Elämäni aakkoset

Cloudberry's life blogin Hilla postasi aiemmin elämänsä aakkosina ja haastoi minut juuttuun mukaan. Nyt kun kiireiltäni hetkeksi pysähdyn, niin saatan saada tämän jopa aikaiseksi.

Välillä tekee ihan hyvää pysähtyä muistelemaan elämänsä hienoja hetkiä, joita varmasti tämäkin postaus palauttaa takaisin mieleen - niitä murheellisempiakaan unohtamatta. Tässäpä tulee mun elämäni aakkoset!

A niinkuin aurinko. Tuo mieleen kesän, rusketuksen, valon ja hyvän olon. Veikkaisin, että tämä sana tulee monella muullakin mieleen kyseisestä kirjaimesta. Kesät pitää sisällään paljon hyviä muistoja aina niiltä ajoilta asti, kun naapurin lasten kanssa leikittiin kuurupiiloa ja polttopalloa, mentiin pää kolmantena jalkana isoveljien perässä metsässä.

B niinkuin blogi, josta on pienen ajan sisällä tullut minulle todella tärkeä. Ensimmäisten blogien lukemisen olen aloittanut jo vuosia sitten. Näihin blogeihin lukeutui muunmuassa Cava, joka vei blogiuransa päätökseen tänävuonna, Anniina's diary sekä Anna ♥ you. Nykyään seuraan aktiivisesti lähemmäs kolmeakymmentä blogia, joista suurinosa kuuluu lifestyle-kategoriaan. Mikä siinä onkin, että toisten elämä kiinnostaa siinä määrin, että postausten ilmestymistä odottaa aina innolla?

C niinkuin.. miksi mun mieleen tuli heti nimi Cecilia?.. No anyways, onhan siinä nätti nimi. Ja eikös näissä jutuissa olekin se idea, että kirjoitetaan ensimmäinen sana, joka päähän sattuu juolahtamaan. Jatketaan..

D niinkuin ... miks tää tuntuu niin pirun vaikeelta? Huh, pitää skarpata. Ei vaan satu päähän yhtäkään fiksua d:llä alkavaa sanaa, jonka osaisin yhdistää johonkin. No, D-vitamiini, jota saan aivan liian vähän.

E niinkuin E. Kyllä te tiedätte. Se mun muru, paras ystävä, avopuoliso. ♥

F niinkuin Foo Fighters. E kuunteli kyseisen bändin tuotantoa jo silloin kun tavattiin. Sytyin sille pikkuhiljaa, kunnes saimme siskoltani lastenhoidosta kiitokseksi liput Foo Fightersin keikalle Kalasatamaan. Silloin se iski - ja kovaa. Ja jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka ei ole vielä kuunnellut, niin nyt kipinkapin youtubet ja spotifyt laulamaan.

G niinkuin gluteeniton. Tämä josta olen pikkuhiljaa kiinnostunut, mutta johon en ole valmis sitoutumaan. Hetken aikaa asiaan liittyviä juttuja tutkiskelleena voin vain todeta, että ei keliaakikoilla helppoa ole.

H niinkuin hiljaisuus. Mä oon pohjimmiltani aika sosiaalinen ja menevä ihminen, mutta niinä päivinä, kun korvat on ollut koetuksella ja ympärillä hirveä härdelli, niin hiljaisuus on parhainta. Mä en esimerkiksi kestä sitä, että heti heräämisen jälkeen laitetaan musiikkia soimaan. Kai tässäkin asiassa löytyy poikkeuksia, mutta edes Foo Fighters ei uppoa aamuisin, ellei kyse ole Everlongin akustisesta versiosta.

I niinkuin iskä. Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Tarviiko tähän muuta edes sanoa?

