Whoops

Kello on ihan sikana ja silti pakko postata vielä tän vuorokauden puolella, kun niin lupailin. Palaillaanpas ajassa taaksepäin tuonne sunnuntai-iltaan ja lenkkiin.

Tarkoituksella mentiin rauhallista vauhtia, jotta kaloreiden rasva% olisi edukseen. Tällä lenkillä pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin nuo uudet Niken juoksutrikoot.

Tykkäsin niistä ihan tosi paljon, etenkin kun aikaisemmat lenkit on mennyt Better Bodiesin salipöksyt jalassa. Huomattavasti joustavampaa matskua nämä uudet.

Erityisesti sytyin tässä Niken mallissa sille, että vyötäröosuus nousee aika korkealle, koska housut tuntuu paljon tukevammalta eikä niitä tarvitse olla missään vaiheessa nykimässä ylöspäin. Iso peukku näille!






Maanantai oli toinen lenkkipäivä, vaikka piti olla lepopäivä. Ensin söin vähän raskaampaa ruokaa iltapäivällä ja illalla maistelin muutamat irttikset leffaa keilailun MM-kisoja katsellessa. Heräsin E:n sylistä sohvalta 21.30 ja iski niin kamala karkkimorkkis, että lähdin lenkille, vaikka periaatteessa olisi pitänyt olla jo nukkumassa.

Mä oon sitä mieltä syömisistä, että jos pääsääntöisesti syö monipuolisesti, niin kenellekkään ei tee pahaa pieni herkkupäivä sillointällöin. Itseasiassa jotkut toteavat sen tekevän jopa hyvää, koska yksi shokkipäivä saa kropan heräämään. Eli ei, en kiellä itseltäni tiettyjen rajojen sisällä olevia mielitekoja, en nyt enkä jatkossakaan!

Tuo maanantain lenkki mentiin vähän korkeammalla sykkeellä, kuten tuo rasva% sen jo kertookin. E piti mulle vauhtia pyörän kanssa, joten ihan sujuvasti selvittiin tästäkin!

Tiistaina herätessä olikin sitten ihan kökkö olo. Kurkku karheena ja kauhee väsy päällä. Onneks mä siitä viimekerrasta opin, että koska pitää antaa kropan levätä, joten vieläkään en oo lenkille uskaltautunut. Huomenna illalla aion mennä, vaikka sitten ihan kävelylenkille, mutta on sekin jo jotain.

Lauantaina olisi tiedossa pieni pätkä töitä ja sunnuntaina mennäänkin yrityksemme naisten kanssa sinne Kunnon Nainen -tapahtumaan juoksemaan kymppi. Toivon vaan, että tää alkusyksyn lenssu on sunnuntaihin mennessä kadonnut.

Tänään meille jaettiin töissä ne tuotepaketit, jotka jokainen Kunnon Nainen -tapahtumaan osallistuva saa itselleen. Kaikkien mahdollisten esitteiden ja numerolappujen lisäksi sieltä paljastui tällaisia..

Kunto&terveys -lehti, pyykinpesunestettä sekä family fresh pear&lily suihkusaippuaa näytteinä.

Perinteinen mainostuote, eli tuo sidontahuivi Kunnon Nainen teksteillä varustettuna sekä Savett näytteitä.

 Kunnon Nainen pipo!

Change kaulakoru

Nestle Fitness dark chocolate minipakkaukset

.. Sekä Dr.Oetker 7-viljaa Müsli minipakkaukset.

Näitä siis testaillaan lähiaikoina!

Mulla on myynnissä Tori.fi:ssä muutamat tuotteet, joista yksi on tämä Better Bodiesin treeniasu

Better Bodies fitness long tight (koko S) ja support 2-layer top (koko S) värissä hot pink. 

Housut on ollut käytössä ostohetkestä lähtien, mutta niissä ei näy käytönjälkiä, koska materiaali on laadukasta. Paita ei ole käynyt päällä kuin muutaman kerran, koska se on vähän turhan slimmi omaan makuuni. Nämä siis myynnissä. Kiinnostuksesi voit ilmaista kommenttiosioon tai sähköpostilla osoitteeseen pihlaiida@gmail.com. Näistä löytyy ilmoitus myös sivustolta Tori.fi. Muutama kysely on asian tiimoilta tullut, mutta mitään osto/myyntipäätöksiä ei ole vielä tehty. Pakettina hinta näille on 100€, tarjouksia otetaan vastaan.

Tuotteiden normaalihinnat löytyvät näistä linkeistä

Housut
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/fitness-long-tights-hot-pink

Toppi
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/wmns-support-2-layer-top-black_pink

EDIT: treenivaatteet myyty

Tulipas tästä taas varsin urheilupainotteinen postaus, mutta minkäs sille voi! Kävinpä tänään taas vaihteeksi kokeilemassa, että josko tuo keskisormi jo kestäisi keilausta (joopajoo :D), mutta huonostihan siinä taas kävi, eli sormi teipattuna tässä kirjoitellaan.

Nyt olis varmaan parempi suunnata peiton alle, jotta jaksaa taas huomenna täyden työpäivän ja iltalenkin siihen päälle. Kauniita unia, palaillaan taas! :)

Neiti nuhanenä köhäkurkku

.. Ajattelin vain ilmaista olevani elossa.

