Aamuista parhain

.. On sellainen, kun herää tarpeeksi ajoissa lähteäkseen lenkille samalla ovenavauksella töihin lähtevän miehen kanssa. Sellainen, kun juostuasi -6 asteen pakkasessa pääset sisään, keität teetä ja otat kuuman suihkun. Istut alas sohvalle, ilman kiirettä mihinkään, koska olet kerrankin herännyt tarpeeksi ajoissa tehdäksesi kaiken tämän.

Mun vaaleanpunainen kupla puhkesi siinä sohvalla istuessa, kun huomasin, että alle puolen tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään töihin ja peilistä takaisin tuijotti kalpea nuori nainen märät hiukset käärittynä pyyhkeen sisään.

Mä kuitenkin ehdin ajallaan töihin - liukastumatta kertaakaan.

Mun viimepäivät on ollut melko tylsiä ja tapahtumaköyhiä. Olin viikonloppuna molempina päivinä töissä ja siinä se sitten olikin. Lauantaina E:n ystävä tuli meille käymään, tehtiin pizzaa, minä siivosin, tiskasin ja pesin pyykkiä silläaikaa kun miehet pelasivat pokeria ja fifaa, kunnes väsähdin ja luovutin osaltani mennessäni nukkumaan puoliltaöin. Mitään en kuulemma menettänyt - aamulla vieressä körisi mies, joka oli valvonut kolmeen asti yöllä pokeria pelaten, ja totesi heidän saaneen peleistään vaivaisen muutaman kympin. Tässä vaiheessa osasin iloita muutamasta ylimääräisestä tunnista sikeää unta.

On käyty salilla, ja harrastettu älyttömän tehokasta hyötyliikuntaa. Mulla on nykyään vähän pidemmät työmatkat kuin aiemmin, joten hyötynsä siitäkin, kun oikein positiivisesti ajattelee (paitsi jos sataa vettä tai räntää, tai ei muutenvaan jaksa).

 Vettä, vettä paljon vettä. Oli vähän huono treenipäivä, kun jo salille päästessä nälkä kurni vatsassa..

 Taivas oli perjantaina salilta kotiin kävellessä ihan liekeissä..


 .. Kuten kuvan ottajakin.

Jotenkin musta tuntuu, että tästä tuli taas yksi niistä postauksista, joissa ei oo päätä eikä häntää. Sekalaisia asioita monilta eri päiviltä. Pitäisköhän mun hankkia jotain fiksua sisältöä mun elämään, sekä teidän, että itseni takia? No toisaalta - ainakaan tässä blogissa ei anneta ymmärtää, että elämä olisi ravintolasta toiseen ravaamista ja kalliiden merkkivaatteiden ostelemista päivästä toiseen. Tää on mun elämää, vaikka se sitten jonkun mielestä tylsältä vaikuttaisikin. :)

Eilen kun E lähti taas iltatreeneihin, niin mä kipaisin kaupasta (taas) mustikkapiirakkaan raaka-aineet, ihan vaan sen tekosyyn nojalla, että oli sunnuntai ja kylmä. Miten musta tuntuu, että mustikkapiirakkasunnuntaista tulee kohta perinne? Ei, ei siitä tule, koska muuten nää mun mukavasti löystyneet housut on kohta jotain aivan muuta. Murun kainalo, kynttilöitä, leipää, teetä ja mustikkapiirakkaa kera vaniljajäätelön. Tästä mä tykkään.. :)

Mä en edelleenkään liiku ihan niin paljoa kuin haluisin, mutta oon itselleni armollinen. Oon kuitenkin lähiaikoina tehny taas vähän enemmän töitä toisella työpaikalla, joten on aika ymmärrettävää, että en oo kokoajan juoksupöksyt jalassa. Nyt mulla on viimeiset tiedossa olevat työvuorot keskiviikkona ja lauantaina. Ei sillä etteikö siellä vuoroja olisi, mutta en ole ottanut niistä yhtäkään itselleni. Ajattelin kokeilla miltä tuntuu tehdä vaan normi tuntimäärä viikossa töitä, ilman ylimääräisiä hötkyilyjä. Siinähän saattaa vahingossa vaikka tuntea olonsa levänneeksi, stressittömäksi ja onnelliseksi.