J niinkuin jokellus. Mä oon just niitä "tuituitui miten ihana!"-vauvaihmisiä. Mä aiemmin haaveilin siitä, että mulla olis jo nuorena perhe, mutta nyt tuntuis mahdottomalta ajatus siitä. Siis tällähetkellä ja tässä elämäntilanteessa. Sitäpaitsi, mä olen nuori, edelleen ja vielä muutamankin vuoden päästä!

K niinkuin koti. Mulla on kaksikin, koska pidän edelleen äitini kotia myös omanani.

L niinkuin Lahti. Kun olin pieni ja asuttiin Lahden lähellä sijaitsevassa pienessä tuppukylässä, niin haaveilin siitä, kuinka isona muutan Lahteen asumaan. Tulihan siinä välissä nähtyä myös Hyvinkää ja Hollola, mutta täällä sitä ollaan! Tosin olisin äärimmäisen kiinnostunut muuttamaan Turkuun, mutta pelkään liikaa vakituisen työni jättämistä, jotta uskaltaisin lähteä. Ja niin, onhan tuo omistusasuntokin jossain määrin hiukan rajoittava tekijä.

M niinkuin mummo. Mummon kuolemasta on jo useampi vuosi, mutta ikävä nousee aina välillä pintaan. Olin pienempänä varsinainen mummontyttö, kun halusin aina sinne yökylään. Onneksi on paljon hyviä muistoja, joita ei kukaan tai mikään vie mennessään - paitsi dementia.

N niinkuin nenä. Talven tullen omani muuttuu punaiseksi. Mua itseasiassa pienenä kiusattiin siitä, että mun nenä muuttuu pakkasella paloauton punaiseksi. Minkäs minä sille mahdan, höh.

O niinkuin onnellisuus. Siitä mä tykkään ja sitä mä toteutan. Tunnen olevani nyt onnellisempi kuin koskaan ennen, vaikka varmasti aina löytyy asioita, jotka voisivat olla paremmin. Toivottavasti loppuelämä tuo tullessaan vielä monen monta onnellista hetkeä.

P niinkuin perhe. Ei kahta sanaa, tämä on mulle elämässä tärkeintä. Mulla on maailman parhaat vanhemmat ja ihanimmat mahdolliset sisarukset. Oon onnekas, kun olen saanut kaksi veljeä ja kaksi siskoa, joiden kanssa oon kasvanut. Aina ei muista sitä tarpeeksi sanoa, mutta rakastan. ♥ Perheeksi mä lasken nykyään myös E:n perheen, tottakai.

Q niinkuin quantity. Voin selittää.. Mun asema tässä yrityksessä ennen ylennystä oli varastotyöntekijä. Toisinsanoen pyörin ympyrää hyllyjen välissä paperit kädessä ja keräsin asiakkaille heidän tilaamansa tavarat. Ensimmäisten asioiden joukossa tietenkin painotettiin tarkistamaan pakettien sisältämien kappaleiden määrä, joka useimmiten on merkattu joko quantity tai stüek merkinnällä.

R niinkuin rakkaus. Se on älyttömän suuri asia, jonka merkitystä ei välillä itsekään muista. Hetkittäin asiat muuttuu niin arkisiksi, että sen merkityksen meinaa unohtaa. Nykyään mä kerronkin paljon useammin rakastavani. Jossain vaiheessa se ajatusmaailma vaan muuttui niin, että alkoikin pelätä sitä hetkeä kun onkin liian myöhäistä kertoa rakastavansa. Jos jonkun asian saisin muuttaa, niin haluaisin päästä siihen aikaan kun mummo oli vielä elossa ja kertoa sille kuinka paljon rakastan. Uskon, että mummo tiesi sen sanomattakin, mutta..

S niinkuin saamattomuus. Se on yksi monista luonteenpiirteistäni ja hyväksyn sen kyllä. On asioita joiden kanssa menen ihan sata lasissa ja sitten niitä asioita, jotka ei välttämättä innosta niin paljoa ja ne jäävät roikkumaan. Yleensä on saanut kantapään kautta oppia, että hommat kannattaa hoitaa ajallaan vaikka ne eivät mieluisia olisikaan. Eiköhän tämä piirre löydy aika monen luonteesta?..

