Yhtä juhlaa

Huh, nyt se on ohi. Ja mä jo vannoin tänään, että seuraavan kerran järjestän juhlia aikaisintaan kolmekymppisiä juhliessa. Ja mieluiten pitopalvelun avulla.

Eilinen ilta meni äidin kanssa leipoessa ja kotia siivoillessa. Yöllä valvotti naapureiden tupaantulijaiset ja aamulla oli aikainen herätys keskeneräisiä leipomuksia varten. Iso mukillinen kahvia ja kaulin käteen. Pientä jännitystä piti yllä oudosti käyttäytyvä gluteeniton piirakkataikina ja juustokakun kiille (viimeisistä sille tarkoitetuista jäljellä olleista raaka-aineista valmistettu), joka päätti hyytymisen sijaan pysyä juoksevana. Onneksi hätiin tuli äiti, joka toi mukanaan lisää aineita ja saatiin kuin saatiinkin kaikki herkut pöytään.

Kaikesta kiukuttelusta ja kiireestä huolimatta oli aika palkitsevaa, kun sai luokseen viihtymään ne kaikista tärkeimmät ihmiset. Ja totuus tuli lasten suusta juustokakkua mussuttaessa: "tää on äiti hyvää".

Gluteenittomalla pohjalla tein tällaisen tomaatti-mozzarella piirakan, jossa oli mukana myös rucolaa. Muuten ihan toimiva setti, mutta kaipasi epäilemättä lisää hieman pippuria ja suolaa. Pohjaa tehdessä tuli koettua myös ensimmäinen lievä pettymys gluteenittomista jauhoista leipoessa. Taikina oli jääkaapista otettaessa kivikovaa. Kun sain sen mikrossa pehmenemään, niin totesin sen kaulitsemisen olevan täysi mahdottomuus. Jotenkuten sain sen runnottua vuoan pohjalle, mutta jo esipaiston jälkeen koostumus oli muuttunut todella hauraaksi. Tätä reseptiä täytyy vähän kehittää eteenpäin..

Myös muffinsit oli tehty gluteenittomiksi, joissa Finaxin jauhoseos toimi erittäinkin hyvin. Ihanan kuohkeita ja muhkeita muffineita. Osaan niistä tein päälle tuorejuustokreemin.

Koska juhlijoiden joukossa oli myös lapsia, niin tein (äiti teki, sillä välin kun mä kävin suihkussa ja huseerasin föönin kanssa hiusten kimpussa..) perus turvallisen kinkku-paprikapiiraan, joka meni älyttömän hyvin kaupaksi. Olihan se maukasta, just sellaista miltä kinkkupiiraan pitääkin maistua.

Kakkuna oli jo aiemmin työkavereillekin tekemäni lime-valkosuklaa juustokakku. Mua harmitti kovasti ettei tästä tullut yhtä nättiä kuin edeltäjästään, mutta se sai paljon kehuja. Mun sydäntä lämmitti kovasti kuulla rakkaalta isoveljeltä, että kyseinen kakku oli parasta jota hän koskaan oli syönyt.

Mä en todellakaan ajatellut, että kukaan mitään lahjoja toisi, koska mulle tärkeintä oli se, että sain viettää hyvän tekosyyn nojalla aikaa rakkaimpieni kanssa. Kuitenkin he olivat lahjoin muistaneet, jotka olivatkin toinen toistaan upeampia.

Tätä "jouluvaloa" me ihasteltiin E:n vanhempien luona, kun he olivat mökiltä paluu matkallaan bonganneet sen eräästä liikkeestä. Se muistuttaa ulkonäöltään kirsikkapuuta ja on äärimmäisen tunnelmallinen valo. E:n vanhemmat olivat meidän kehuista innostuneena soittaneet tähän melko kaukana sijaitsevaan liikkeeseen ja kysyneet, että onnistuisiko tällaisen toimittaminen postilla Lahteen. Oltiin molemmat ihan innoissaan, kun nähtiin tämä! Nyt se koristaa meidän olohuoneen ikkunalautaa. ♥

