Gluteenitonta herkkuleipää

Ajattelin tulla vielä näin iltamyöhällä jakamaan teille ihan älyttömän leipävinkin!

Mulla on ollut aina vähän sellanen viha-rakkaussuhde vaaleaan leipään. Mulla ei oo ikinä todettu keliakiaa, vaikka meillä sitä suvussa onkin. Tänä aamuna kirjaimellisesti revin hiuksia päästäni laittautuessani. Mulla on kausia jolloin hiuksia lähtee ihan hirveesti, mutta en oo stressannut asiaa sen kummemmin. Kuitenkin tänään blogeja selaillessani löysin I'd rather hair you now -blogista jutun liittyen gluteeniin ja sen yhteyteen hiustenlähdössä. Tästä viisastuneena tutkin aihetta vielä enemmän ja yhdistin ajatuksen kyvyttömyyteen syödä sitä ihanaakamalaa vaaleaa leipää. Mä oon saanut joka kerta siitä aivan järkyttävän turvotuksen vatsaan ja vihlovaa särkyä. Ajattelinkin, että töiden jälkeen suuntaan kauppaan ja hankin tarvikkeet gluteenittoman leivän tekemiseen.

Otin tarvikkeet molempiin, koska ajattelin, että E:lle ei se gluteeniton versio maistuisi.

Alunperin oli tarkoitus tehdä Hellapoliisin ohjeen mukaisia sämpylöitä, joihin olisi tullut tattarijauhoja ja psylliumia, mutta lähikauppamme tarjonnasta ei psylliumia löytynyt, joten täytyi turvautua johonkin muuhun reseptiin.

Hyllyssä silmään iski tuo Finaxin valmis gluteeniton jauhosekoitus, jota oli saatavilla kahta erilaista; laktoositonta ja vähäproteiinista, sekä tätä jossa oli vähän (erittäin vähän) enemmän proteiinia.

Pakkauksen kyljessä oli kätevästi ohje tuohon vuokaleipään, jonka valmistin. Niin yksinkertaista kuin olla ja voi! Tärkeä asia tuon leivän valmistuksessa on antaa sen rauhassa kohota, vaikka se näyttääkin niin löysältä ettei ikipäivänä voisi kuvitella sen olevan kuohkeaa ja kohonnutta uunista tullessaan. Itse laitoin n. 20cmx20cm uunivuokaan leivinpaperin, jonka päälle kaadoin löysän taikinan. Annoin sen kohota rauhassa n. 35min, jonka jälkeen laitoin leivän uuniin. Paisto 225 asteessa ja 10-15min. Kannattaa paistaessa odottaa, että pinta ottaa itseensä vähän väriä. Itse nostin hetkeksi vuoan ylätasolle uuniin, jolloin leipään tuli kaunis vaaleanruskea pinta.

Mulle on aina (ihan ihan aina) uskoteltu, että gluteeniton ruoka on pahaa ja siten valmistettu leipä sitkeää ja kovaa. Minä kumoan aivan jokaisen näistä lausunnoista. Mä en ole ikimaailmassa nähnyt yhtä ilmavaa, kuohkeaa ja herkullista leipää kuin tämä! Edes kaupan vaaleat pullamössöleivät (jos nyt joku niitä hyvänä pitää) ei vedä koostumuksensa eikä myöskään makunsa puolesta vertoja tälle.

Siskoni kuitenkin antoi pienen varoituksensanan siitä, että gluteenittomat leivonnaiset menettää kuohkeutensa jopa alle vuorokaudessa ja sen jälkeen niistä tuleekin vähän sitkeitä. Eli jollei ole tiedossa isompi iltapalaporukka tai talous jossa leipä maistuu paremmin kuin mikään muu, niin suosittelen puolittamaan ohjeessa annetut määrät.

Jopa E (ihan ilman painostusta) otti ja maistoi leipää ja totesi sen olevan hyvää, joten tätä meillä tehdään aivan varmasti jatkossakin! Oon myös ihan vakavissani miettinyt ruisleivästä luopumista, vaikka se ei olekaan mun vatsani kanssa mitenkään kummallisesti reagoinut (kai?). Nuo perinteiset kolmen viljan sämpylätkin tuoksuivat ja näyttivät houkuttelevilta, mutta päätin todellakin olla kokeilematta miten vatsani niihin suhtautuu, jotta näen pysyykö se oireettomana tuon gluteenittoman leivän ansiosta. Ainakaan vielä ei merkkiä pienimmästäkään turvotuksesta, vaikka normaalia vaaleaa leipää syödessä mulla olisi vatsa jo koripallon kokoinen ja kipeä.
 

Suosittelen lämpimästi etsimään sieltä kaupan hyllyltä tuon Finaxin jauhoseoksen ja kokeilemaan tätä - veikkaan, että ette tuu katumaan! :)

Nyt nukkumaan, kauniita unia!

Lisämotivaatiota itsestä

Hiphei!

Täällä on ollut muutaman päivän ihan hiljaista, mutta eiköhän aktivoiduta taas.

 Se, että en ole tänne mitään kirjotellut johtuu ihan puhtaasti siitä, että ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Sitten kun mä vihdoin paranin siitä lenssusta, niin olin muutenvaan niin poikki ettei innostanut juokseminen.