We'll see.. :)

Kesäkuvia haasteen muodossa

Sain postausaihekadon keskellä Nails&Other Stuff -blogin Fanilta kesäkuvahaasteen. Suuri kiitos Fani haasteesta, otin sen enemmän kuin mielelläni vastaan! :)

Minähän vietin kesällä ensimmäistä palkallista kesälomaani. Mietin kauheesti, että tuunkohan heti loman alkaessa kipeäksi, kun en oo oikeastaan pitkiin aikoihin pitänyt minkäänlaisia lomia. En saanutkaan niskaani stressiäpurkausta, vaan nautin lomasta ihan täysillä! Me ollaan E:n kanssa pariskunta, jotka tekee melkein kaiken aina yhdessä, joten niinpä koko kesäkin oli täynnä rakkautta, paitsi normaalit päivät, jolloin E oli 8h töissä. Silläaikaa mä puolestaan makoilin läheisellä uimarannalla ja nukuin pitkään. ;)

Käväistiin olutfestareilla Lahden satamassa, nautittiin lämpimästä säästä ja toisistamme. Minä etenkin siitä lämpimästä säästä, koska oon melkonen vilukissa ja jo siinä vaiheessa kun asteet meni vähänkään alle +20, niin teki mieli vetää paksua vaatetta päälle ja villasukat jalkaan, joten mä todellakin osasin nauttia niistä lähes +30 asteen keleistä!

Käytiin pelailemassa yhdessä minigolffia hetken mielijohteesta (hävisin, pahasti), naurettiin ja kuunneltiin ysärimusiikkia Lahden Yöt-tapahtumassa.

Nautittiin vähän lisää auringosta ja siitä kun niinä viileämpinä päivinä sai vetää E:n puseron päälle ja olla sisällä lämpimässä. Vietettiin aikaa myös minun isäni mökillä ja veneillen.

Kokeiltiin wakeboardingia ensimmäistä kertaa, vietettiin E:n siskon häitä Turussa ja vierailtiin samalla reissulla oman siskoni luona. Viimeinen kuva on Hirvensalon sillalta otettu, kun käytiin yhdessä siskoni kanssa polkaisemassa minunkin lenkkeilyinto käyntiin. 

Ja tässä sitä mentiin, monta kertaa viikossa, kymmeniä kilometrejä...

Huimia suorituksia mulle itelleni, ja opin tykkäämään lenkkeilemisestä. Näitä kuvia katsoessa tekisi mieli laittaa lenkkarit jalkaan aivan samantien, mutta lopussa selviää miksi en nyt niin tee.

Levännyt ja rentoutunut, sekä mieli että keho. Itsensä palkitsemista uusilla treenivaatteilla ja peilin edessä norkoilua muutenvaan. 

Tivolia ja maailmanpyörää sekä hiusten muuttamista vaaleammiksi. 

Mun kesä on ollut värikäs, lämmin, onnellinen ja kaikin mahdollisin tavoin ihana. Mä oon nauttinut E:stä, itsestäni, vapaa-ajasta, lomasta, auringosta, perheestä, läheisistä, liikunnasta, luonnosta ja elämästä. 

Mä en ehkä toteuttanut kesän aikana kaikkia haluamiani asioita, mutta en myöskään kadu mitään mitä tein. Mulla on koko loppuelämäni kesät aikaa toteuttaa unelmia, yksi kerrallaan. Yksi ihana kesä takana ja toivottavasti monen monta lämmintä ja tervettä kesää edessä. 

Mä haastan teidät kaikki tämän lukeneet. Itselle tuli lämmin kaiken tän kylmyyden keskellä noista muistoista. Jokainen kuva palautti mut siihen hetkeen kun se tapahtu. Oli se sitten E:n vanhempien mökki Liperissä, Messilän uimaranta, meidän mökki Heinolassa tai Lahden satama, niin mä olin äsken niissä kaikissa pienen hetken. Jos ja kun otatte haasteen vastaan, niin tulkaa ihmeessä laittamaan linkkiä tuonne kommenttiosioon, niin käyn katsomassa millainen teidän kesä on ollut. :)

Tähän loppuun vielä muutama mua itseäni piristävä asia. Kuten täällä bloginkin puolella on jo sataan kertaan mainittu, niin meillä on kotona kaaos - sotku, remontti, tavarat levällään. Mä päätin, että nyt tässä kodissa on ainakin yks paikka oltava, missä mieli voi levätä ja unohtaa hetkeksi ton kaaoksen. 