Lisäksi E:n isä oli jonain päivänä bongannut puheistani, että mun ylivoimainen lempparikukka on orkidea. Niinpä he toivat mukanaan sellaisen - vieläpä uskomattoman kauniin yksilön. ♥

Veljeltäni sain hassun ja aika leikkimielisen lahjan, eli tällaisen vaaleanpuna-valkoisen luurin, jonka saa aux-liitännällä laitettua iPhoneen kiinni. Siinä on oikein sellanen vanhanaikainen kiekura puhelinlanka - ihana! :D ♥

Siskoni muistivat minua ja meitä (meidän yhteistä kotia) tuomalla kaksi Iittalan Sarjaton mukia. E kysyikin heti, että saako hän tuon vaaleanpunaisen ;) Lisäksi sain foam rollerin, jota en ihan vielä ole ehtinyt testata, mutta odotan sitä kyllä innolla, kun olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Ja tietenkin lasten tekemät ihanaakin ihanemmat kortit ♥

Äidiltäni saimme kärpäseksi kattoon Paola Suhosen suunnitteleman "Lento"-palovaroittimen. Eli ei enään tylsiä valkoisia mönttejä katossa, jee! ♥

Olo oli stressaantunut ja ärsyttävä ennenkuin vieraat saapuivat, joten turvauduin mustaan väriin. Lisäksi mä en kuollaksenikaan löytänyt kultaista ranneketjua, johon kuuluva kaulakoru mulla on, joten jätin sitten molemmat pois! :D

Kiitos osallistuneille tästä päivästä - teitte siitä täydellisen! ♥

Sattuikohan joku mahdollisesti huomaamaan, että nämä kuvat on näpsätty tuolla uudella Canonin EOS M kamerallani? Vielä on aika paljon opeteltavaa edessä, mutta kuvaaminen sujuu jo jotenkuten ja Lightroomin sekä Photoshopin käyttöön tutustutaan parhaillaan. Kyllä tämä tästä, ja itse ainakin pidän paljon enemmän näistä kunnon kameralla otetuista kuvista.

Mitäs te tykkäätte? Miltä näytti tarjoilut ja miellyttääkö teidänkin silmää enemmän nykyiset kuvat? :)

Maailman onnellisin tyttö

Kaikkihan tietää sen, jota materialismionnellisuudeksikin kutsutaan. Ja kun siihen lisää sen, että se jokin on saatu yhdeltä maailman rakkaimmista ihmisistä, niin sitä niinsanotusti pissii hunajaa.

Tää on vallan pikapostaus, koska aiotaan viettää rentoa iltaa yhdessä ja lähdetään kohta ajelemaan E:n vanhempien luo, mutta halusin jakaa teidän kanssa tän äärimmäisen suuren onnen ja ilon minkä tämä kyseinen asia mulle tuotti. E tietää tästä mun blogiharrastuksesta ja muisti mun puhuneen miten kivaa olis omistaa oma pieni kamera jolla saisin otettua blogiin laadukkaita kuvia. Sen pidemittä puheitta, tässä se tulee - Canon EOS M höystettynä EF-M 22mm 1:2 STM objektiivilla. Olen myyty.

Se on pieni, älykäs, taitava ja kaikinpuolin ihana! Mä oon niin innoissani tästä pelkästään jo tän bloginkin takia, että tekis mieli kuvata kokoajan ja kaikkea! 

E, kiitos - olet rakas ♥

Ihana kamala viikko

Johan siitä edellisestä postauksesta on.. No, muutama tunti? :D Mä nyt kuitenkin ajattelin kertoa vähän menneestäkin viikosta, joka oli omalla tavallaan ihana, mutta silti ihan kamala!