Tänään tuli Kunnon Nainen- tuotekassi, josta räpsäsen teille muutamat kuvat. Ihan kivoja pikku juttuja sisälsi se!

Mulla on ollut pientä flunssaa, joten olen pysytellyt visusti pois lenkkipoluilta viimeiset kaksi päivää. Tänään vähän keilailutreeniä sekä iltalenkkiä matalalla sykkeellä.

Palataan illalla vähän runsaamman postauksen merkeissä!

 

Pihla

Breaking my own records

Hiphei!

Viikonloppuvapaat vetelee viimesiään ja tää päivä onkin mennyt samallailla kuin muutkin sunnuntait. Mikä siinä on, että sunnuntaisin ei saa kroppaa käyntiin sitten millään? Mä vähän aikaa sitten vannoin, etten enään heitä sunnuntailenkkejä, mutta tänään on kyllä mentävä, että täyttyy viikkotavoitteet.

Torstaina kävin illalla taas lenkillä ja silloin rikoinkin oman ennätykseni tuolla kympin matkalla. Alku oli taas rauhallista menoa, mutta loppua kohden mentiin kokoajan vaan kovempaa. Mä olin hiestä märkä ja läähätin ku viimestä päivää kotiin päästessä, mutta oli se sen arvostakin!

Kulutettujen kaloreiden määrä pääsi jälleen kerran yllättämään mut, koska aikaisemmilla lenkeillä oon huomannut, että mitä isommalla sykkeellä mennään, niin sitä vähemmän niitä kaloreita on palanut. Tää lenkki meni tältäkin kannalta ihan erilailla. Hyvät kalorit joiden rasvaprosenttikaan ei päässyt yllättämään, koska tiesin hyvin sen olevan pienempi silloin, kun sykkeet on korkeammalla.

Kaikinpuolin aika helppo ja hyvä lenkki, eikä tehnyt edes pahaa vaikka aika lujaa mentiinkin.

Juostessa huomasin tulevan sen hassun fiiliksen, kun ei oikeastaan tunne edes juoksevansa, mutta silti menee vaan kovaa eteenpäin! :D



Lenkin jälkeen vaan suihku ja aikaisin nukkumaan. On taas vähän lipsunut nuo nukkumiset, mutta kyllä sen työaamuina huomaakin. Torstai-perjantai välisen yön nukuin ihan älyttömän hyvin, joten perjantaiaamuun sai herätä pirteänä.

Työpäivä tuntui pieneltä ikuisuudelta, kun tiesin että työpäivän ollessa ohi pääsen ripsihuoltoon ja siitä sinne Isojano 2013 tapahtumaan. Lupailin laittaa ripsistä kuvan ennen ja jälkeen huollon, joten tässäpä tulee!

Hah, melkonen ero! Oli ihan täysin mun oma moka, että ne kerkes mennä noinkin karuun kuntoon, koska huoltoväli venyi neljä viikkoiseksi. Mun omat ripset on todella ohuet ja hennot eikä ne oikein edes jaksa hyvin kannatella pitkää pidennystä, mutta kun pitää huoltovälit asiallisina, niin hyvin menee.

Mulla on nyt 12mm ripseä D-kaarevuudella. Aluksi laitettiin mulle 13mm, mutta nehän alkoi alta aikayksikön roikkua ja tippua, ja viikon päästä niitä ei juurikaan ollut edes jäljellä. Päätettiin siis S:n kanssa, että pidetään tää 12mm pituus. Kyllä nää vaan helpottaa elämää ihan älyttömästi! Mä oon ihminen joka ei oikein muutenkaan jaksais laittautua (varsinkaan työaamuina), joten nää on tällasen laiskan ihmisen pelastus.

Illalla suunnattiin E:n ja äipän kanssa sinne Isoon janoon. Meiän piti E:n kanssa ottaa musta hienoja kuvia ennenku lähdettiin sinne alueelle, mutta tietenkin meillä tuli niin kiirus ettei sellaiseen ollut aikaa. 

Oli kiva pitkästä aikaa vähän laittautua ja laittaa korkkarit jalkaan, vaikka ei mikään ihmeellinen tilaisuus ollutkaan. 

Lauantaina mietin sataan kertaan, että lähdenkö vaan illalla lenkille vai meenkö moikkailemaan veikkaa, joka vietti synttäreitään eilen. Päätin kuitenkin illalla suunnata kylille, vesilinjalla tietenkin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa veikkaa ja kaikkia muitakin tuttuja. Kaikenkaikkiaan hauska ilta. :)

Tänään heräilin jo hyvissä ajoin ennen E:tä, ja lähdinkin yksikseni kahville ja jätin toisen nukkumaan. Samalla kahvireissulla eksyin (ihan vahingossa :D) Stadiumiin ja kävin kurkkaamassa, että olisko niillekkin tullut jo myyntiin yhdet Niken uudet juoksutrikoot. Mä kävin jo aikaisemmin niitä sovittelemassa toisessa liikkeessä, mutta en vielä silloin raaskinut ostaa. Ja onneksi en ostanutkaan, koska löysin toisen paljon mukavamman mallin. 