T niinkuin työ. Mä oon tehnyt töitä nuoresta asti. Taisin olla 13vuotias, kun aloitin yhden kahvilan siivoamisesta, siirryin pikkuhiljaa kassalle ja pidin kaikenmaailman kerhoja. Oli seurakunnan kokkikerhoa ja 4H:ta, kunnes ammattikouluun siirtyessä sain työpaikan Lahdesta. Nyt mulla on kaksi työtä, joista molemmista tykkään. Tosin tämän pimeän ajan olen päättänyt painaa vain yhtä työtä, ettei energiatasot olisi ihan nollissa.

U niinkuin uiminen. Tykkään siitä kovasti, mutta samanaikaisesti pelkään sitä. Oikeastaan uimahallissa uimisen kanssa mulla ei ole mitään ongelmaa, koska vesi on kirkasta ja siellä näkee altaan pohjaan. Järvessä uiminen on asia erikseen. Se on tumma, pimeä ja vaarallinen - niin, ja siellä on kaloja. Mä oon pienempänä meinannut hukkua ja perhetuttavamme joutui kultakello ranteessaan hyppäämään järveen pelastamaan mua. Miks mä vieläkin poden huonoa omaatuntoa sen kellon rikkoutumisesta, kun toinen vaihtoehto olisi se, etten välttämättä olisi enään hengissä? :D

V niinkuin vesi, jota en todellakaan juo tarpeeksi. Saatan juoda päivässä viisi tai kuusi kuppia kahvia, mutta vain yhden lasillisen vettä. Jossain vaiheessa iskee heikotus ja tärinä, jolloin yleensä muistan kumota toisenkin lasillisen kirkasta.

W niinkuin Wheels. Kuuntelemisen arvoinen kappale Foo Fightersilta. Enkä koskaan unohda, kun he vetivät tämän livenä sillä nimenomaisella Kalasataman keikalla, jota olimme katsomassa. Siinä vaan on sitä jotain.

X niinkuin Xenia's day. Blogi täynnä positiivisuutta ja esikoisen odottamisen onnea.

Y niinkuin ystävät. Matkan varrella suurinosa on karissut pois. Jäänyt vain tai tehnyt tietoisesti päätöksen. Nimittäisinkin niitä henkilöitä ennemmin kavereiksi, koska mulla on myös ystäviä, niitä sellasia jotka pysyy mukana vaikka mikä olisi. Välillä hurahtaa kuukausikin edes puhumatta, mutta seuraavan kerran kun nähdään tai soitellaan, niin on kuin olisi puhunut viimeksi eilen. Mä omistan ennemmin muutaman hyvän ystävän kuin läjäpäin kavereita. On niillä niin erilainen merkitys, vaikka molemmat tärkeä osa elämää ovatkin.

Z niinkuin ZzzzZZzzz, eli nukkuminen. Se on ehkä top 10 joukossa maailman parhaimmissa asioissa! Tosin en vieläkään ymmärrä, että miksi se illalla nukkumaan meneminen on niin vaikeaa, mutta aamulla kyllä uni maistuisi.

Å niinkuin Åsa. Tunsin pienempänä tämän nimisen tytön, ja muistan elävästi kuinka toivoin, että minunkin nimeni olisi se. Onneksi nykyään osaa olla tyytyväinen siihen mitä on.

Ä niinkuin äiti. Niin rakas ettei sanotuksi saa. Roolimalli, ystävä, äiti, mumma. ♥

Ö niinkuin Özil. E on kova seuraamaan jalkapalloa, joten tämänkin kaverin nahkapallon perässä juoksentelua on tullut nähtyä kerran jos toisenkin. Ja onhan sillä vähän hassu nimi.

