Ensinnäkin, E oli pois kotoa tiistaista perjantaihin ja se jos joku oli ärsyttävää. On ihan käsittämätöntä millanen ikävä voi tulla noinkin pienessä ajassa! Mä nyhväsin pääasiassa yksin kotona kaikki noi päivät, poikkeuksena se ilta, kun kävin töiden jälkeen ottamassa ripsienpidennykset. Niihin liittyen täytyykin sanoa, että voin hymyssä suin luokitella itseni vaikeaksi asiakkaaksi. Asiakaspalvelu oli hyvää ja nopeaa, mutta pienen mutustelun jälkeen mä en ollut näihin edes niin tyytyväinen kuin aiemmassa paikassa otettuihin. Niinpä mä hölmönä tyttönä menen uusimaan nämä taas vanhalle tekijälle ja jatkan siellä laitattamista! Koska jos laatu on vanhassa paikassa vähänkään parempaa ja ilmapiiri ja työntekijät vanhoja tuttuja ja ihania ihmisiä, niin en mä taida kahta kertaa miettiä. Olis vaan alunperinkin pitänyt luottaa vanhaan tekijään! Hain muuten Seppälästä niiden törkeen kimaltelevia glitter-lakkoja, joita sudin kynsilleni perjantai-iltana. Muuten ihan kiva, mutta se sivellin (mikskä sitä sanotaan?) oli aika pettymys.
Itseasiassa tajusin just, että tää onkin aika viikonloppupainotteinen postaus, koska suurin osa kuvista ja tapahtumista on viime viikonlopulta. Mä odotin niin kovasti E:n tulevan kotiin, että päätin tehä sille timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja lehtipihviä. Jälkkäriks mussuteltiin sitruuna-marenkipiirasta, joka sekin on yks E:n lemppareista mitä makeisiin leivonnaisiin tulee. Sain jopa ulkonäöstä, koostumuksesta ja mausta täydet kymmenen pistettä tiukalta ja kokeneelta raadilta. Oli niin ihana nähdä mikä hymy E:n kasvoille ilmestyi, kun se avasi kotioven ja näki mut hääräämässä keittiössä. Se oli sellanen aidon onnellinen hymy, joka sai myös mut erittäin hyvälle tuulelle.
Hassua, että noin helppo ja halvoista raaka-aineista syntyvä piirakka on kuitenkin niin hyvää. Tätä mä ajattelin ehkä tehdä vielä lauantaina kun tulee synttärivieraita, mutta silloin vähän erilaisella täytteellä.
Perjantai-ilta me köllöteltiin sohvan nurkassa ja itkunauraen katottiin Vain Elämää jossa oli Juha Tapion päivä. Lauantaina mä en saanut millään nukutuksi kovinkaan myöhään, joten hiivin keittiöön keittelemään aamukahvit ja laittamaan vähän aamupalaa. Vaikuttaa terveelliseltä, eiks vaan?
Oli aika raskas, mutta mä varmaan istuskelinkin yli tunnin verran tossa saarekkeen äärellä hörppimässä kahvia sillävälin kun E pelaili fifaa aamutuimaan.
Oli kiva pitkästä aikaa viettää oikeasti vapaapäivää yhdessä, joten me lähdettiin kameran kanssa liikkeelle. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin ottamassa muutamat kuvat, jonka jälkeen lähdettiin ihan rauhassa kävelemään keskustaa kohti. Tässä postauksessa niitä kuvia ei ikäväkyllä tulla näkemään, koska niihin on jälkikäsittelyt tekemättä. Mä olin jo edellisenä päivänä haaveillut sushista, koska ei oltu pitkään aikaan käyty syömässä meidän vakkaripaikassa, tai ylipäätään muuallakaan ulkona.
Oltiin ihan hölmöjä ja vaikka ei kovinkaan nälkä vielä ollut, niin käveltiin lähes suoraan sinne kiinalaiseen. Kumpikaan ei jaksanut syödä juuri mitään, mutta hyvältä ne muutamatkin sushipalat silti maistui.
Koska oli pyhäinpäivä, niin käytiin illalla sytyttämässä mun mummon haudalle kynttilä. Hautausmaalle on meiltä vain muutaman sadan metrin matka, mutta silti siellä ei turhan usein tuu käytyä. Sitä näkyä ei voi edes sanoin kuvailla! Pimeä ilta ja hautuumaa täynnä kynttilöitä. Se oli jotenki pysäyttävää. Ikäväkyllä sitä tunnelmaa on mahdotonta tallentaa kameralle, se täytyy vaan itse kokea.
Vihdoinkin mun hiukset on sen pituiset, että ne on kiva kihartaa. Hiustenlaiton suhteen mä olen ihan kädetön tyyppi, joten mulle hätäponnarit ja kaikki muut helpot ratkasut on ihan arkipäivää. Kävinpä mä eilen vielä kampaajallakin, jossa saatiin tyvi värjättyä taas astetta vaalemmalla sävyllä kuin viimeksi, mutta latvat on tällä hetkellä vähän tummemman näköiset kuin alla olevassa kuvassa, koska niissä ollutta kultaiseen taittuvaa sävyä koitettiin muuttaa vähän kylmemmäksi. Hitaasti mutta varmasti se vähän vaalenee, ja nyt ollaan jo hyvin lähellä mun omaa sävyä tuossa tummuusasteessa, jolloin tyvikasvukaan ei näytä niin ikävältä kuin aivan tummien hiusten kanssa.
Kohta mun pitäis suunnata ruokakaupoille ja miettiä, että minkälaisen kakun mä leivon pojille töihin. Haluisin kovasti tehdä jonkun hyvän juustokakun, mutta helpommalla pääsisin perus kermakakulla - ja kaikista helpoimmalla kun turvautuisin hakemaan niille pullapitkon kaupasta. :D Ehkä mä nyt kuitenkin sen verran koitan panostaa, että teen itse jotain, koska kerranhan niitä kakskymppisiä vaan juhlitaan! Kotona odottaa vielä muutama koneellinen pyykkiä ja koko huushollin laittaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Isoimmat siivoukset jätän kyllä perjantai-illalle, koska ehdittäisiin kuitenkin sotkea kämppä kolmeen kertaan ennen vieraiden saapumista lauantaina.
♥