 Housut on siis Niken mallistosta ja maksoi Stadiumissa 49,95€. Noita hintoja kannattaa oikeasti vertailla liikekohtaisesti, koska ne toiset sovittamani juoksutrikoot maksoivat Top-Sportissa 49,95€, Sokoksella 79,95€ ja Stadiumissa 44,95€. Aika isoja heittoja, etenkin tuo Sokoksen hinta.

Toi treenipaita ei ikävä kyllä tarttunut mukaan, vaikka istuikin hyvin ja oli äärimmäisen makee, mutta piti taas miettiä niitä oikeita tarpeita eikä vaan sitä mikä sattuu näyttämään kivalta. Ulkona rupeaa olemaan niin viileät säät, että juoksutakinkin alla täytyy olla jo pitkähihainen.

Oon myöhemmin menossa kuitenkin uudelleen Stadiumiin pyörimään juoksulenkkari-hankintojen merkeissä, joten ehkä silloin sitten kotiutuu tuo toppikin.

Oonpas muuten pikkuhiljaa huomannut mun sitkeän pömppiksenkin lähtevän - hitaasti mutta varmasti!

Tein äsken mulle ja E:lle ruokaa, joka oli halpaa, hyvää ja nopeeta. Kyseessä oli pinaattipasta ja tomaattinen jauhelihakastike. Tein aikaisemmin viimeviikolla pinaattipastan kanssa kanakastikkeen, joka myöskin oli aika herkullista!

Ohjehan tuolle ruoalle on äärimmäisen yksinkertainen ja jollei sitruunamehua ja oliiviöljyä lasketa mukaan, niin ruoalle tuli hintaa yhteensä noin 10€.

• Pinaatti tuorepastaa
• Yrtti-tomaattimurskaa
• Naudan jauhelihaa
• Sipuli
• 3-4 valkosipulin kynttä
• Soijaa vajaa ruokalusikallinen
• Pippuria
• Sitruunamehua

Kaikessa yksinkertaisuudessaan aloitin ruoanlaiton pilkkomalla sipulin sekä valkosipulin kynnet. Laitoin kattilaan 1l vettä kiehumaan pastaa varten. Laitoin kuumalle pannulle öljyä ja sipulin sekä valkosipulin sinne perään. Jauheliha pannulle ja sen ollessa kypsää laitettiin tomaattimurska sinne joukkoon. Pippuria, soijaa ja sitruunamehua tuomaan makua ja sitten kastike hautumaan. 

Tuorepastaahan ei keitetä kuin 2min, joten sen laitoin kiehuvaan veteen vasta sitten, kun kastike oli jo valmista. Valutin pastasta vedet ja pirskottelin päälle vähän öljyä, jottei pastat takerru toisiinsa kiinni.

Nyt mä tässä kirjoitellessa oon sulatellut noita ruokia lenkille lähtöä silmällä pitäen. 

Kello rupeaa olemaan sata (no okei, se on kuus), joten mä vedän nyt ne uudet juoksutrikoot jalkaan ja lähden tonne tienpäälle. Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa! :)

Lepopäivää ja rakkautta

Eilen oli hyvä päivä viettää lepoa, että tänään jaksaa taas.

Musta olis kivaa laitella asukuvia sun muutakin tänne blogin puolelle, mutta häpeillen täytyy myöntää, että mä en oo mikään överikalliiden merkkivaatteiden ystävä, eikä mun pukeutumisessa ole mitään ihmeellistä. Mä oon vaatteiden, kuten monen muunkin asian suhteen, hyvinkin mukavuudenhaluinen. Toimin asiakaspalvelutyössä, joten kyllähän töihinkin tulee pukeuduttua "siistimmin", mutta ei ehkä niin siististi, että siitä kannattaisi tänne kuvia laittaa. Ehkäpä sitten, kun tulee aihetta laittautua vähän enemmän.

Kävinpä eilen lounastamassa Pancho Villassa lohisalaatin merkeissä. En sen kummemmin kysellyt, että mitä se sisältää, mutta totisesti yllätyin kun sain annoksen eteeni.

 

Jotenkin lohisalaatista on ainakin itselleni muodostunut kuva normaalista jäävuorisalaatista, jonka seassa on satunnaisia paloja lämminsavulohta. Tämä salaatti ei kyllä vastannut mielikuvaani, mutta oli jotain paljon parempaa. Salaattihan itsessään oli sitä perus jäävuorisalaattia, tomaattia sekä kurkkua. Lisäksi siinä oli keitettyä kananmunaa sekä jalopenoa. Lohi oli kunnon paistettu filee ja oli melko hyvää.

Mulla on aina kauheet visiot siitä mitä tekisin ja miten tekisin, mutta toteutuspuoli on aika heikoilla. :D Itse jos tekisin tällaisen lohisalaatin, niin jalopeno jäisi pois, sipulin tilalle laittaisin punasipulia sen pehmeämmän maun takia, lohifilee olisi paistettu rapeaksi ja maustettu vähän erilailla. Salaatinkastikkeen jättäisin kokonaan pois ja laittaisin tilalle sitruunabalsamicoa sekä öljyä. Ärsyttävää tuossa annoksessa oli myös tuon sitruunan muoto. Eihän sitä saanut millään puristettua tuohon salaatin päälle, kun se oli vain sitruunaviipale joka oli leikattu yhdestä kohtaa halki, jotta se saadaan aseteltua lautaselle.Yksinkertainen on sitäpaitsi kaunista, joten mun lautaselle sitruuna olisi päätynyt yksinkertaisina lohkoina, joista sen mehu on helppo puristaa salaatin päälle.

