Yhtä juhlaa

Huh, nyt se on ohi. Ja mä jo vannoin tänään, että seuraavan kerran järjestän juhlia aikaisintaan kolmekymppisiä juhliessa. Ja mieluiten pitopalvelun avulla.

Eilinen ilta meni äidin kanssa leipoessa ja kotia siivoillessa. Yöllä valvotti naapureiden tupaantulijaiset ja aamulla oli aikainen herätys keskeneräisiä leipomuksia varten. Iso mukillinen kahvia ja kaulin käteen. Pientä jännitystä piti yllä oudosti käyttäytyvä gluteeniton piirakkataikina ja juustokakun kiille (viimeisistä sille tarkoitetuista jäljellä olleista raaka-aineista valmistettu), joka päätti hyytymisen sijaan pysyä juoksevana. Onneksi hätiin tuli äiti, joka toi mukanaan lisää aineita ja saatiin kuin saatiinkin kaikki herkut pöytään.

Kaikesta kiukuttelusta ja kiireestä huolimatta oli aika palkitsevaa, kun sai luokseen viihtymään ne kaikista tärkeimmät ihmiset. Ja totuus tuli lasten suusta juustokakkua mussuttaessa: "tää on äiti hyvää".

Gluteenittomalla pohjalla tein tällaisen tomaatti-mozzarella piirakan, jossa oli mukana myös rucolaa. Muuten ihan toimiva setti, mutta kaipasi epäilemättä lisää hieman pippuria ja suolaa. Pohjaa tehdessä tuli koettua myös ensimmäinen lievä pettymys gluteenittomista jauhoista leipoessa. Taikina oli jääkaapista otettaessa kivikovaa. Kun sain sen mikrossa pehmenemään, niin totesin sen kaulitsemisen olevan täysi mahdottomuus. Jotenkuten sain sen runnottua vuoan pohjalle, mutta jo esipaiston jälkeen koostumus oli muuttunut todella hauraaksi. Tätä reseptiä täytyy vähän kehittää eteenpäin..

Myös muffinsit oli tehty gluteenittomiksi, joissa Finaxin jauhoseos toimi erittäinkin hyvin. Ihanan kuohkeita ja muhkeita muffineita. Osaan niistä tein päälle tuorejuustokreemin.

Koska juhlijoiden joukossa oli myös lapsia, niin tein (äiti teki, sillä välin kun mä kävin suihkussa ja huseerasin föönin kanssa hiusten kimpussa..) perus turvallisen kinkku-paprikapiiraan, joka meni älyttömän hyvin kaupaksi. Olihan se maukasta, just sellaista miltä kinkkupiiraan pitääkin maistua.

Kakkuna oli jo aiemmin työkavereillekin tekemäni lime-valkosuklaa juustokakku. Mua harmitti kovasti ettei tästä tullut yhtä nättiä kuin edeltäjästään, mutta se sai paljon kehuja. Mun sydäntä lämmitti kovasti kuulla rakkaalta isoveljeltä, että kyseinen kakku oli parasta jota hän koskaan oli syönyt.

Mä en todellakaan ajatellut, että kukaan mitään lahjoja toisi, koska mulle tärkeintä oli se, että sain viettää hyvän tekosyyn nojalla aikaa rakkaimpieni kanssa. Kuitenkin he olivat lahjoin muistaneet, jotka olivatkin toinen toistaan upeampia.

Tätä "jouluvaloa" me ihasteltiin E:n vanhempien luona, kun he olivat mökiltä paluu matkallaan bonganneet sen eräästä liikkeestä. Se muistuttaa ulkonäöltään kirsikkapuuta ja on äärimmäisen tunnelmallinen valo. E:n vanhemmat olivat meidän kehuista innostuneena soittaneet tähän melko kaukana sijaitsevaan liikkeeseen ja kysyneet, että onnistuisiko tällaisen toimittaminen postilla Lahteen. Oltiin molemmat ihan innoissaan, kun nähtiin tämä! Nyt se koristaa meidän olohuoneen ikkunalautaa. ♥

Lisäksi E:n isä oli jonain päivänä bongannut puheistani, että mun ylivoimainen lempparikukka on orkidea. Niinpä he toivat mukanaan sellaisen - vieläpä uskomattoman kauniin yksilön. ♥

