Ihana sunnuntai

Siitä asti, kun sain ihanan Siljan blogista lahjakortin Korumaa.fi sivustolle, niin odotin isänpäivää kuin kuuta nousevaa. Tässä postauksessa nähdyn avaimenperän sain tänään antaa isälleni ja tottakai antamisen iloa kasvatti entisestään se, että näin isäni reaktion kyseisestä lahjasta. Luulisin, että hiukan saattoi liikuttua ja kovasti myös tykätä.

Eilisen päivän jäljiltä väsy oli kova ja nukuttiinkin pitkälle päivään. Kaikessa rauhassa kuppi kahvia, koska tiesin vieraiden saapuvan vasta neljältä. Ennen heidän tuloaan pyörätettiin kuitenkin E:n kanssa uusi kinkku-paprikapiirakka ja laitettiin muut herkut valmiiksi pöytään. Vähän eilisen toistamista kuvien kannalta, mutta menkööt.

Iskä oli isona apuna meidän keittiöremontissa. Ilman häntä ei meidän keittiössä sähköjä olisi varmaan vieläkään. Iskäkin oli ihan ihmeissään siitä miten "iso" tämä asunto on nyt, kun kaikki remonttitarvikkeet ja rojut on siivottu pois nurkista. Ja tottahan se on - kun lattia pinta-alaa ei täytä pahvilaatikoihin pakattu keittiö ja kaikki sen irtaimisto sekä työkalut, niin kummasti tulee tilan tuntua.

Sain taas yhden ihanan orkidean lisää, nyt niitä on täällä meillä jo kolme - yksi makuuhuoneessa, toinen eteisen lipaston päällä ja kolmas olohuoneen TV-tasolla. On ne vaan niin kovin kauniita..

Mä vaan kovasti toivon, että saisin nämä pysymään hengissä edes pidempään kuin viikon. Mä oon sellanen viherpeukalo, että saan kaktuksenkin parissa päivässä hengiltä. Pitäiskö laittaa hankintalistalle silkkikukat, jos nämäkin kaikki onnistun kuolettamaan?

Päivän asustus oli varsin rento. Mustat farkut ja valkoinen neule. Hiuksetkin jollain unien jälkeisellä nutturalla. Tää neule oli ostettaessa tosi kiva ja älyttömän lämmin, mutta ensimmäisen pesukerran jälkeen se venyi ja vanui aika muodottomaksi ja hihatkin kutistuivat lyhyeksi, joten olenkin käärinyt ne ylös. Lieneekö materiaali- vai pesuosaamiskysymys? Veikkaan jälkimmäistä.

Tuli yhtäkkiä tätä postausta kirjottaessa kauheen syyllinen olo siitä, etten oo käynyt  aikoihin lenkillä. Ensin olin kipeenä ja sitten se on vaan jäänyt, tosin enpä mä vieläkään täysin terve ole. Eikä asiaa helpota yhtää se, että oon kuitenkin ihan hyvällä omallatunnolla vetänyt noita herkkuja naamaan. Vielä olis pieni pala juustokakkua ja kinkkupiirakkaa tuhottavana. Niin ja muutama muffinsi. Kerrankos sitä? Ja kohtahan on jo joulukuu, niin saa oikein luvan kanssa vetää suklaaöverit!

Tiistaina meillä on mielenkiintoinen ilta, kun mennään E:n kanssa järkkäämään toiselle duunipaikalle pienet mainoskuvaukset! Täytyykin muistaa ottaa omakin kamera mukaan reissuun, jotta tekin saatte pientä kuvamateriaalia siitä touhusta. Lisäksi voisin kuvitella luvassa olevan jotain vähän erilaisia asuja, kun luvassa on mm. firman asiakastapahtuma sekä legendaariset Poutasoundin pikkujoulut! Lisäksi viikkoon mahtuu vähän lisää E:n kuvaushommia sekä vapaita iltoja siistissä kodissa. On tää vaan niiiin hyvä fiilis, kun ympärillä on siistiä ja kaikki remontit valmiita, voi vaan olla ja nauttia (ja vähän yrittää samanaikaisesti ylläpitää sitä siisteyttä..).

Nyt taidan mennä keittämään teetä ja uppoudun sohvan pohjalle nauttimaan tästä loppuillasta.

Millaista isänpäivää siellä vietettiin? Niin ja mitäs mieltä siellä ollaan uudesta bannerista, onko parempi kuin edellinen? :)

Yhtä juhlaa

Huh, nyt se on ohi. Ja mä jo vannoin tänään, että seuraavan kerran järjestän juhlia aikaisintaan kolmekymppisiä juhliessa. Ja mieluiten pitopalvelun avulla.

Eilinen ilta meni äidin kanssa leipoessa ja kotia siivoillessa. Yöllä valvotti naapureiden tupaantulijaiset ja aamulla oli aikainen herätys keskeneräisiä leipomuksia varten. Iso mukillinen kahvia ja kaulin käteen. Pientä jännitystä piti yllä oudosti käyttäytyvä gluteeniton piirakkataikina ja juustokakun kiille (viimeisistä sille tarkoitetuista jäljellä olleista raaka-aineista valmistettu), joka päätti hyytymisen sijaan pysyä juoksevana. Onneksi hätiin tuli äiti, joka toi mukanaan lisää aineita ja saatiin kuin saatiinkin kaikki herkut pöytään.