Meillä on ollut myös vähän muuttorumbaa nyt kun lyötiin hynttyyt yhteen. Uusi keittiö tulee perjantaina ja vanhakin on vielä purkamatta.. Mutta onhan tässä kokonaiset kolme iltaa aikaa - kiire tulee.

Torstaina mä kävin sellasella vajaan 8km lenkillä, josta puolet juoksin ja puolet pyöräilin. Menin itseasiassa 3.64km aikaan 19min, joka tarkoittaa sitä, että tunnissa olis samalla tahdilla mennyt yli kympin! Juokseminen tuntu ihmeen helpolta, mutta kyllä mä olin ilonen ku pääsin sinne pyörän luokse ja sain hengityksen vähän tasaantumaan.

Viikonloppu mulla oli tosi työntäyteinen, kun menin perjantaina suoraan töiden jälkeen toisiin töihin, sekä lauantaina että sunnuntaina tein pienen pätkän töitä toisella työpaikalla.

 Mä kuitenkin sain raahattua itseni eilen lenkille samaan aikaan kun E lähti futistreeneihin, ja napsasin itsestäni taas tollasen surullisenkuuluisan "lenkillelähtö"-kuvan.

Siinä näkyy matka ja aika, sekä kalorit, jotka koostui vähän reilun 3km reippaasta kävelystä sekä saman matkan pyöräilemisestä. Varmistin mun lenkille lähtemisen sillä, että jätin pyörän työpaikan pihaan, jotta mun olis pakko lähteä lenkille ja hakea se pois sieltä! :D

Mä oon jo valmiiks päättänyt, että nyt kun se koko flunssa on selätetty, niin tällä viikolla liikutaan taas hyvään tahtiin, ja ruvetaan tekemään lisää töitä paremman kropan ja kiinteytymisen eteen. Mulla on tänään vapaa ilta (jeejee, näitä osaa arvostaa kun on taas kolmena päivänä painanut vähän ylimääräistä duunia) ja aion käydä hemmottelemassa itseäni solariumilla, koska en oo aikoihin käynyt. Sen jälkeen pyörähdän vanhalle kunnon kuntosalilleni ja käyn lataamassa salikortin!

Pikkuhiljaa lähetään liikkeelle vähän kevyemmällä treenillä ja kunnon levolla, niin ettei edes tarvi pelätä palavansa loppuun. Haluun, että mulla liikkumisen lisäks riittää aikaa muullekkin elämälle, enkä todellakaan halua väsyttää itseäni liikkumisen takia. Sen pitää olla tervettä ja järkevää! Aerobista en aio jättää, enkä aio alkaa syömään kuin hullu, vaikka lihasten kasvattamisen kannalta se parempi olisikin.

Mä aion (yrittää) syödä terveellisesti ja säännöllisesti sekä tehdä paljon aerobista treeniä ja kuntosalilla pienemmillä painoilla enemmän toistoja. Sanoo kuka mitä sanoo, mä oon kokeillut myös sen toisen tavan enkä silloin kuunnellut kroppaani, ja jokainen joka tätä blogia on vähänkään lukenut tietää kyllä  miten siinä kävi.

Salikortin hankkiminen on mun mielestä senkin takia nyt ajankohtaista, että kohta tulee kylmä ja märkä syksy sekä sen jälkeen hyytävän jäinen talvi, joten ainakaan ei oo sitten syytä jättää aerobistakaan treeniä väliin, kun sen pääsee suorittamaan sisätiloihin sääolosuhteista huolimatta.

Juttelin erään kaverini kanssa tänä aamuna siitä, kuinka itse tulee sokeaksi niille muutoksille mitä omassa kropassa tapahtuu. Mä suorastaan surkuttelen itselleni välillä, että oon vieläkin ihan iso ja löllö. Noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Jepjep, ja tästä jos jostain tuli tota otsikossa mainittua lisämotivaatiota, joka sai alkunsa musta itsestäni. Kyl mun täytyy myöntää, että oon ylpee itestäni, mut en läheskään tyytyväinen vielä. Muutos on ihan huima näin omallekin silmälle ja siks mun mielestä oliskin tärkeetä säilyttää itsestä myös niitä "ei niin edustavia" kuvia. Kehittyessä nälkä kasvaa syödessä ja saattaa tulla sokeaksi niille omille saavutuksille. Ja jos tai kun heikko hetki yllättää ja motivaatio vajoaa pohjamutiin, niin sulla on asia, jota katsomalla sä jaksat vielä.

Mä en henkilökohtaisesti enään ikinä päästäis itseäni tohon kuntoon, jossa oon tossa ensimmäisessä kuvassa. Mulla on niin paljon parempi olo sekä henkisesti että fyysisesti ja mä oon oikeesti onnellinen.

Tällä viikolla olis muutama ylimääränen lyhyt työvuoro toisella työpaikalla, kampaaja ja ripsihuolto torstaina (laitellaan kuvia sen jälkeen!) ja musta tulee näillänäkymin vähän vaaleempi tyttö!

Nyt takas työntouhuun, koska näitä hommia kyllä riittää.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille! :)