Veljeltäni sain hassun ja aika leikkimielisen lahjan, eli tällaisen vaaleanpuna-valkoisen luurin, jonka saa aux-liitännällä laitettua iPhoneen kiinni. Siinä on oikein sellanen vanhanaikainen kiekura puhelinlanka - ihana! :D ♥

Siskoni muistivat minua ja meitä (meidän yhteistä kotia) tuomalla kaksi Iittalan Sarjaton mukia. E kysyikin heti, että saako hän tuon vaaleanpunaisen ;) Lisäksi sain foam rollerin, jota en ihan vielä ole ehtinyt testata, mutta odotan sitä kyllä innolla, kun olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Ja tietenkin lasten tekemät ihanaakin ihanemmat kortit ♥

Äidiltäni saimme kärpäseksi kattoon Paola Suhosen suunnitteleman "Lento"-palovaroittimen. Eli ei enään tylsiä valkoisia mönttejä katossa, jee! ♥

Olo oli stressaantunut ja ärsyttävä ennenkuin vieraat saapuivat, joten turvauduin mustaan väriin. Lisäksi mä en kuollaksenikaan löytänyt kultaista ranneketjua, johon kuuluva kaulakoru mulla on, joten jätin sitten molemmat pois! :D

Kiitos osallistuneille tästä päivästä - teitte siitä täydellisen! ♥

Sattuikohan joku mahdollisesti huomaamaan, että nämä kuvat on näpsätty tuolla uudella Canonin EOS M kamerallani? Vielä on aika paljon opeteltavaa edessä, mutta kuvaaminen sujuu jo jotenkuten ja Lightroomin sekä Photoshopin käyttöön tutustutaan parhaillaan. Kyllä tämä tästä, ja itse ainakin pidän paljon enemmän näistä kunnon kameralla otetuista kuvista.

Mitäs te tykkäätte? Miltä näytti tarjoilut ja miellyttääkö teidänkin silmää enemmän nykyiset kuvat? :)

Friday

Kamala aamu. Liian pitkään torkuttamista ja arkuutta nielussa. Mä en halua flunssaa, en.

Täällä on ollut vähän hiljaisempaa, koska ei ole ollut mistä kirjoittaa. Ja kuten kaikki blogia tai päiväkirjaa pitävät tietävät, niin tyhjästä on vaikea keksiä kerrottavaa.

Eilen mulla oli perjantaifiilis. Ehdin jo hetken toivoa, että huomenna saa nukkua pidempään, kunnes tajusin, että eletään vasta torstaita. Onneksi eilinen päivä sujui aika kivuttomasti ja mulla oli iltakin vapaata. Kotiin päästyä tein vähän ruokaa ja kävin E:n kainaloon sohvalle pötköttämään, kun hän teki kuvankäsittelyjä eräille hautajaiskuville. Muutaman tunnin päästä heräsin siitä samaisesta lämpimästä kainalosta ja arvasin, että tässähän saatetaan tulla kipeiksi.

Sain revittyä ruhoni ylös sohvalta ja lähdin kolistelemaan keittiön kaappeja. E kyseli tasaisin väliajoin, että mitä mä oikeen teen. Hymyilin vaan - en vastannut. Hetken päästä koko koti tuoksui...

 

 

..Amerikkalaisilta pannukakuilta. Niin, täähän oli just sellasta kevyttä ja vähähiilihydraattista iltapalaa? No ei, mutta sitäkin parempaa.

 

Nämä mä taioin ihan vaan aineista, joita nyt sattui kaapissa olemaan. Ohjeeseen olisi kuulunut myös piimää, mutta sellaista ei meidän jääkaapista löytynyt (eikä tule löytymäänkään), joten jouduin vähän soveltamaan.

 

Näihin gluteenittomiin pannukakkuihin tarvitset

• 3 kananmunaa
• 2-3rkl fariini- tai tummaa sokeria
• 5dl Finaxin gluteenitonta jauhoseosta
• 3tl leivinjauhetta
• 1tl vaniljasokeria
• 1/2tl suolaa
• 3-4dl maitoa
• 50g voisulaa

Alkuperäinen ohje on tässä, mutta itse korvasin tuon puuttuvan piimän tai kermaviilin vähän suuremmalla määrällä maitoa. Sitä kannattaa taikinaan lisätä kuitenkin varoen, koska liian suuri määrä nestettä tekee kuohkeista pannukakuista lässähtäneitä lettuja. Vaikka tuskin niidenkään maussa moitittavaa olisi.