Kaikesta kiukuttelusta ja kiireestä huolimatta oli aika palkitsevaa, kun sai luokseen viihtymään ne kaikista tärkeimmät ihmiset. Ja totuus tuli lasten suusta juustokakkua mussuttaessa: "tää on äiti hyvää".

Gluteenittomalla pohjalla tein tällaisen tomaatti-mozzarella piirakan, jossa oli mukana myös rucolaa. Muuten ihan toimiva setti, mutta kaipasi epäilemättä lisää hieman pippuria ja suolaa. Pohjaa tehdessä tuli koettua myös ensimmäinen lievä pettymys gluteenittomista jauhoista leipoessa. Taikina oli jääkaapista otettaessa kivikovaa. Kun sain sen mikrossa pehmenemään, niin totesin sen kaulitsemisen olevan täysi mahdottomuus. Jotenkuten sain sen runnottua vuoan pohjalle, mutta jo esipaiston jälkeen koostumus oli muuttunut todella hauraaksi. Tätä reseptiä täytyy vähän kehittää eteenpäin..

Myös muffinsit oli tehty gluteenittomiksi, joissa Finaxin jauhoseos toimi erittäinkin hyvin. Ihanan kuohkeita ja muhkeita muffineita. Osaan niistä tein päälle tuorejuustokreemin.

Koska juhlijoiden joukossa oli myös lapsia, niin tein (äiti teki, sillä välin kun mä kävin suihkussa ja huseerasin föönin kanssa hiusten kimpussa..) perus turvallisen kinkku-paprikapiiraan, joka meni älyttömän hyvin kaupaksi. Olihan se maukasta, just sellaista miltä kinkkupiiraan pitääkin maistua.

Kakkuna oli jo aiemmin työkavereillekin tekemäni lime-valkosuklaa juustokakku. Mua harmitti kovasti ettei tästä tullut yhtä nättiä kuin edeltäjästään, mutta se sai paljon kehuja. Mun sydäntä lämmitti kovasti kuulla rakkaalta isoveljeltä, että kyseinen kakku oli parasta jota hän koskaan oli syönyt.

Mä en todellakaan ajatellut, että kukaan mitään lahjoja toisi, koska mulle tärkeintä oli se, että sain viettää hyvän tekosyyn nojalla aikaa rakkaimpieni kanssa. Kuitenkin he olivat lahjoin muistaneet, jotka olivatkin toinen toistaan upeampia.

Tätä "jouluvaloa" me ihasteltiin E:n vanhempien luona, kun he olivat mökiltä paluu matkallaan bonganneet sen eräästä liikkeestä. Se muistuttaa ulkonäöltään kirsikkapuuta ja on äärimmäisen tunnelmallinen valo. E:n vanhemmat olivat meidän kehuista innostuneena soittaneet tähän melko kaukana sijaitsevaan liikkeeseen ja kysyneet, että onnistuisiko tällaisen toimittaminen postilla Lahteen. Oltiin molemmat ihan innoissaan, kun nähtiin tämä! Nyt se koristaa meidän olohuoneen ikkunalautaa. ♥

Lisäksi E:n isä oli jonain päivänä bongannut puheistani, että mun ylivoimainen lempparikukka on orkidea. Niinpä he toivat mukanaan sellaisen - vieläpä uskomattoman kauniin yksilön. ♥

Veljeltäni sain hassun ja aika leikkimielisen lahjan, eli tällaisen vaaleanpuna-valkoisen luurin, jonka saa aux-liitännällä laitettua iPhoneen kiinni. Siinä on oikein sellanen vanhanaikainen kiekura puhelinlanka - ihana! :D ♥

Siskoni muistivat minua ja meitä (meidän yhteistä kotia) tuomalla kaksi Iittalan Sarjaton mukia. E kysyikin heti, että saako hän tuon vaaleanpunaisen ;) Lisäksi sain foam rollerin, jota en ihan vielä ole ehtinyt testata, mutta odotan sitä kyllä innolla, kun olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Ja tietenkin lasten tekemät ihanaakin ihanemmat kortit ♥

Äidiltäni saimme kärpäseksi kattoon Paola Suhosen suunnitteleman "Lento"-palovaroittimen. Eli ei enään tylsiä valkoisia mönttejä katossa, jee! ♥

Olo oli stressaantunut ja ärsyttävä ennenkuin vieraat saapuivat, joten turvauduin mustaan väriin. Lisäksi mä en kuollaksenikaan löytänyt kultaista ranneketjua, johon kuuluva kaulakoru mulla on, joten jätin sitten molemmat pois! :D

Kiitos osallistuneille tästä päivästä - teitte siitä täydellisen! ♥

Sattuikohan joku mahdollisesti huomaamaan, että nämä kuvat on näpsätty tuolla uudella Canonin EOS M kamerallani? Vielä on aika paljon opeteltavaa edessä, mutta kuvaaminen sujuu jo jotenkuten ja Lightroomin sekä Photoshopin käyttöön tutustutaan parhaillaan. Kyllä tämä tästä, ja itse ainakin pidän paljon enemmän näistä kunnon kameralla otetuista kuvista.

Mitäs te tykkäätte? Miltä näytti tarjoilut ja miellyttääkö teidänkin silmää enemmän nykyiset kuvat? :)