Ensinnäkin, E oli pois kotoa tiistaista perjantaihin ja se jos joku oli ärsyttävää. On ihan käsittämätöntä millanen ikävä voi tulla noinkin pienessä ajassa! Mä nyhväsin pääasiassa yksin kotona kaikki noi päivät, poikkeuksena se ilta, kun kävin töiden jälkeen ottamassa ripsienpidennykset. Niihin liittyen täytyykin sanoa, että voin hymyssä suin luokitella itseni vaikeaksi asiakkaaksi. Asiakaspalvelu oli hyvää ja nopeaa, mutta pienen mutustelun jälkeen mä en ollut näihin edes niin tyytyväinen kuin aiemmassa paikassa otettuihin. Niinpä mä hölmönä tyttönä menen uusimaan nämä taas vanhalle tekijälle ja jatkan siellä laitattamista! Koska jos laatu on vanhassa paikassa vähänkään parempaa ja ilmapiiri ja työntekijät vanhoja tuttuja ja ihania ihmisiä, niin en mä taida kahta kertaa miettiä. Olis vaan alunperinkin pitänyt luottaa vanhaan tekijään! Hain muuten Seppälästä niiden törkeen kimaltelevia glitter-lakkoja, joita sudin kynsilleni perjantai-iltana. Muuten ihan kiva, mutta se sivellin (mikskä sitä sanotaan?) oli aika pettymys.

Itseasiassa tajusin just, että tää onkin aika viikonloppupainotteinen postaus, koska suurin osa kuvista ja tapahtumista on viime viikonlopulta. Mä odotin niin kovasti E:n tulevan kotiin, että päätin tehä sille timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja lehtipihviä. Jälkkäriks mussuteltiin sitruuna-marenkipiirasta, joka sekin on yks E:n lemppareista mitä makeisiin leivonnaisiin tulee. Sain jopa ulkonäöstä, koostumuksesta ja mausta täydet kymmenen pistettä tiukalta ja kokeneelta raadilta. Oli niin ihana nähdä mikä hymy E:n kasvoille ilmestyi, kun se avasi kotioven ja näki mut hääräämässä keittiössä. Se oli sellanen aidon onnellinen hymy, joka sai myös mut erittäin hyvälle tuulelle.

Hassua, että noin helppo ja halvoista raaka-aineista syntyvä piirakka on kuitenkin niin hyvää. Tätä mä ajattelin ehkä tehdä vielä lauantaina kun tulee synttärivieraita, mutta silloin vähän erilaisella täytteellä.

Perjantai-ilta me köllöteltiin sohvan nurkassa ja itkunauraen katottiin Vain Elämää jossa oli Juha Tapion päivä. Lauantaina mä en saanut millään nukutuksi kovinkaan myöhään, joten hiivin keittiöön keittelemään aamukahvit ja laittamaan vähän aamupalaa. Vaikuttaa terveelliseltä, eiks vaan?

Oli aika raskas, mutta mä varmaan istuskelinkin yli tunnin verran tossa saarekkeen äärellä hörppimässä kahvia sillävälin kun E pelaili fifaa aamutuimaan.

Oli kiva pitkästä aikaa viettää oikeasti vapaapäivää yhdessä, joten me lähdettiin kameran kanssa liikkeelle. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin ottamassa muutamat kuvat, jonka jälkeen lähdettiin ihan rauhassa kävelemään keskustaa kohti. Tässä postauksessa niitä kuvia ei ikäväkyllä tulla näkemään, koska niihin on jälkikäsittelyt tekemättä. Mä olin jo edellisenä päivänä haaveillut sushista, koska ei oltu pitkään aikaan käyty syömässä meidän vakkaripaikassa, tai ylipäätään muuallakaan ulkona.

 

Oltiin ihan hölmöjä ja vaikka ei kovinkaan nälkä vielä ollut, niin käveltiin lähes suoraan sinne kiinalaiseen. Kumpikaan ei jaksanut syödä juuri mitään, mutta hyvältä ne muutamatkin sushipalat silti maistui.

Koska oli pyhäinpäivä, niin käytiin illalla sytyttämässä mun mummon haudalle kynttilä. Hautausmaalle on meiltä vain muutaman sadan metrin matka, mutta silti siellä ei turhan usein tuu käytyä. Sitä näkyä ei voi edes sanoin kuvailla! Pimeä ilta ja hautuumaa täynnä kynttilöitä. Se oli jotenki pysäyttävää.  Ikäväkyllä sitä tunnelmaa on mahdotonta tallentaa kameralle, se täytyy vaan itse kokea.