Annos oli aika iso, joten kaikkea ei tullut syötyä. Ihan ok lounassalaatti kuitenkin! Parempi kuin esimerkiksi Picnicin lohisalaatit, valmissalaateista puhumattakaan.

Mä päätin jo eilen aamupäivällä, että pidän lepoa lenkistä, joten päästiinkin E:n kanssa kuvauskävelylle satamaan!

Mä aina jaksan ruikuttaa E:lle, että haluun meistä kuvia, vaikka se itse viihtyy paljon paremmin kameran takana kuin sen edessä. Minun rakas.

Räpsästiin myös musta muutama kuva siinä samalla, vaikka meinas palella jo pirusti, kun aurinko ehti laskea. E on ihan älyttömän hyvä valokuvaushommissa, ja onkin tehnyt satunnaisia keikkoja esimerkiksi hääkuvausten merkeissä. Muutamille on otettu myös esimerkiksi perhekuvia sekä lasten merkkipäivinä.

Kuvien laadut vähän kärsii täällä, koska olen ottanut ne omaan puhelimeeni ja sitä kautta lisännyt tänne.

Ja olenpas muuten äärimmäisen iloinen, kun sattui silmään Sokoksella tuo Björn Borgin paita mikä mulla on kuvissa päällä! Se on urheilumallistosta ja oli ale-rekissä ainoa laatuaan. Sattuipa olemaan vielä kokoa S, joten sopii mulle kuin nakutettu! En lähes koskaan käytä pukeutumisessa värejä, mutta nyt kun painoa on tippunut ja vaatteet istuu paremmin, niin uskaltaa käyttää erilaisia värejä. Tämänkin paidan värin olen jo useampaan otteeseen kuullut sopivan minulle todella hyvin, enkä voi itsekään olla asiasta toista mieltä. On se vaan niin hyvä. :)



Mulla kävi töissä muutama kuukausi takaperin eräs asiakas, joka oli niin tyytyväinen saamaansa palveluun, että kiikutti mulle eilen yllätyksen työpaikalle. Tämä olikin itseasiassa todella mieluisa yllätys, koska en pahemmin ole koskaan käynyt keikoilla tai festareilla, mutta E tietenkin nauttii räpsiä keikkakuvia ja onhan keikoilla ihan eri meininki kuin kotona kotiteatterista kuunneltuna.

Artistit nyt ei ehkä osu täysin omaan musiikkimakuuni, mutta ollaan sen verran kaikkiruokaisia musiikin suhteen, että keikka ku keikka käy!

 







 

 

Huomenna siis ripsihuollon jälkeen suunnaksi Kasaajankatu 13 ja Isojano 2013. Esiintyjinä toimii Laura Närhi sekä Cheek ja lämppäyksen hoitaa Kuningas Pähkinä & Setä Tamu.

 

Voisinpa räpsästä tänään talteen kuvat tämän hetkisistä ripsistä ja laittaa sitten huollon jälkeen kuvat ennen ja jälkeen. Ripset on pysynyt todella hyvin ottaen huomioon, että mulla on todella hauraat ja pitkät ripset, jotka hädintuskin jaksavat kannatella noita pidennyksiä. Ihanaa saada taas räpsyt kuntoon!

 

Ja illalla taas lenkille, koska huomenna se tulee jäämään väliin noiden menojen takia. Lauantaina kun vielä jaksaa painaa 10km, niin saadaan täyteen se 40km vielä tälläkin viikolla.

 

Nyt täytyy rientää. Huomenna palaillaan postauksen merkeissä, joka pitää sisällään ainakin tämäniltaisen lenkin!

Feeling good

Huh! Viime viikko meni loppujenlopuksi aika putkeen liikkumisten osalta. Maanantaina tuli sykemittariin kauheen torvensoitot ja pokaali kera kolmen tähden (:D), koska mun liikuntatavoitteet oli täyttynyt. 5h, 2000kcal ja 46,4km - vähän saa olla jopa ylpeä itsestään!

Maanantaina mentiin taas kymppi, ehkä vähän laiskan oloisesti, mutta kuitenkin! Kyllä mua illalla jostain syystä taas väsytti ihan älyttömästi ja olin aivan varma, että ku lasken ahterini sohvalle, niin se jää siihen. Mut eipäs, reippaana nostin sen ylös siitä ja lähdin liikkeelle. Ja kyllä oli sen arvosta.

Tossa lenkissä mua itseasiassa ihan yllätti kulutettujen kaloreiden määrä ja etenkin toi kaloreiden rasva. Nykyään kun tuntuu, ettei ne kalorit meinaa palaa millään.