Se paikka on nyt makuuhuone, jonka lattialta on kadonnut 0,5m:n vaatevuoraus, rojut tv-tason päältä ja pölyt nurkista. Tilalle tuli yöpöydät, telkku, verhot ja kynttilöitä. 

Mulla meni eilen selkä painavaa astialaatikkoa nostaessa. Oon loppuviikon sairaslomalla ja nappailen tulehduskipulääkkeitä. Diagnoosi oli lumbago eli niinsanottu noidannuoli. No, hyödyksi nämäkin päivät täytyy yrittää käyttää, vaikka selkää ei saa kovin rasittaakkaan. Voihan aina muutamat koneelliset vaikka pyykkiä pyöräyttää. ;) Selkää ei saa jättää täysin lepotilaan pitkiksi ajoiksi, vaan sitä pitäisi nimenomaan rasittaa normaalilla liikkumisella. Jos jää selkäkivun kanssa vain paikoilleen, niin se mitä luultavimmin pahenee entisestään. 

Tällä hetkellä mulla on siis oivallinen syy nauttia rauhallisista kotiaskareista ja kahvista, niinkuin juuri nyt. Tosin tuo toisen kupin puolikas saattaa olla jo niinkin kylmää tämän postauksen tultua valmiiksi, että sitä juodessa saattaa vahingossa muuttua vaikka kauniiksi. 

Tänään jatkuu tohinalla remontti (minä toimin vain äärimmäisen pätevänä työnjohtajana) ja saadan mitä luultavimmin vihdoin ja viimein tiskikone käyttöön! 

Nyt mä lähden vähän kävelemään, ettei toi selkä kiukustu tästä puoliksi istumisesta ja puoliksi makaamisesta yhtään enempää. 

Palaillaan, pus!

They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)

Friday the 13th - bring it on!

... Vai epäonnen päivä? Mun päivä on sujunut ainakin tähän asti täysin ongelmitta (jos nyt vähän taikauskovaisena takois pöytää..).

Meillä on se ärsyttävän iso keittiöhomma edessä tänään. Sen keittiön toimittajan puolesta se toimitetaan kyllä suoraan kotiin - tarkemminottaen kotipihaan. Eli muutaman miehen voimin pitäisi raahata kokonainen keittiö kodinkoneineen rappusia pitkin toiseen kerrokseen. Mm, jepjep, pitäisköhän sitä ihan laittaa sykemittarin ton rupeaman ajaksi päälle ja kattoo paljonko siinä tulee reviteltyä?

Mä ihan innostuin tosta mun "ennen ja jälkeen"-kuvasta, joten kaivoin puhelimen uumenista muutaman kuvan. Nää menee jotakuinkin aikajärjestyksessä. Nyt kun katon noita kuvia, jotka on otettu silloin kun oon käynyt salilla, ni en mä kyllä mikään pikkutyttö ole ollut alkuunkaan! :D

Nää kuvat alkaa jotakuinkin vuoden takaa, lokakuusta 2012. Ensimmäisissä kuvissa vietän ekoja öitä omassa asunnossa ja ystäväni kanssa lähdettiin sitä juhlistamaan.

 Olin aika hoikassa kunnossa tuolloin, kun erotessa niitä kiloja lähti silloin yksi jos toinenkin.



Tossa viimeisessä kuvassa alkaa turvotukset jo melkolailla näkymään. Mulla oli oikeestaan aika kausittaista se turvotus, välillä sitä oli enemmän ja yhtäkkiä olo olikin vähän parempi ja sirompi -kunnes se homma sitten lähti käsistä.

 Mua huvittaa tän kuvasarjan viimenen kuva ihan älyttömästi! :D Mä oon kuvitellu olevani tuolloin kovanluokas fitness-pimu, mutta kyllähän toi ulkomuoto hyvin pitkälti kertoo karun totuuden..


 Ensimmäinen kuva on blogin puolella jo nähtykin. Tässäkään en ole vielä yhtä turvoksissa kuin pahimmillaan, mutta tää on melkeinpä ainoita kuvia joita musta on tolta ajalta. Keskimmäisessä kuvassa minä ja E oltiin jo palattu yhteen, olin onnellinen ja kroppa alkoi pikkuhiljaa tuntua jälleen omalta. Kuvasarjan viimeinen kuva on otettu kesällä, kun oltiin menossa Lahden Öihin kuuntelemaan ysärijytkettä.