 

Vihdoinkin mun hiukset on sen pituiset, että ne on kiva kihartaa. Hiustenlaiton suhteen mä olen ihan kädetön tyyppi, joten mulle hätäponnarit ja kaikki muut helpot ratkasut on ihan arkipäivää. Kävinpä mä eilen vielä kampaajallakin, jossa saatiin tyvi värjättyä taas astetta vaalemmalla sävyllä kuin viimeksi, mutta latvat on tällä hetkellä vähän tummemman näköiset kuin alla olevassa kuvassa, koska niissä ollutta kultaiseen taittuvaa sävyä koitettiin muuttaa vähän kylmemmäksi. Hitaasti mutta varmasti se vähän vaalenee, ja nyt ollaan jo hyvin lähellä mun omaa sävyä tuossa tummuusasteessa, jolloin tyvikasvukaan ei näytä niin ikävältä kuin aivan tummien hiusten kanssa.

 

Kohta mun pitäis suunnata ruokakaupoille ja miettiä, että minkälaisen kakun mä leivon pojille töihin. Haluisin kovasti tehdä jonkun hyvän juustokakun, mutta helpommalla pääsisin perus kermakakulla - ja kaikista helpoimmalla kun turvautuisin hakemaan niille pullapitkon kaupasta. :D Ehkä mä nyt kuitenkin sen verran koitan panostaa, että teen itse jotain, koska kerranhan niitä kakskymppisiä vaan juhlitaan! Kotona odottaa vielä muutama koneellinen pyykkiä ja koko huushollin laittaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Isoimmat siivoukset jätän kyllä perjantai-illalle, koska ehdittäisiin kuitenkin sotkea kämppä kolmeen kertaan ennen vieraiden saapumista lauantaina.

♥

Ikävä

E lähti eilen aamulla töihin, eikä oikeastaan itsekään tiennyt koska tulee takaisin. Ehkä samana iltana, ehkä seuraavana päivänä. Työmaa oli kaukana. Eilen illalla se soitti ja ilmoitti, että menee perjantai-iltaan saakka. Voisin käyttää tässä vaiheessa kokonaisen voimasanavarastoni loppuun, koska mä en osaa olla yksin. En kaikessa yksinkertaisuudessaan!

E on mun rakas, paras kaveri, avopuoliso ja mä oon kasvanu ihan todenteolla sen kylkeen kiinni. Ei sillä ettenkö käytännössä pystyisi olemaan yksin, mutta mulla on tylsää, mä oon saamaton ja kiukkunen kun E on poissa. Ja kuka mua hipsuttaa selästä nukkumaan mennessä! Eilenkin kesti varmaan yli tunti saada unta. Puuh.

Mutta sitten vähän iloisempiin asioihin. Mä osallistuin ihanan Siljan blogissa isänpäivä-"arvontaan", jonka Silja toteutti yhteistyössä Korumaa.fi:n kanssa. Sain sähköpostia, jossa mun kerrottiin tuo voittaneen ja kyseltiin mistä tuotteesta olisin kiinnostunut. Mä olin jo aikasemmin selaillut heidän verkkokauppaansa ja olinkin ennalta päättänyt, että voitin lahjakortin tai en, niin tilaan isälleni avaimenperä ID-mediumin, jonka etupuolelle teetätin kuvan kaikista meistä lapsista. Toiselle puolelle halusin tekstin, jossa lukee "Isänpäivänä 10.11.2013 Rakkaudella Pihla". Valitsin fontiksi numeron 4, joka on tuollainen kaunis ja siro.

Mä sain eilen laitettua tilauksen liikkeelle ja tänään kotiin tullessa Korumaa.fi:n paketti lepäsi postiluukun alla lattialla. Uskomattoman nopeaa toimintaa.