Mua harmittaa se E:n jalkojen vaiva, kun joutuu yksin lenkkeilemään. Toisaalta, jos joku asia painaa mieltä, niin sitä on aikaa käsitellä lenkillä itsekseen ja kotona voi olla taas rento ja nauttia vaan sen toisen seurasta. :)

Mun siskollakin alkoi työpaikan kautta oikein kunnon kuntokuuri! Ne tapas personal trainerin, joka teki niille omat ohjelmat sekä liikunnasta että syömisistä. Sen lisäksi että niillä on yksityistunteja personal trainerin kanssa ja ilman, niin kaksi kertaa viikossa on yhteinen tunti, esimerkiksi joogaa, crossfittiä tai syvävenyttelyä. Musta on ainakin ihan mahtavaa, että työpaikka tukee henkilöstöään tällasissa asioissa!

Voi vaan ihailla sitä intoa, mikä on vallannut A:n. Ja olla kateellinen siitä millasia herkkuja se loihtii kotona - ja vieläpä gluteiinittomasti ja terveellisesti! Oltiin käymässä tämän mun siskon luona muutama viikko takaperin ja vesi nousee kielelle vieläkin, kun mietin niitä bataattirieskoja ja kasvissosekeittoja mitä se teki. Nam.



Mulla oli taas maanantaina ihan mukavat lenkkinäkymät! Lahti on vaan ihan järjettömän kiva kaupunki liikkua ulkona. Silti jossain mun sisällä kytee ajatus Turkuun muuttamisesta, mutta vakituinen työ ja E:n omistusasunto toimii varmaankin riittävän hyvinä tekosyinä pysyä ainakin toistaiseksi täällä.

Eilen mä puhuin jo E:lle, että mitäs jos pitäisin tänään välipäivän lenkiltä ja lisäsin itsekin heti siihen perään, että enhän mä nyt oikeesti malta olla lähtemättä.. :D Urheiluhierojaltakin tuli tuomio tuolle keskisormelle, joka on hankaloittanut huomattavasti keilaamista. Siinä on mitä ilmeisimmin mennyt nivelside, ja sitä tulisi olla rasittamatta. Joten ehkä mä nyt kiltisti tottelen kerrankin, ettei sen paranemiseen menis yhtään pidempään.

Mutta, kuten edellä sanoin, niin ei se lenkki eilenkään väliin jäänyt. "Huima" vauhti oli päällä ja juokseminenkin tuntui taas mukavalta. Mä en edelleenkään erityisemmin pidä sellasesta juoksemisesta, että henki hädintuskin kulkee. Musta hyvän tahdin mittarina itselleni toimii se, että hengitys on helppo pitää tasaisena ja pystyy sanomaan muutaman lauseen niin, että siitä saa jopa selvää.

Eilen jäi kieltämättä vähän harmittamaan, kun mulla olis paukkunu kympin ennätykset ton ajan suhteen, ellen olis hölmönä jäänyt pällistelemään yhtä kolaria, joka sattui keskustassa.

Yhtä alamäkeä tulin niin reippaaseen tahtiin alas, että kun kevensin takaisin powerwalkiin, niin vasen pakara huusi kuin viimeistä päivää. En oikein tiedä mikä siihen meni, mutta pienen venytyksen jälkeen se oli taas ihan ok, eikä ole sen enempää kipuillut. Kaikinpuolin oli ihan mahti lenkki. Sykkeet, vauhti, kalorit, aika, matka - kaikki oli jees!

Tänään ajattelin olla niinkin hurja, että pitäisin sen lepopäivän. Kateltiin illalla E:n kanssa vielä leffa, joten nukkumaanmeno venyi ja sen kyllä huomas aamulla. En meinannu saada itteeni millään ylös sängystä, mutta kun oli pakko.

Ootan jo kovasti perjantaita, koska mulla on ripsihuolto! Viime huollosta rupeaa pikkuhiljaa olemaan neljä viikkoa ja se todellakin näkyy. Mutta omapa on vikani, kun en tarpeeksi ajoissa varaillut huoltoaikaa. Kampaajallekin täytyisi taas päästä, mutta mun vakkarikampaajalla on kalenteri niin täynnä, että aika huonolta näyttää. Siellä ruuhkaa, missä osaamista. ;)

No, tulihan siinä jo niitä kuulumisia ja muutama kuvakin. Palaillaan!

Sunnuntailenkeistä totaalikieltäytyminen

Se olisi taas uusi viikko ja uudet kujeet. Nyt on luvassa äärimmäisen vähäinen postaus ainakin kuvien osalta. Perjantaina käytiin heittämässä sellanen vajaa 10km iltalenkki, joka itsessään oli ihan jees, vaikka ei kyllä oikein vauhtia irronnut.

Lauantaina pidettiin varsin ansaittu välipäivä, jolloin E touhuili omiaan ja mä suuntasin veljeni vaimokkeen kanssa kahville. Loppuillasta liityin E:n ja hänen kaverinsa seuraan, ja kierrettiin muutamat kuppilatkin, minä tosin vesilinjalla taas - jee! Kuten arvata saattaa, niin reissussa meni myöhään, joka taas johti siihen, että sunnuntaina nukuttiin vähän turhan pitkään.

