ilotulitus meni meiltä ihan kokonaan ohi, koska oltiin toisaalla vielä niihin aikoihin ja sekös sapettaa, koska keskustan alueella oli ilotulitusten lähettäminen kielletty, joten E joutui yhdistämään ainakin viisi kuvaa päällekkäin saadakseen Lahdesta kuvan, jossa näkyisi edes muutama tärsky taivaalla. Kyllä kävi kova pauke 00.00, mutta meidän älyttömän hyvä kuvauspaikka osoittautui tähän tarkoitukseen vähän huonoksi.
No, ehkä sitten seuraavalla kerralla vähän paremmalla onnella. Ikävästi toi pilvinen sääkin häiritsi hommia ja eihän ne vaalealla taivaalla näyttänyt nuo ilotulitteetkaan kummoisilta. Miettikää miten monia satoja tuhansia euroja jengi lataa taivaalle yhden kellonlyömän takia! Uskomatonta. Sentään täällä Suomessa meininki ei ole eikä varmaan tulekaan olemaan samanlainen kuin Dubaissa, jossa taidettiin lehtien mukaan posauttaa säälittävät 400 000 ilotulitetta yhden shown takia. No, ainakin se tallentui Youtubeen, joten voihan niihin käytettyjä rahoja kaiholla muistella sitä kautta.
Harkitsin vakavasti kotiin päästessäni, että korkkaan ton joululahjaksi saadun punkkupullon ja vetäydyn sohvan nurkkaan lasillisen kanssa, mutta kiehnättiin kylki kyljessä kuvien ja videoiden kimpussa, kunnes huomattiin että kello tulee kaksi ja pitäisi varmaan joskus nukkuakin. Sellanen uusi vuosi.. :D Mutta parempaa en tavallaan olisi voinut toivoakaan - sainhan sentään viettää sen mitä parhaimmassa seurassa, aamulla ei ollut pää kipeä ja autokaan ei ollut kärsinyt vahinkoja yön aikana!
Samaisena yönä E lähti ensimmäistä kertaa yökävelylle unissaan! Onhan tuo melkonen räpättäjä ja istumaannousija nukkuessaan, eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen herännyt siihen, että jätkä nykii sukkia jalkaan kolmelta aamuyöllä ja luulee lähtevänsä töihin. Kerran se jopa huitas mua kädellä suoraan naamaan ja säpsähti kamalasti. Kun kysyin, että mikä sillä on, niin se puhui jotain jostain työmaapukista joka meinas heilahtaa sitä päin. Joskus se kaipaa jopa surrilankojaan öisin... Mikä ihmeen työstressi?
Jokatapauksessa, mä nukun koiran unta. Aina. Mä herään ihan jokaiseen rapsahdukseen ja valoon joita yöllä jostain syystä ilmenee. Vainoharhaisuudeksikin kutsuvat. Tällä kertaa mä kyllä ihan oikeasti näin jonkun liikkuvan. Se joku käveli tyyny kädessä makuuhuoneen ovesta ulos suoraan olohuonetta kohti. Se joku oli E. Kulman taakse päästyään kysyin, että "mihin matka?" jolloin muutaman askeleen taaksepäin otettuaan se katsoi mua hiukan hölmistyneenä. Kerroin vaan, että nyt on yö, ei aamu ja vaikka oliskin, niin töihin ei tarvi nousta. Kipitti kiltisti takaisin sänkyyn ja simahti sillä sekunilla. Myöhemmin tajusin, että tuskin se töihin oli tyyny mukanaan lähdössä. Olis ehkä vaan pitänyt antaa sen jatkaa matkaa ja katsoa, että mihin se sen tyynynsä kanssa asettuu.
1.1.2014 meni mukavasti äidin luona kahvittelemassa ja autolla ajellessa, kun käytiin hakemassa iskä takaisin kaupunkiin. Hassua huomata miten siitä niin jännittävästä ja vähän pelottavastakin autolla ajamisesta on tulossa rutiini. Ei enään tarvitse kiinnittää kaikkeen tekemiseen siellä auton sisällä niin paljon huomiota, vaan voi keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu. Kuten uskoa saattaa, on vähän hankalaa koittaa katsella muita autoilijoita, kevyttä liikennettä ja vaihdekeppiä samaan aikaan. Ja siinä samalla vielä jarrutella, laittaa vilkkua ja painaa kytkintä pohjaan. Ja pelätä.
Missä teillä vietettiin uutta vuotta ja liittyykö kyseiseen juhlaan jotain jokavuotisia perinteitä?
Palataan illalla idioottivarmojen epäonnistumisien parissa!
ps. Avasin blogille oman instagram-profiilin, joka löytyy nimimerkillä belieblog !
Ihanan rauhallinen vuoden vaihtuminen ollu teilläkin sitten :) Mun mielestä näin on juuri paljon parempi, kuin kännissä riekkumassa ja rälläämässä.. Mä oon niin tyytyväinen, että oon pystynyt jättämään juomisen kokonaan :)
VastaaPoistaNo niinpä! Ja voihan itselleen juomisenkin sallia, kohtuudella. Kyllä mä aion vielä joku päivä nautiskella lasillisen punkkua - ihan vaan kotona, villasukat jalassa ;)
Poista