 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan taikina aloitetaan vatkaamalla kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kaikki kuivat aineet sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen kuivia aineita ja nesteitä aletaan sekoittaa vaahtoon tasaisesti. Eli älkää kaatako kaikkia maitoja ja kuivia aineita kerralla, jotta koostumus pysyy paksuna ja tasaisena.

 

Mulla ei itselläni ollut näille paistomuottia eikä myöskään lettupannua, mutta ilmeisesti noista maailman mahtavimmista Finaxin jauhoista johtuen koostumus oli niin älyttömän kuohkea, että oikealla annostelulla pannulle sai suurinpiirtein samankokoisia pannukakkuja ilman mitään muotteja.

 

Mä oon ajatellut alkaa käyttää kaikessa leivonnassa noita Finaxin jauhoja. Onhan ne vähän tyyriimpiä kuin normaalit, mutta niissä ei oo sokeria (toisin kuin monissa muissa gluteenittomissa jauhoseoksissa) ja leipoi niistä mitä tahansa, suolaista tai makeaa, niin koostumus on ihanan kuohkea. Voin vaan kuvitella miten ihania mokkapalojakin tolla jauhoseoksella syntyisi. Synttärini lähenevät ja kun sinnekin on tarkoitus loihtia tarjoiltavat ihan itse, niin aion ne tehdä gluteenittomista jauhoista. Makueroa ei huomaa, ei ainakaan negatiivista sellaista. Mun mielestä itseasiassa nää gluteenittomat leipomukset ovat olleet sekä maultaan, että koostumukseltaan parempia kuin normaaleilla vaaleilla jauhoilla tehtynä.

 

Oli nuo vaan ihan taivaallisen hyviä! Vaahterasiirappia meillä ei kaapissa ollut, mutta korvasin sen pienellä määrällä vaaleaa siirappia. Suosittelen, etenkin tällä nimenomaisella gluteenittomalla versiolla! Kaveriksi vaahterasiirappia ja tuoreita marjoja. Mmh.

 

Mä viettelen parhaillaan lounastaukoa, joka vetelee viimeisiään. Vapaa ilta on täytetty isoilla siivoussuunnitelmilla ja ruoanlaitolla. Mun isä tulee tänään tekemään keittiön viimeiset sähkötyöt (mitkä on vähän venähtänyt..) niin saadaan vihdoin kahvinkeittimet sun muut omille paikoilleen.

 

Illaksi ajattelin loihtia kasvissosekeiton, johon tulee tietenkin vähän koskenlaskijaa.. ;) Sitä kelpaa mutustella siistissä kodissa kynttilän valossa.

 

Huomenna suunnitelmissa on sarjamyllyottelu keilailun merkeissä, joka alkaa jo aamupäivällä. Siitä jään suoraan tekemään lyhyen työvuoron. Ja tulinpa ottaneeksi sunnuntaillekin töitä, vaikka ei pitänyt. Noh, kerrankos sitä käärii lyhyestä vuorosta kokonaisen päivän palkan.

 

Toivottavasti pääsisin esimerkiksi sunnuntaina (tai hyvällä tuurilla jopa huomenna) tekemään vähän parempaa postausta, jossa on edes jokin järki ja ehkä hiukan rikkaammin noita kuvia.

 

Koittakaa tekin pitää itsenne lämpiminä ja levätä, ettei syysflunssa pääse iskemään.

 

Palaillaan ♥

 

 



Gluteenitonta herkkuleipää

Ajattelin tulla vielä näin iltamyöhällä jakamaan teille ihan älyttömän leipävinkin!