Mä tykkään siitä kovasti ja uskon, että niin tulee iskäkin tykkäämään! Mitä mieltä te ootte tästä isänpäivälahjasta?

Iso kiitos vielä Siljalle ja Korumaa.fi:lle! :)

Nyt mä aion juoda ison mukillisen glögiä ja sitten mennä tonne ylisuureen sänkyyn yksin nukkumaan. Onneks kohta on perjantai ja E tulee takas♥

And you feel like it's all over there's another round for you

... Otsikko on muuten Foo Fightersin biisistä Wheels, joka on ihan maailmanmahtava, kuunnelkaa! Enkä voi olla myöskään kehumatta, miten hyvältä se kuullosti livenä Kalasatamassa 2011, mutta se, että mihin otsikko liittyy, paljastuu jos vaan jaksat lukea vähän eteenpäin. :)

Mulla on edelleen lenssu päällä, enkä siks oo päässyt lenkille läheskään samallailla kuin aikaisemmin. Perjantaina käytiin E:n kanssa vähän erilaisella lenkillä ja se ottikin kameran mukaan ja räpsi muutamat kuvat musta.

Sanonpa vaan, että toi mun mies jos joku osaa nää kuvaushommat! Mä oon tosi huono olemaan kameran edessä luonnollisesti ja musta saakin kaikki parhaimmat kuvat silloin kun en huomaa, että mua kuvataan.

Perjantai-ilta hurahti ihan vauhdilla ja lauantaina nukuinki pitkään ja menin tekemään pienen pätkän töitä toiselle työpaikalle. Bongattiin tolla perjantain lenkillä Lahden satamasta tivoli, joten päätettiin suunnata illalla sinne käymään. 

Käytiin maailmanpyörässä, ja kun se kori pääsi ylös asti, niin tajusin kuinka paha korkeanpaikankammo mulla onkaan. Tuli heti kaikki kauhukuvat mieleen siitä, kuinka se kori kohta tippuu alas rytinällä. Mut ehjänä säilyttiin ja kuvakin todistaa, että vahingossa saatto vähän jopa hymyilyttääkin. 

E otti (yllätysyllätys) pari ihan törkeen makeeta kuvaa tuolta yläilmoista!

ja vähän alailmoistakin....

Toi tunnelma, minkä syksyinen hämärä ilta ja tivolin valot sai aikaan, oli ihan uskomaton. Hetken aikaa tuntu siltä, kuin ei olis ollut edes Suomessa, vaan jossain ihan muualla.

Käytiin vielä iltateellä Karirannan kahviossa, kun se poikkeuksellisesti oli myöhempään auki juurikin ton tivolin takia. 

Sunnuntaina mulla oli aikanen herätys sinne Kunnon Nainen -juoksutapahtumaan. Siis mun aikanen viikonloppuna tarkoittaa sitä, että herään siinä kymmenen aikoihin. E:n piti tulla ottamaan kuvia sieltä, mutta aamulla satoi jo ihan kaatamalla, joten ymmärsin kyllä täysin, että ei viitsinyt lähteä mukaan. 

Meillä juoksijoilla oli startti tasan kello kaksitoista. Samalla sekunnilla kun lähdettiin liikkeelle, niin alkoi ihan jäätävä vesisade! Sitä tuli melkein ku olis ämpärillä lapannu vettä niskaan eikä aikaakaan kun lenkkarit oli täynnä vettä ja vaatteet painoi muutaman kilon kastuttuaan. Juoksin kahden meidän työntekijän kanssa, jotka ei oikein ollut innostuneita vetämään sitä koko 10km matkaa siinä sateessa. Koitin sanoa, että johan tässä on kastuttu just niin märäks kuin vesisateessa juostessa vaan kastua voi, mutta ei ne silti halunnut lähteä kympille. 

Mentiin tasasen tappavaan tahtiin se 6km lenkki ja päästiin maaliin ajassa 00.36. Eli jos sen kympin olis jaksanut samaa vauhtia, niin olis menny kymppi tunnissa! 