 Tohon ekaan kuvaan on tallennettu se hetki, kun tajusin miten paljon multa on lähtenyt elopainoa. Tokassa kuvassa mulla on päällä Foo Fightersin keikalta ostettu paita, Kalasatamasta 2011. Se ei yhdessä vaiheessa meinannut mahtua mun päälle ja kiljuin yksin kotona silkasta ilosta, kun se oli ihan lörppö masun kohdalta! :D Viimenen kuva on ensimmäisten kävelylenkkien jälkeen otettu, fiilis hyvä!


 Taas vähän lenkkikuvia, Iso Jano 2013  ja uusien treenivaatteiden hankintaa.


 Ja sitten nykytilanne. Viimeisimmät kuvat otettu tänäaamuna, kun kysyin itseltäni, että mihin mun maha on kadonnut? :) Mulla on kasvonpiirteetkin muuttunut ihan älyttömästi tässä matkanvarrella..

Tällanen kuvapläjäys tällä kertaa, nyt mä lähden liikkeelle ja keittiöhommiin. Seuraavassa postauksessa taas vähän lenkkijuttujakin!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, muistakaa levätä :)

Lisämotivaatiota itsestä

Hiphei!

Täällä on ollut muutaman päivän ihan hiljaista, mutta eiköhän aktivoiduta taas.

 Se, että en ole tänne mitään kirjotellut johtuu ihan puhtaasti siitä, että ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Sitten kun mä vihdoin paranin siitä lenssusta, niin olin muutenvaan niin poikki ettei innostanut juokseminen.

Meillä on ollut myös vähän muuttorumbaa nyt kun lyötiin hynttyyt yhteen. Uusi keittiö tulee perjantaina ja vanhakin on vielä purkamatta.. Mutta onhan tässä kokonaiset kolme iltaa aikaa - kiire tulee.

Torstaina mä kävin sellasella vajaan 8km lenkillä, josta puolet juoksin ja puolet pyöräilin. Menin itseasiassa 3.64km aikaan 19min, joka tarkoittaa sitä, että tunnissa olis samalla tahdilla mennyt yli kympin! Juokseminen tuntu ihmeen helpolta, mutta kyllä mä olin ilonen ku pääsin sinne pyörän luokse ja sain hengityksen vähän tasaantumaan.

Viikonloppu mulla oli tosi työntäyteinen, kun menin perjantaina suoraan töiden jälkeen toisiin töihin, sekä lauantaina että sunnuntaina tein pienen pätkän töitä toisella työpaikalla.

 Mä kuitenkin sain raahattua itseni eilen lenkille samaan aikaan kun E lähti futistreeneihin, ja napsasin itsestäni taas tollasen surullisenkuuluisan "lenkillelähtö"-kuvan.

Siinä näkyy matka ja aika, sekä kalorit, jotka koostui vähän reilun 3km reippaasta kävelystä sekä saman matkan pyöräilemisestä. Varmistin mun lenkille lähtemisen sillä, että jätin pyörän työpaikan pihaan, jotta mun olis pakko lähteä lenkille ja hakea se pois sieltä! :D

Mä oon jo valmiiks päättänyt, että nyt kun se koko flunssa on selätetty, niin tällä viikolla liikutaan taas hyvään tahtiin, ja ruvetaan tekemään lisää töitä paremman kropan ja kiinteytymisen eteen. Mulla on tänään vapaa ilta (jeejee, näitä osaa arvostaa kun on taas kolmena päivänä painanut vähän ylimääräistä duunia) ja aion käydä hemmottelemassa itseäni solariumilla, koska en oo aikoihin käynyt. Sen jälkeen pyörähdän vanhalle kunnon kuntosalilleni ja käyn lataamassa salikortin!

Pikkuhiljaa lähetään liikkeelle vähän kevyemmällä treenillä ja kunnon levolla, niin ettei edes tarvi pelätä palavansa loppuun. Haluun, että mulla liikkumisen lisäks riittää aikaa muullekkin elämälle, enkä todellakaan halua väsyttää itseäni liikkumisen takia. Sen pitää olla tervettä ja järkevää! Aerobista en aio jättää, enkä aio alkaa syömään kuin hullu, vaikka lihasten kasvattamisen kannalta se parempi olisikin.