Aamulla oli ihan pöhöttynyt ja krapulainen olo, vaikka ei mitään ollut juonutkaan. Kai se tulee automaattisesti siitä valvomisesta. Päivä meni pyykkiä pestessä ja siivotessa ja tuntu ettei se missään vaiheessa edes käyntiin lähtenytkään. Siinä vaiheessa kun olin ihan valmis lähtemään lenkille, niin E bongasi telkusta futismatsin ja siinä menikin seuraavat 90min. Olin ihan poikki ja tiesin, että mitä kauemmin on paikallaan niin sitä enemmän alkaa väsyttää.

No, vihdoin me sitten kahdeksan maissa päästiin lähtemään, mutta lenkki oli vielä tuskasempi kuin mitä kuvitella saattaa. Mä oon nyt kahtena sunnuntaina erehtynyt lähtemään lenkille ja vannoin eilen itselleni, etten enään kertaakaan samaa virhettä tee, ellei ole oikeasti sellainen olo, että oikein kovasti tekee mieli lähteä. Sykkeet ei noussut taaskaan millään ja tahtia hidasti entisestään E:n kipuilevat sääret. Ei saatu kasaan kuin vähän reilu 8km, jonka jälkeen kipitettiin kiltisti kotiin murjottamaan. Oli vaan äärimmäisen ärsyttävä sunnuntai. Kai sitä pitäisi pyhittää nuo sunnuntaipäivät suosiolla levolle tai keilailulle, mutta lenkille en ainakaan enään sunnuntaisin suuntaa.

Laskeskelin tuossa ihan mielenkiinnosta, että kuinka paljon niitä kilometrejä on kertynyt viimeisen parin viikon aikana. Toissaviikolla käveltiin/hölkkäiltiin kasaan 34.20km. Viikon puolivälissä mulla oli se aamupainokin alimmillaan, mutta nyt en ole päässyt käymään vaa'alla, itse kun en sellaista edes toistaiseksi omista. Ja ehkä ihan hyvä nyt odottaa hetki rauhassa ja liikkua sen verran kun jaksaa. Joskus se vaa'an tuijottaminenkin lähtee vaan käsistä ja kun tuloksia kaltaisellani normaalipainoisella ihmisellä tulee suht hitaasti, niin painon tyssähtäessä paikalleen saattaa herkästi sortua vähän vääriin menetelmiin saadakseen sitä painoa alaspäin.

Enemmän ylimääräistä painoa omaavallahan saattaa helposti olla 1kg/viikko tahti päällä painonpudotuksen suhteen, mutta kun ollaan normaalipainon mitoissa, niin realistisempi pudotus on 250-500g/viikko.

Viimeviikolla käytiin viisi kertaa lenkillä, ja niistä lenkeistä kertyi 46.40km. Aika paljon, jos multa kysytään. Etenkin kun en ole koskaan moista lenkillä ravaamista kummemmin harrastanut. Asia jonka oon nyt huomannut on se, että kaloreita ei todellakaan kulu samallailla kuin alussa. Syke on vaikeampaa saada pelkällä kävelyllä sille sykealueelle, joka kaikista tehokkaimmin polttaa rasvaa, jolloin sykkeet on varsin alhaalla lenkin ajan, lukuunottamatta hölkättyjä osuuksia. Näinollen myös kulutettujen kaloreiden määrä on pienempi ja niiden rasvaprosentti lähes olematon. On jokatapauksessa hyvä muistaa, että mikään liikunta ei ole koskaan turhaa - ei koskaan.

Meidän yrityksen naiset osallistuu porukalla 1.9 Kunnon Nainen-tapahtumaan, jossa saa valita kahdesta lenkistä mieluisamman. Vaihtoehtoina ovat 6km sekä 10km ja matkaa voi taittaa joko kävellen, hölkkäillen, juosten tai jopa vaunujen kanssa. Mähän olen lupautunut juoksemaan vuoden 2014 Naisten Kympin ja tämä kymppi saakin luvan olla sellainen pohja-aika sille ensi kesälle. Tarkoituksena siis katsoa, että mihin aikaan sen 10km saa selätettyä ja saavutetun ajan huomioon ottaen otetaan Naisten Kymppiin aikatavoite. Huhhuh, saas nähdä. :)

E:llä on salikortti Lumoon, joten salille palailun mielessä tarkistelin vähän kyseisen lafkan hintoja. Mullahan on magneettikortti sille salille, jossa aikaisemmin kävin. Siellä maksaa 50€/kk kortti, jolla pääsee sisään 05-22 välisinä kellonaikoina. Tuohon Lumoon näytti päiväkorttikin maksavan jo 59€/kk, joka tietääkseni tarkoittaa, että salille pääsee vain asiakaspalvelun aukioloaikoina. Ei oikein sovi tällaiselle päivätyötä tekevälle ihmiselle... Jos haluaa kortin, jolla pääsee sisään 24h vuorokaudessa, niin siitä joutuu pulittamaan 69€/kk(!!!). Haloo. Ihan järjetöntä rahastusta. Kaiken hyvän lisäksi toi sali ei ole millään keskeisellä paikalla, vaan melko syrjässä, varsinkin E:n luota salille on pitkä matka.

Jos olisin pätkääkään yrittäjäihminen, niin pistäisin oman puljun pystyyn, jossa ihmisiä ei kynitä kuiviin sen takia, että haluavat pitää itsensä hyvässä kunnossa.