Toisaalta oli ihan fiksua omaltakin kannalta tyytyä siihen lyhyempään lenkkiin, koska lähtökohdat juoksulenkille ei omalla kohdalla ollut muutenkaan kovin hyvät. Puuta koputellen on hyvä sanoa, että ainakaan toistaiseksi mulla ei oo tullut kipeämpi olo (kiitos saunan, joka odotti lämpimänä lenkin jälkeen), mutta ei mulla edelleenkään tervekään olo ole. Ehkä tää tästä, pikkuhiljaa. :)

Joitakin saattaa ehkä naurattaa, mutta seuraavan kuvan kuteet päällä mä kävin roudailemassa roskia. Mutta siihen oli kyllä ihan syynsä, kun halusin musta jonkun vähän erilaisen kuvan. E oli ihana ja suostu tietenki, vaikkakin sillä puuttui sillä hetkellä fiilis kuvaushommiin ihan kokonaan. 

Tollanen kuva saatiin räpsästyä ja E tietenkin jälkikäsitteli sen. Ei oo yhtään mun tyylinen kuva (ja mun ilme on jostain sieltä ja syvältä), mutta sai tän kerran kelvata. 

Kaikenkaikkiaan mulla oli ihan mahtava ja rentouttava viikonloppu, jonka voimin toivottavasti jaksaa painaa vähän normaalia pidemmän työviikon. 

Tänään vieläpä roudattiin mun tavarat E:n luo ja nyt se on (taas) mun avopuoliso. Toistaiseksi vielä aika epävirallisesti, koska mulla on oman asunnon irtisanomiskuukaus meneillään ja tähän uuteen asuntoon on tulossa vielä parin viikon sisään uusi keittiö, joten on ihan hyvä olla vielä toinenkin paikka, jossa viettää osa ajasta remontin keskellä. 

Nyt nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä ja paljon tekemistä (niinku esimerkiks lenkkeilyä ja ehkä vähän keilailua!!)

Uneja :)

Lepopäivää ja rakkautta

Eilen oli hyvä päivä viettää lepoa, että tänään jaksaa taas.

Musta olis kivaa laitella asukuvia sun muutakin tänne blogin puolelle, mutta häpeillen täytyy myöntää, että mä en oo mikään överikalliiden merkkivaatteiden ystävä, eikä mun pukeutumisessa ole mitään ihmeellistä. Mä oon vaatteiden, kuten monen muunkin asian suhteen, hyvinkin mukavuudenhaluinen. Toimin asiakaspalvelutyössä, joten kyllähän töihinkin tulee pukeuduttua "siistimmin", mutta ei ehkä niin siististi, että siitä kannattaisi tänne kuvia laittaa. Ehkäpä sitten, kun tulee aihetta laittautua vähän enemmän.

Kävinpä eilen lounastamassa Pancho Villassa lohisalaatin merkeissä. En sen kummemmin kysellyt, että mitä se sisältää, mutta totisesti yllätyin kun sain annoksen eteeni.

 

Jotenkin lohisalaatista on ainakin itselleni muodostunut kuva normaalista jäävuorisalaatista, jonka seassa on satunnaisia paloja lämminsavulohta. Tämä salaatti ei kyllä vastannut mielikuvaani, mutta oli jotain paljon parempaa. Salaattihan itsessään oli sitä perus jäävuorisalaattia, tomaattia sekä kurkkua. Lisäksi siinä oli keitettyä kananmunaa sekä jalopenoa. Lohi oli kunnon paistettu filee ja oli melko hyvää.

Mulla on aina kauheet visiot siitä mitä tekisin ja miten tekisin, mutta toteutuspuoli on aika heikoilla. :D Itse jos tekisin tällaisen lohisalaatin, niin jalopeno jäisi pois, sipulin tilalle laittaisin punasipulia sen pehmeämmän maun takia, lohifilee olisi paistettu rapeaksi ja maustettu vähän erilailla. Salaatinkastikkeen jättäisin kokonaan pois ja laittaisin tilalle sitruunabalsamicoa sekä öljyä. Ärsyttävää tuossa annoksessa oli myös tuon sitruunan muoto. Eihän sitä saanut millään puristettua tuohon salaatin päälle, kun se oli vain sitruunaviipale joka oli leikattu yhdestä kohtaa halki, jotta se saadaan aseteltua lautaselle.Yksinkertainen on sitäpaitsi kaunista, joten mun lautaselle sitruuna olisi päätynyt yksinkertaisina lohkoina, joista sen mehu on helppo puristaa salaatin päälle.