Mä aion (yrittää) syödä terveellisesti ja säännöllisesti sekä tehdä paljon aerobista treeniä ja kuntosalilla pienemmillä painoilla enemmän toistoja. Sanoo kuka mitä sanoo, mä oon kokeillut myös sen toisen tavan enkä silloin kuunnellut kroppaani, ja jokainen joka tätä blogia on vähänkään lukenut tietää kyllä  miten siinä kävi.

Salikortin hankkiminen on mun mielestä senkin takia nyt ajankohtaista, että kohta tulee kylmä ja märkä syksy sekä sen jälkeen hyytävän jäinen talvi, joten ainakaan ei oo sitten syytä jättää aerobistakaan treeniä väliin, kun sen pääsee suorittamaan sisätiloihin sääolosuhteista huolimatta.

Juttelin erään kaverini kanssa tänä aamuna siitä, kuinka itse tulee sokeaksi niille muutoksille mitä omassa kropassa tapahtuu. Mä suorastaan surkuttelen itselleni välillä, että oon vieläkin ihan iso ja löllö. Noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Jepjep, ja tästä jos jostain tuli tota otsikossa mainittua lisämotivaatiota, joka sai alkunsa musta itsestäni. Kyl mun täytyy myöntää, että oon ylpee itestäni, mut en läheskään tyytyväinen vielä. Muutos on ihan huima näin omallekin silmälle ja siks mun mielestä oliskin tärkeetä säilyttää itsestä myös niitä "ei niin edustavia" kuvia. Kehittyessä nälkä kasvaa syödessä ja saattaa tulla sokeaksi niille omille saavutuksille. Ja jos tai kun heikko hetki yllättää ja motivaatio vajoaa pohjamutiin, niin sulla on asia, jota katsomalla sä jaksat vielä.

Mä en henkilökohtaisesti enään ikinä päästäis itseäni tohon kuntoon, jossa oon tossa ensimmäisessä kuvassa. Mulla on niin paljon parempi olo sekä henkisesti että fyysisesti ja mä oon oikeesti onnellinen.

Tällä viikolla olis muutama ylimääränen lyhyt työvuoro toisella työpaikalla, kampaaja ja ripsihuolto torstaina (laitellaan kuvia sen jälkeen!) ja musta tulee näillänäkymin vähän vaaleempi tyttö!

Nyt takas työntouhuun, koska näitä hommia kyllä riittää.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille! :)

And you feel like it's all over there's another round for you

... Otsikko on muuten Foo Fightersin biisistä Wheels, joka on ihan maailmanmahtava, kuunnelkaa! Enkä voi olla myöskään kehumatta, miten hyvältä se kuullosti livenä Kalasatamassa 2011, mutta se, että mihin otsikko liittyy, paljastuu jos vaan jaksat lukea vähän eteenpäin. :)

Mulla on edelleen lenssu päällä, enkä siks oo päässyt lenkille läheskään samallailla kuin aikaisemmin. Perjantaina käytiin E:n kanssa vähän erilaisella lenkillä ja se ottikin kameran mukaan ja räpsi muutamat kuvat musta.

Sanonpa vaan, että toi mun mies jos joku osaa nää kuvaushommat! Mä oon tosi huono olemaan kameran edessä luonnollisesti ja musta saakin kaikki parhaimmat kuvat silloin kun en huomaa, että mua kuvataan.

Perjantai-ilta hurahti ihan vauhdilla ja lauantaina nukuinki pitkään ja menin tekemään pienen pätkän töitä toiselle työpaikalle. Bongattiin tolla perjantain lenkillä Lahden satamasta tivoli, joten päätettiin suunnata illalla sinne käymään. 

Käytiin maailmanpyörässä, ja kun se kori pääsi ylös asti, niin tajusin kuinka paha korkeanpaikankammo mulla onkaan. Tuli heti kaikki kauhukuvat mieleen siitä, kuinka se kori kohta tippuu alas rytinällä. Mut ehjänä säilyttiin ja kuvakin todistaa, että vahingossa saatto vähän jopa hymyilyttääkin. 

E otti (yllätysyllätys) pari ihan törkeen makeeta kuvaa tuolta yläilmoista!

ja vähän alailmoistakin....

Toi tunnelma, minkä syksyinen hämärä ilta ja tivolin valot sai aikaan, oli ihan uskomaton. Hetken aikaa tuntu siltä, kuin ei olis ollut edes Suomessa, vaan jossain ihan muualla.