No tulipas sitä juttua kovasti. Seuraavaan postaukseen lupaan kerätä vähän kuvamateriaalia, ettei käy ihan ykstoikkoseks lukeminen.

Tänään olis tiedossa vähän keilailureeniä ja illalla tietenkin lenkille. Vielä on viikonlopun jäljiltä vähän höppänä ja laiska olo, mutta jostain syystä mulla vaan menee lenkki paremmin työpäivän jälkeen. Ja sit tulee illalla hyvin uni.

Palaillaan :)

Vettä, aurinkoa ja parin päivän treenit

Toissapäivänä sai suosiolla pitää lepopäivän, koska ihan oikeasti lenkille lähteminen vesisateeseen ei kuullostanut kauhean houkuttelevalta työpäivän päälle.

Masentaa miettiä, että seuraavaan lomaan on huimat 10kk. Onneksi tuli taltioitua menneeltä kesältä ja ensimmäiseltä viralliselta kesälomalta muutamia kuvia, jotka lämmittää mieltä niinä kylmimpinäkin päivinä.

Oli kiva käydä ensimmäistä kertaa vuoteen meidän omallakin mökillä. Sen jälkeen kun valmistuin ja aloitin työt, niin vapaita ei ole paljon pidelty.

Kokeiltiin myös wakeboardingia, joka osoittautuikin äärimmäisen haastavaksi lajiksi (:D). Musta ei ole yhtään kuvaa seisaallaan laudan päällä, koska en yksinkertaisesti päässyt siihen. Tai jos pääsin, niin nanosekunnissa olin jo turvallaan vedessä. Osasyynä tähän kylläkin se, että meidän ison veneen moottori ei oikein sovellu kyseiseen käyttötarkoitukseen.

Ehkä ensi kesänä vähän paremmalla menestyksellä.

Kaikenkaikkiaan nautin mökkeilystä ihan äärimmäisen paljon. Kun asuu kaupungissa ja työskentelee vilkkaassa ilmapiirissä, niin on oikein mukavaa päästä keskelle metsää. Eikä asiaa ainakaan huononna se miten hyvää järvivesi tekee hiuksille ja iholle - auringosta puhumattakaan.



Tiistaina käytiin taas iltalenkillä, jonka pituudeksi kertyi huimat 10km! Jee. Tässä pikkuhiljaa huomaa edistystä, koska jälleen kerran me hölkkäiltiin aika reilu osa matkasta, eikä edes tehnyt pahaa! Ollaan E:n kanssa molemmat vähän sellaisia, että kun nostaa vauhdin hölkkään, niin se meinaa pakostakin mennä ihan juoksemiseksi.



Voittajafiilis!

On ihan huikeeta huomata pieniä positiivisia muutoksia kropassa ja etenkin omassa olossa. Kun asenne sitä lenkkeilyä kohtaan on positiivinen, ni se on oikeasti ihan kivaa, vaikka ei mikään lenkkeilytyyppi olis koskaan ollutkaan.

Mäkin oon aina sanonut vihaavani juoksemista, mutta nyt mä kuitenkin tavoittelen minimiaikaa tuolle 10km matkalle.

Ja hurja motivaattori on toi sykemittari! On vaan niin siistiä nähdä/seurata niitä kulutettuja kaloreita, matkaa ja aikaa. Mittari on Polarin FT60, joka on ostettu jo ehkä kolme vuotta sitten. Matkaa mittailen Sports Tracker- sovelluksella.

Hyvinhän se meni..?

 

Jos lenkille lähtemiseen tarvii tekosyyn, ni tässä on erittäin herkullinen sellanen! Mä oon alkujaan aivan äärimmäisen huono tekijä keittiössä, mutta E:n takia oon vähän joutunut hyörimään siellä. Joskus on vaan kiva herkutella ja tiiän tän olevan E:n herkkua. Ihan perus mustikkapiirakka kermaviilitäytteellä, eikä mitään ihme kikkailuja. Kyllä mä lupasin sille joku päivä pyöräyttää sen ylivoimasen lempparin, eli sitruuna-marenkipiirakan.

Kahvit ja piirakat nassuun ja hetki lepoa töiden jälkeen. Tällä kertaa jouduinki lähtemään sinne lenkille yksin, koska E:llä ei ollu lenkkikamoja mukana, kun tultiinkin mun luokse keskustaan.

Se toissapäivänen sade jatku eiliseen asti, mutta sit kun mä olin päättäny lähteväni lenkille vaikka tulis kissoja taivaalta, ni se onneks loppui ku tilauksesta. Oli hyvät olosuhteet lähteä, kun ilmankosteus oli aika korkeella, ilma tuntu varsin happirikkaalta, joten mentiinki koko kymppi aika hyvällä sykkeellä!

Vähän jos paino toi mustikkapiirakka ja autto sykkeen nostamisessa, mutta mitäs me pienistä...




Eilinen lenkki mentiin huomattavasti kovempaa kuin aiemmin. Vilkasin käsivarsitelineestä, että paljonko on kilometrejä takana, ja yllätyin itsekin miten armollisesti ja nopeasti toi lenkki meni. Hölkkään tuli  nostettua aika useinkin, kun meni kokoajan vauhdikkaasti kävellen tai hölkäten/juosten, niin sykkeethän nous aika "hyvin". Rasvanpolton kannaltahan ne olis saanu pysyä vähän matalempana, mutta minkäs teet, kun se vauhti jolla syke olis pysyny matalemmalla, tuntu ihan matelemiselta. :)


 Muutama päivä takaperin meni aamupainokin alimmilleen, jee! Se on nyt alempana kuin kahteen vuoteen, jos ei oteta huomioon sitä, kun paino tippui hetkellisesti rytinällä alaspäin.

