Ai että mitä tapahtui?

.. No sanotaanko näin, että pidemmän päälle yli 12h työpäivät, salitreenit, huonot yöunet ja viikonlopun riennot eivät olleet kovinkaan hyvä yhtälö.

Ravattiin lääkärissä, otettiin verikokeita, kun samanaikaisesti paino vain jatkoi nousuaan.

Sydänfilmejä, labroja, munuaisten toiminnallisia oireita..



Tässä kuvassa paino ei ole vielä korkeimmillaan.

Kun joutui jäämään hetkeksi pois töistä oireiden takia, niin alkoi vähän jo miettiä, että mikähän tässä nyt meni väärin. No -  niin no, ei muutaku treenit seis, riittävästi lepoa, toinen työ tipahti lähes kokonaan kuvioista ja korkki meni kiinni.

Ainiin, ja musta tuli onnellinen. Ja vielä onnellisempi musta tuli, kun kaikkien muiden tekijöiden lisäksi paino tippui hetkessä takaisin lähtölukemiin ja vielä vähän enemmänkin.

Siitä intoutuneena, mä oon ruvennut liikkumaan fiksusti. Kuunnellen omaa kroppaani ja jaksamistani. En ole syönyt kuin hullu, ihan vain kuvitellessani, että kulutan sen kaiken syömäni.

Pitkään mietin, että uskallanko edes ollenkaan palata tänne blogin puolelle, mutta eräs ystävä tokaisi, että "olisit nyt toivottanut edes hyvää kesää lukijoille", jolloin ajatus tänne kirjoittamisesta jäi kummittelemaan.

Salille en ole palannut, vielä. Ehkä jopa jollain tapaa pelkään sinne palaamista miettien, että osaankohan mä edes treenata oikein. Kyllä mä sinne vielä palaan, se on eri asia että koska. Pelkään, että se lähtee taas käsistä.

Yli 10kg lähti melkein kuin itsestään, lukuunottamatta noita edellämainittuja tekijöitä. Paino jysähti paikoilleen ja silloin päätinkin, etten anna enään mun kropan mennä siihen kuntoon missä se oli. Johtui se sitten mistä tahansa, niin ei tule enää tapahtumaan.

Ollaan E:n kanssa alettu lenkkeilemään, lähinnä powerwalkia hyvällä sykkeellä, jolloin rasvanpoltto on kaikista tehokkainta. Yhtenä iltana lenkiltä palatessa mulle heitettiin haaste, joka oli vuoden 2014 naisten kymppiin osallistuminen.

Kai mä sitten tykkään haasteista, kun otin sen vastaan, tietäen että mä edelleenkin _vihaan_ juoksemista. Mutta kai sitäkin voi oppia rakastamaan? Tai ainakin tykkäämään siitä. No, on vuoden verran aikaa ottaa siitä selvää.





-10kg ja lisää luvassa!



Joskus elämä vaan on vuoristorataa, mutta nyt mä olen onnellinen - onnellisempi ku koskaan ennen. Ja se näkyy.