Käytiin vielä iltateellä Karirannan kahviossa, kun se poikkeuksellisesti oli myöhempään auki juurikin ton tivolin takia. 

Sunnuntaina mulla oli aikanen herätys sinne Kunnon Nainen -juoksutapahtumaan. Siis mun aikanen viikonloppuna tarkoittaa sitä, että herään siinä kymmenen aikoihin. E:n piti tulla ottamaan kuvia sieltä, mutta aamulla satoi jo ihan kaatamalla, joten ymmärsin kyllä täysin, että ei viitsinyt lähteä mukaan. 

Meillä juoksijoilla oli startti tasan kello kaksitoista. Samalla sekunnilla kun lähdettiin liikkeelle, niin alkoi ihan jäätävä vesisade! Sitä tuli melkein ku olis ämpärillä lapannu vettä niskaan eikä aikaakaan kun lenkkarit oli täynnä vettä ja vaatteet painoi muutaman kilon kastuttuaan. Juoksin kahden meidän työntekijän kanssa, jotka ei oikein ollut innostuneita vetämään sitä koko 10km matkaa siinä sateessa. Koitin sanoa, että johan tässä on kastuttu just niin märäks kuin vesisateessa juostessa vaan kastua voi, mutta ei ne silti halunnut lähteä kympille. 

Mentiin tasasen tappavaan tahtiin se 6km lenkki ja päästiin maaliin ajassa 00.36. Eli jos sen kympin olis jaksanut samaa vauhtia, niin olis menny kymppi tunnissa! 

Toisaalta oli ihan fiksua omaltakin kannalta tyytyä siihen lyhyempään lenkkiin, koska lähtökohdat juoksulenkille ei omalla kohdalla ollut muutenkaan kovin hyvät. Puuta koputellen on hyvä sanoa, että ainakaan toistaiseksi mulla ei oo tullut kipeämpi olo (kiitos saunan, joka odotti lämpimänä lenkin jälkeen), mutta ei mulla edelleenkään tervekään olo ole. Ehkä tää tästä, pikkuhiljaa. :)

Joitakin saattaa ehkä naurattaa, mutta seuraavan kuvan kuteet päällä mä kävin roudailemassa roskia. Mutta siihen oli kyllä ihan syynsä, kun halusin musta jonkun vähän erilaisen kuvan. E oli ihana ja suostu tietenki, vaikkakin sillä puuttui sillä hetkellä fiilis kuvaushommiin ihan kokonaan. 

Tollanen kuva saatiin räpsästyä ja E tietenkin jälkikäsitteli sen. Ei oo yhtään mun tyylinen kuva (ja mun ilme on jostain sieltä ja syvältä), mutta sai tän kerran kelvata. 

Kaikenkaikkiaan mulla oli ihan mahtava ja rentouttava viikonloppu, jonka voimin toivottavasti jaksaa painaa vähän normaalia pidemmän työviikon. 

Tänään vieläpä roudattiin mun tavarat E:n luo ja nyt se on (taas) mun avopuoliso. Toistaiseksi vielä aika epävirallisesti, koska mulla on oman asunnon irtisanomiskuukaus meneillään ja tähän uuteen asuntoon on tulossa vielä parin viikon sisään uusi keittiö, joten on ihan hyvä olla vielä toinenkin paikka, jossa viettää osa ajasta remontin keskellä. 

Nyt nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä ja paljon tekemistä (niinku esimerkiks lenkkeilyä ja ehkä vähän keilailua!!)

Uneja :)

Whoops

Kello on ihan sikana ja silti pakko postata vielä tän vuorokauden puolella, kun niin lupailin. Palaillaanpas ajassa taaksepäin tuonne sunnuntai-iltaan ja lenkkiin.

Tarkoituksella mentiin rauhallista vauhtia, jotta kaloreiden rasva% olisi edukseen. Tällä lenkillä pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin nuo uudet Niken juoksutrikoot.

Tykkäsin niistä ihan tosi paljon, etenkin kun aikaisemmat lenkit on mennyt Better Bodiesin salipöksyt jalassa. Huomattavasti joustavampaa matskua nämä uudet.

Erityisesti sytyin tässä Niken mallissa sille, että vyötäröosuus nousee aika korkealle, koska housut tuntuu paljon tukevammalta eikä niitä tarvitse olla missään vaiheessa nykimässä ylöspäin. Iso peukku näille!