Haasteita esitetään Harmaassa Aurorassa-blogin Maarialle sekä Fani's nails and life-blogin Fanille sekä kaikille muille tämän lukeneille. Tulkaahan linkittämään tuotoksenne tämän postauksen alle, niin pääsen kurkkaamaan millaiset on teidän elämänne aakkoset!

Ihana sunnuntai

Siitä asti, kun sain ihanan Siljan blogista lahjakortin Korumaa.fi sivustolle, niin odotin isänpäivää kuin kuuta nousevaa. Tässä postauksessa nähdyn avaimenperän sain tänään antaa isälleni ja tottakai antamisen iloa kasvatti entisestään se, että näin isäni reaktion kyseisestä lahjasta. Luulisin, että hiukan saattoi liikuttua ja kovasti myös tykätä.

Eilisen päivän jäljiltä väsy oli kova ja nukuttiinkin pitkälle päivään. Kaikessa rauhassa kuppi kahvia, koska tiesin vieraiden saapuvan vasta neljältä. Ennen heidän tuloaan pyörätettiin kuitenkin E:n kanssa uusi kinkku-paprikapiirakka ja laitettiin muut herkut valmiiksi pöytään. Vähän eilisen toistamista kuvien kannalta, mutta menkööt.

Iskä oli isona apuna meidän keittiöremontissa. Ilman häntä ei meidän keittiössä sähköjä olisi varmaan vieläkään. Iskäkin oli ihan ihmeissään siitä miten "iso" tämä asunto on nyt, kun kaikki remonttitarvikkeet ja rojut on siivottu pois nurkista. Ja tottahan se on - kun lattia pinta-alaa ei täytä pahvilaatikoihin pakattu keittiö ja kaikki sen irtaimisto sekä työkalut, niin kummasti tulee tilan tuntua.

Sain taas yhden ihanan orkidean lisää, nyt niitä on täällä meillä jo kolme - yksi makuuhuoneessa, toinen eteisen lipaston päällä ja kolmas olohuoneen TV-tasolla. On ne vaan niin kovin kauniita..

Mä vaan kovasti toivon, että saisin nämä pysymään hengissä edes pidempään kuin viikon. Mä oon sellanen viherpeukalo, että saan kaktuksenkin parissa päivässä hengiltä. Pitäiskö laittaa hankintalistalle silkkikukat, jos nämäkin kaikki onnistun kuolettamaan?

Päivän asustus oli varsin rento. Mustat farkut ja valkoinen neule. Hiuksetkin jollain unien jälkeisellä nutturalla. Tää neule oli ostettaessa tosi kiva ja älyttömän lämmin, mutta ensimmäisen pesukerran jälkeen se venyi ja vanui aika muodottomaksi ja hihatkin kutistuivat lyhyeksi, joten olenkin käärinyt ne ylös. Lieneekö materiaali- vai pesuosaamiskysymys? Veikkaan jälkimmäistä.

Tuli yhtäkkiä tätä postausta kirjottaessa kauheen syyllinen olo siitä, etten oo käynyt  aikoihin lenkillä. Ensin olin kipeenä ja sitten se on vaan jäänyt, tosin enpä mä vieläkään täysin terve ole. Eikä asiaa helpota yhtää se, että oon kuitenkin ihan hyvällä omallatunnolla vetänyt noita herkkuja naamaan. Vielä olis pieni pala juustokakkua ja kinkkupiirakkaa tuhottavana. Niin ja muutama muffinsi. Kerrankos sitä? Ja kohtahan on jo joulukuu, niin saa oikein luvan kanssa vetää suklaaöverit!

Tiistaina meillä on mielenkiintoinen ilta, kun mennään E:n kanssa järkkäämään toiselle duunipaikalle pienet mainoskuvaukset! Täytyykin muistaa ottaa omakin kamera mukaan reissuun, jotta tekin saatte pientä kuvamateriaalia siitä touhusta. Lisäksi voisin kuvitella luvassa olevan jotain vähän erilaisia asuja, kun luvassa on mm. firman asiakastapahtuma sekä legendaariset Poutasoundin pikkujoulut! Lisäksi viikkoon mahtuu vähän lisää E:n kuvaushommia sekä vapaita iltoja siistissä kodissa. On tää vaan niiiin hyvä fiilis, kun ympärillä on siistiä ja kaikki remontit valmiita, voi vaan olla ja nauttia (ja vähän yrittää samanaikaisesti ylläpitää sitä siisteyttä..).