Mulla on ollut aina vähän sellanen viha-rakkaussuhde vaaleaan leipään. Mulla ei oo ikinä todettu keliakiaa, vaikka meillä sitä suvussa onkin. Tänä aamuna kirjaimellisesti revin hiuksia päästäni laittautuessani. Mulla on kausia jolloin hiuksia lähtee ihan hirveesti, mutta en oo stressannut asiaa sen kummemmin. Kuitenkin tänään blogeja selaillessani löysin I'd rather hair you now -blogista jutun liittyen gluteeniin ja sen yhteyteen hiustenlähdössä. Tästä viisastuneena tutkin aihetta vielä enemmän ja yhdistin ajatuksen kyvyttömyyteen syödä sitä ihanaakamalaa vaaleaa leipää. Mä oon saanut joka kerta siitä aivan järkyttävän turvotuksen vatsaan ja vihlovaa särkyä. Ajattelinkin, että töiden jälkeen suuntaan kauppaan ja hankin tarvikkeet gluteenittoman leivän tekemiseen.

Otin tarvikkeet molempiin, koska ajattelin, että E:lle ei se gluteeniton versio maistuisi.

Alunperin oli tarkoitus tehdä Hellapoliisin ohjeen mukaisia sämpylöitä, joihin olisi tullut tattarijauhoja ja psylliumia, mutta lähikauppamme tarjonnasta ei psylliumia löytynyt, joten täytyi turvautua johonkin muuhun reseptiin.

Hyllyssä silmään iski tuo Finaxin valmis gluteeniton jauhosekoitus, jota oli saatavilla kahta erilaista; laktoositonta ja vähäproteiinista, sekä tätä jossa oli vähän (erittäin vähän) enemmän proteiinia.

Pakkauksen kyljessä oli kätevästi ohje tuohon vuokaleipään, jonka valmistin. Niin yksinkertaista kuin olla ja voi! Tärkeä asia tuon leivän valmistuksessa on antaa sen rauhassa kohota, vaikka se näyttääkin niin löysältä ettei ikipäivänä voisi kuvitella sen olevan kuohkeaa ja kohonnutta uunista tullessaan. Itse laitoin n. 20cmx20cm uunivuokaan leivinpaperin, jonka päälle kaadoin löysän taikinan. Annoin sen kohota rauhassa n. 35min, jonka jälkeen laitoin leivän uuniin. Paisto 225 asteessa ja 10-15min. Kannattaa paistaessa odottaa, että pinta ottaa itseensä vähän väriä. Itse nostin hetkeksi vuoan ylätasolle uuniin, jolloin leipään tuli kaunis vaaleanruskea pinta.

Mulle on aina (ihan ihan aina) uskoteltu, että gluteeniton ruoka on pahaa ja siten valmistettu leipä sitkeää ja kovaa. Minä kumoan aivan jokaisen näistä lausunnoista. Mä en ole ikimaailmassa nähnyt yhtä ilmavaa, kuohkeaa ja herkullista leipää kuin tämä! Edes kaupan vaaleat pullamössöleivät (jos nyt joku niitä hyvänä pitää) ei vedä koostumuksensa eikä myöskään makunsa puolesta vertoja tälle.

Siskoni kuitenkin antoi pienen varoituksensanan siitä, että gluteenittomat leivonnaiset menettää kuohkeutensa jopa alle vuorokaudessa ja sen jälkeen niistä tuleekin vähän sitkeitä. Eli jollei ole tiedossa isompi iltapalaporukka tai talous jossa leipä maistuu paremmin kuin mikään muu, niin suosittelen puolittamaan ohjeessa annetut määrät.

Jopa E (ihan ilman painostusta) otti ja maistoi leipää ja totesi sen olevan hyvää, joten tätä meillä tehdään aivan varmasti jatkossakin! Oon myös ihan vakavissani miettinyt ruisleivästä luopumista, vaikka se ei olekaan mun vatsani kanssa mitenkään kummallisesti reagoinut (kai?). Nuo perinteiset kolmen viljan sämpylätkin tuoksuivat ja näyttivät houkuttelevilta, mutta päätin todellakin olla kokeilematta miten vatsani niihin suhtautuu, jotta näen pysyykö se oireettomana tuon gluteenittoman leivän ansiosta. Ainakaan vielä ei merkkiä pienimmästäkään turvotuksesta, vaikka normaalia vaaleaa leipää syödessä mulla olisi vatsa jo koripallon kokoinen ja kipeä.
 

Suosittelen lämpimästi etsimään sieltä kaupan hyllyltä tuon Finaxin jauhoseoksen ja kokeilemaan tätä - veikkaan, että ette tuu katumaan! :)

Nyt nukkumaan, kauniita unia!