Maanantai oli toinen lenkkipäivä, vaikka piti olla lepopäivä. Ensin söin vähän raskaampaa ruokaa iltapäivällä ja illalla maistelin muutamat irttikset leffaa keilailun MM-kisoja katsellessa. Heräsin E:n sylistä sohvalta 21.30 ja iski niin kamala karkkimorkkis, että lähdin lenkille, vaikka periaatteessa olisi pitänyt olla jo nukkumassa.

Mä oon sitä mieltä syömisistä, että jos pääsääntöisesti syö monipuolisesti, niin kenellekkään ei tee pahaa pieni herkkupäivä sillointällöin. Itseasiassa jotkut toteavat sen tekevän jopa hyvää, koska yksi shokkipäivä saa kropan heräämään. Eli ei, en kiellä itseltäni tiettyjen rajojen sisällä olevia mielitekoja, en nyt enkä jatkossakaan!

Tuo maanantain lenkki mentiin vähän korkeammalla sykkeellä, kuten tuo rasva% sen jo kertookin. E piti mulle vauhtia pyörän kanssa, joten ihan sujuvasti selvittiin tästäkin!

Tiistaina herätessä olikin sitten ihan kökkö olo. Kurkku karheena ja kauhee väsy päällä. Onneks mä siitä viimekerrasta opin, että koska pitää antaa kropan levätä, joten vieläkään en oo lenkille uskaltautunut. Huomenna illalla aion mennä, vaikka sitten ihan kävelylenkille, mutta on sekin jo jotain.

Lauantaina olisi tiedossa pieni pätkä töitä ja sunnuntaina mennäänkin yrityksemme naisten kanssa sinne Kunnon Nainen -tapahtumaan juoksemaan kymppi. Toivon vaan, että tää alkusyksyn lenssu on sunnuntaihin mennessä kadonnut.

Tänään meille jaettiin töissä ne tuotepaketit, jotka jokainen Kunnon Nainen -tapahtumaan osallistuva saa itselleen. Kaikkien mahdollisten esitteiden ja numerolappujen lisäksi sieltä paljastui tällaisia..

Kunto&terveys -lehti, pyykinpesunestettä sekä family fresh pear&lily suihkusaippuaa näytteinä.

Perinteinen mainostuote, eli tuo sidontahuivi Kunnon Nainen teksteillä varustettuna sekä Savett näytteitä.

 Kunnon Nainen pipo!

Change kaulakoru

Nestle Fitness dark chocolate minipakkaukset

.. Sekä Dr.Oetker 7-viljaa Müsli minipakkaukset.

Näitä siis testaillaan lähiaikoina!

Mulla on myynnissä Tori.fi:ssä muutamat tuotteet, joista yksi on tämä Better Bodiesin treeniasu

Better Bodies fitness long tight (koko S) ja support 2-layer top (koko S) värissä hot pink. 

Housut on ollut käytössä ostohetkestä lähtien, mutta niissä ei näy käytönjälkiä, koska materiaali on laadukasta. Paita ei ole käynyt päällä kuin muutaman kerran, koska se on vähän turhan slimmi omaan makuuni. Nämä siis myynnissä. Kiinnostuksesi voit ilmaista kommenttiosioon tai sähköpostilla osoitteeseen pihlaiida@gmail.com. Näistä löytyy ilmoitus myös sivustolta Tori.fi. Muutama kysely on asian tiimoilta tullut, mutta mitään osto/myyntipäätöksiä ei ole vielä tehty. Pakettina hinta näille on 100€, tarjouksia otetaan vastaan.

Tuotteiden normaalihinnat löytyvät näistä linkeistä

Housut
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/fitness-long-tights-hot-pink

Toppi
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/wmns-support-2-layer-top-black_pink

EDIT: treenivaatteet myyty

Tulipas tästä taas varsin urheilupainotteinen postaus, mutta minkäs sille voi! Kävinpä tänään taas vaihteeksi kokeilemassa, että josko tuo keskisormi jo kestäisi keilausta (joopajoo :D), mutta huonostihan siinä taas kävi, eli sormi teipattuna tässä kirjoitellaan.

Nyt olis varmaan parempi suunnata peiton alle, jotta jaksaa taas huomenna täyden työpäivän ja iltalenkin siihen päälle. Kauniita unia, palaillaan taas! :)