Annos oli aika iso, joten kaikkea ei tullut syötyä. Ihan ok lounassalaatti kuitenkin! Parempi kuin esimerkiksi Picnicin lohisalaatit, valmissalaateista puhumattakaan.

Mä päätin jo eilen aamupäivällä, että pidän lepoa lenkistä, joten päästiinkin E:n kanssa kuvauskävelylle satamaan!

Mä aina jaksan ruikuttaa E:lle, että haluun meistä kuvia, vaikka se itse viihtyy paljon paremmin kameran takana kuin sen edessä. Minun rakas.

Räpsästiin myös musta muutama kuva siinä samalla, vaikka meinas palella jo pirusti, kun aurinko ehti laskea. E on ihan älyttömän hyvä valokuvaushommissa, ja onkin tehnyt satunnaisia keikkoja esimerkiksi hääkuvausten merkeissä. Muutamille on otettu myös esimerkiksi perhekuvia sekä lasten merkkipäivinä.

Kuvien laadut vähän kärsii täällä, koska olen ottanut ne omaan puhelimeeni ja sitä kautta lisännyt tänne.

Ja olenpas muuten äärimmäisen iloinen, kun sattui silmään Sokoksella tuo Björn Borgin paita mikä mulla on kuvissa päällä! Se on urheilumallistosta ja oli ale-rekissä ainoa laatuaan. Sattuipa olemaan vielä kokoa S, joten sopii mulle kuin nakutettu! En lähes koskaan käytä pukeutumisessa värejä, mutta nyt kun painoa on tippunut ja vaatteet istuu paremmin, niin uskaltaa käyttää erilaisia värejä. Tämänkin paidan värin olen jo useampaan otteeseen kuullut sopivan minulle todella hyvin, enkä voi itsekään olla asiasta toista mieltä. On se vaan niin hyvä. :)



Mulla kävi töissä muutama kuukausi takaperin eräs asiakas, joka oli niin tyytyväinen saamaansa palveluun, että kiikutti mulle eilen yllätyksen työpaikalle. Tämä olikin itseasiassa todella mieluisa yllätys, koska en pahemmin ole koskaan käynyt keikoilla tai festareilla, mutta E tietenkin nauttii räpsiä keikkakuvia ja onhan keikoilla ihan eri meininki kuin kotona kotiteatterista kuunneltuna.

Artistit nyt ei ehkä osu täysin omaan musiikkimakuuni, mutta ollaan sen verran kaikkiruokaisia musiikin suhteen, että keikka ku keikka käy!

 







 

 

Huomenna siis ripsihuollon jälkeen suunnaksi Kasaajankatu 13 ja Isojano 2013. Esiintyjinä toimii Laura Närhi sekä Cheek ja lämppäyksen hoitaa Kuningas Pähkinä & Setä Tamu.

 

Voisinpa räpsästä tänään talteen kuvat tämän hetkisistä ripsistä ja laittaa sitten huollon jälkeen kuvat ennen ja jälkeen. Ripset on pysynyt todella hyvin ottaen huomioon, että mulla on todella hauraat ja pitkät ripset, jotka hädintuskin jaksavat kannatella noita pidennyksiä. Ihanaa saada taas räpsyt kuntoon!

 

Ja illalla taas lenkille, koska huomenna se tulee jäämään väliin noiden menojen takia. Lauantaina kun vielä jaksaa painaa 10km, niin saadaan täyteen se 40km vielä tälläkin viikolla.

 

Nyt täytyy rientää. Huomenna palaillaan postauksen merkeissä, joka pitää sisällään ainakin tämäniltaisen lenkin!