Toivottavasti muutokset on pysyviä ja niitä tulee vielä lisää. Ainakaan ei itsellä oo sellanen olo, että ei jaksais tai alkais kyllästyttää.

Ja kun tulokset on hankittu tekemällä töitä eikä olemalla syömättä, niin voi olla hyvällä omallatunnolla vähän ylpeäkin itsestään! :)

Salille tekisi mieli jo mennä, että sais masun kondikseen!



Tänään mennään lenkille sitten ihan molempien voimin! Keilaamaankin pitäisi taas päästä, mutta mun keilailukauden aloittamista on vähän hankaloittanut reistaileva keskisormi. Jostain syystä se ei yhdellä heitolla irronnutkaan pallosta niinkuin piti ja ilmeisesti siellä vähän venähti joku. Nyt se rupeaa keilatessa kipuilemaan ja viime kerran jälkeen se oli koko seuraavankin päivän todella kipeä ja hiukan turvoksissa. Täytyy toivoa, että saisin sen kuntoon niin pääsisi oikein kunnolla treenaamaan. Kun on pitänyt 3kk tauon keilailusta ja ottaa ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen pallon käteen, niin tuntuu kuin opettelisi ensimmäistä kertaa kävelemään. Pallon vauhti on tippunut sellaiset 6km/h eikä sekään ole hyvä juttu ollenkaan. No, ehkä tämä tästä vielä. Täytyy harkita jos ottaisi muutaman yksityistunnin valmentajalta.



E:n ottamia kuvia, se on ihan master!

Nyt kun päivä näyttää aurinkoiselta ja ilma on raikas, niin teilläkään ei ole tekosyytä olla kaivamatta niitä lenkkareita sieltä kaapinpohjalta, eihän? ;)

Löydät mut myös instagramista nimellä piplaiita !

Ai että mitä tapahtui?

.. No sanotaanko näin, että pidemmän päälle yli 12h työpäivät, salitreenit, huonot yöunet ja viikonlopun riennot eivät olleet kovinkaan hyvä yhtälö.

Ravattiin lääkärissä, otettiin verikokeita, kun samanaikaisesti paino vain jatkoi nousuaan.

Sydänfilmejä, labroja, munuaisten toiminnallisia oireita..



Tässä kuvassa paino ei ole vielä korkeimmillaan.

Kun joutui jäämään hetkeksi pois töistä oireiden takia, niin alkoi vähän jo miettiä, että mikähän tässä nyt meni väärin. No -  niin no, ei muutaku treenit seis, riittävästi lepoa, toinen työ tipahti lähes kokonaan kuvioista ja korkki meni kiinni.

Ainiin, ja musta tuli onnellinen. Ja vielä onnellisempi musta tuli, kun kaikkien muiden tekijöiden lisäksi paino tippui hetkessä takaisin lähtölukemiin ja vielä vähän enemmänkin.

Siitä intoutuneena, mä oon ruvennut liikkumaan fiksusti. Kuunnellen omaa kroppaani ja jaksamistani. En ole syönyt kuin hullu, ihan vain kuvitellessani, että kulutan sen kaiken syömäni.

Pitkään mietin, että uskallanko edes ollenkaan palata tänne blogin puolelle, mutta eräs ystävä tokaisi, että "olisit nyt toivottanut edes hyvää kesää lukijoille", jolloin ajatus tänne kirjoittamisesta jäi kummittelemaan.

Salille en ole palannut, vielä. Ehkä jopa jollain tapaa pelkään sinne palaamista miettien, että osaankohan mä edes treenata oikein. Kyllä mä sinne vielä palaan, se on eri asia että koska. Pelkään, että se lähtee taas käsistä.

Yli 10kg lähti melkein kuin itsestään, lukuunottamatta noita edellämainittuja tekijöitä. Paino jysähti paikoilleen ja silloin päätinkin, etten anna enään mun kropan mennä siihen kuntoon missä se oli. Johtui se sitten mistä tahansa, niin ei tule enää tapahtumaan.

Ollaan E:n kanssa alettu lenkkeilemään, lähinnä powerwalkia hyvällä sykkeellä, jolloin rasvanpoltto on kaikista tehokkainta. Yhtenä iltana lenkiltä palatessa mulle heitettiin haaste, joka oli vuoden 2014 naisten kymppiin osallistuminen.

Kai mä sitten tykkään haasteista, kun otin sen vastaan, tietäen että mä edelleenkin _vihaan_ juoksemista. Mutta kai sitäkin voi oppia rakastamaan? Tai ainakin tykkäämään siitä. No, on vuoden verran aikaa ottaa siitä selvää.





-10kg ja lisää luvassa!



Joskus elämä vaan on vuoristorataa, mutta nyt mä olen onnellinen - onnellisempi ku koskaan ennen. Ja se näkyy.