Nyt taidan mennä keittämään teetä ja uppoudun sohvan pohjalle nauttimaan tästä loppuillasta.

Millaista isänpäivää siellä vietettiin? Niin ja mitäs mieltä siellä ollaan uudesta bannerista, onko parempi kuin edellinen? :)

Viimeinen päivä

Ei elämän, mutta teini-iän. Tästä ei itseasiassa ole kovinkaan kauaa, kun kuulin teini-iän määrityksen tulevan englannin kielestä. Toisaalta, onhan se ihan loogista, että teini-iän puhutaan alkavan 13 ikävuodesta ja jatkuvan aina siihen asti, kunnes se vaihtuu kahteenkymmeneen. Näiden 13-19 ikävuosien perässähän on "teen"-pääte englannin kielessä.

Mulle tää kahteenkymppiin siirtyminen tuntuu melko isolta asialta, ollakseen vain yksi ikävuosi enemmän. Sellanen hassu käännekohta elämässä, jossa miettii, että kuinka siivillä aika oikeastaan meneekään ja miten elämässä kannattaa käyttää kaikki mahdollinen energia nimenomaan niihin positiivisiin asioihin ja kokemuksiin. Mä muistan elävästi sen hetken, kun olin 17-vuotias "pikkutyttö". Siis kuvittelinhan sentään olevani jo silloin aikuinen. Nyt kun kolme vuotta jälkeenpäin katson taakseni, nään sen niin kovin heikon tytön, joka oli kaikesta niin haavoittuvainen, mutta omasi taidon peittää sen heikkouden kovalla ulkokuorella.

Se 17-vuotias tyttö on muuttunut (tai virallisesti muuttuu huomenna) nuoreksi naiseksi, joka tuntee itsensä. En edelleenkään katso läpi sormien jos tulen kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, mutta en reagoi siihen yhtä vahvasti kuin aiemmin. Mä olen oppinut, että sen opiskelujen ja iltatöiden paiskimisen jälkeen on ihan mukavaa viettää normaalia arkea. Olla vähän energisempi ja iloisempi kuin silloin. Ja mitä muhun ja E:hen tulee, niin väittäisin, että ei oltaisi tässä ellei välillä olisi etsitty itseämme sen puoli vuotta, erossa toisistamme.

Mä oon äärimmäisen tyytyväinen mun nykyiseen elämään. On mies, koti, vakituinen työ (kaksikin), harrastuksia ja onnea, läheiset, perhe ja suuresti iloa. Välillä on menty hurjasti perse edellä puuhun, mutta sieltäkin ojasta on noustu. On kestetty kaikenlaista, henkistä ja fyysistä. Opittu kantapään kautta ja joskus toistettukin virheitä. Mutta ne kaikki asiat on tehnyt musta just sen ihmisen mikä mä tänä päivänä olen. Nyt isosti katse eteenpäin, kunnes aika on kullannut ne ruosteisimmatkin muistot.

 

Pitkälle on tultu ensimmäisten kuvien ajoista. Toivottavasti mulla ja mun läheisillä on vielä monen monta tervettä vuotta yhdessä. ♥

Palailen illalla toisella kuvapläjäyksellä viimeaikojen meiningeistä ja luultavimmin sunnuntaina postailen synttäri ja isänpäivätunnelmia. Luvassa siis mahdollisesti herkullisia leipomuksia ja iloista meininkiä, jollei viimehetkellä jouduta turvautumaan Sinuhen tarjontaan palovaroittimien huutaessa. ;)