5x5 haaste

Sain Fani's nails and life-blogin Fanilta haasteen, jonka otan jälleen kerran mielelläni vastaan.

Ulkona on ällöttävän harmaata ja märkää, joka näkyy monissa blogeissa jonkinlaisena hiljaisuutena. Ei huvita kuvailla ulkona ja energiatasotkin tuntuu olevan niin alhaalla, että kehittävän tekemisen keksiminenkin on ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Nyt kuitenkin sen haasteen pariin!

Viisi asiaa, joita tarvitset joka päivä

• Puhelin - omalla kohdalla nimenomaan iPhone. Mä vietän aika paljon aikaa päivässä netin parissa, niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin, joten se omalta osaltaan jopa korvaa tietyissä tilanteissa tietokonetta. Lisäksi me laitellaan E:n kanssa työpäivänkin aikana viestiä toisillemme, mun työsähköpostit tulee suoraan mun puhelimeen ja mulla on pakollinen tarve olla tavoitettavissa kokoajan. Niin ja sitten on se pirun Instagram.. :D Yhdessä vaiheessa elin melkein kokoajan puhelin kädessä, mutta nyt oon onneks jättänyt sen huomattavasti vähemmälle.
• Peili. En tiedä tarviiko tätä edes perustella, koska on nainen. Jonain päivinä jos oliskin vaan kotona, niin sen puuttuminen ei ehkä häiritsisi niinkään paljoa, mutta en lähtisi ovesta ulos ellen näkisi katsoa peilistä miltä näytän. Kuinka moni muka voi väittää pärjäävänsä arkena ilman peiliä? 
• Kahvi. Mä olen sen suurkuluttaja, vaikka sitä ei edes minuun uppoa yhtä paljoa kuin toiseen siskooni. Mulla on päiviä, jolloin kahvi ei edes maistu kovin hyvältä, mutta sitä on pakko ottaa kuppi jos toinenkin välttääkseen päänsäryn. 
• Hipsutus. E tietää tän! Milloin sohvalla kyhnöttäessä tai nukkumaan mennessä, mutta harvemmin on päiviä jolloin en hipsutusta saisi. Kaikista parasta se on silloin, kun siihen saa nukahtaa. 
• Ravinto. Ai kauhee sitä kiukun määrää jos en päivittäin saisi edes jotain syötävää! 

Viisi kirjaa, joita suosittelet

•  Fifty Shades -trilogia, joka ei toivottavasti ole yhdeltäkään naiselta jäänyt huomiotta. Lukemistahan ei voi lopettaa siihen ensimmäiseen kirjaan, se jos joku on varma
• Lisa R. Jonesin Inside out -trilogia.  Itse olen nautiskellut vasta sarjan ensimmäisen osan (Ihosi alla) ja toinen osa on hankinnassa.
• Kim Edwardsin kirja Muisto tyttärestäni on teos, joka saa mun kaltaisen herkän ihmisen ihan kananlihalle. Tässä lainaus kirjan takakannesta: "Myrskyisenä yönä vuonna 1964 lääkäri David Henry auttaa vaimoaan synnytyksessä. Norah synnyttää kaksoset, tytön ja pojan. Poika on terve, mutta tytöllä on Downin syndrooma. David haluaa säästää vaimoaan murheelta ja tekee nopean päätöksen, joka vaikuttaa koko perheeseen loppuiäksi. Hän pyytää sairaanhoitajaa viemään tytön laitokseen ja kertoo vaimolleen tyttären kuolleen.". Eli ei mitään kevyttä iltalukemista, mutta taatusti sen arvoista.
• Saako tässä vaiheessa myöntää harrastavansa aivan liian vähän minkäänlaista kirjallisuutta? Mä luen todella, todella harvoin kirjoja. Ne täytyisi olla oikeasti niin kiinnostavia (kuten Fifty Shades), että en malta pysyä erossa niistä, jotta saan vietyä ne päätökseen. Tässä vaiheessa otankin hyvin mielelläni vastaan lukemisen arvoisia ehdotuksia?

Viisi materialistista joululahjatoivetta 

•  Meillä ei ole tapana aikuisten kesken lahjoa toisiamme, vaan perheen pienimpiä. Jos nyt kuitenkin jotain täytyisi toivoa niin.. Jotkut ihanat lakanat.
• Dolce&Gabbana Light Blue -hajuvesi. Pitkäaikainen lemppari, jota en ole vähään aikaan omistanut.
• Meille (E:lle) sen haaveilema design-sohvapöytä. 
• Orkideoja, jollen olisi saanut niitä läjäpäin syntymäpäivilläni.
• Olisin heittänyt tähän perinteisen maailmanrauhaa ja rakkautta, mutta kun sen pitikin olla materialistista, niin käy mulle hätätapauksessa timantitkin.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

• Sosiaalinen
• Haavoittuvainen
• Suojelevainen
• Temperamenttinen
• Sekä välillä hieman harkitsematonkin, mutta vain välillä ja harvoissa asioissa. 

Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

•  Älä tuomitse tuntematta. Moni meistä on varmaankin jossain elämänvaiheessa saanut osansa siitä, kun sinulle tuntemattomat henkilöt arvostelevat sinua ihmisenä. Miten se on edes mahdollista?
• Muista kertoa kuinka rakastat, joskus se voi olla liian myöhäistä.
• Elä hetkessä. Tämä ohje on helpompi antaa kuin noudattaa - en osaa itsekään. Mietin aina asioiden seurauksia ja pitkälle eteenpäin, jolloin liian usein unohtuu nauttia siitä nimenomaisesta hetkestä. Juuri siinä ja juuri silloin.
• Keskitä energia positiivisiin asioihin. Mä luotan siihen, että jos käyttää kaiken aikansa negatiivisten asioiden pyörittelemiseen päässä, niin varmasti olokin on sen mukainen. 
• Perhe on tärkein ja se saa näkyä. Mä en ikinä hyväksyisi sitä, että mun läheisiä kohdeltaisiin epäoikeudenmukaisesti. Tämän piirteen takia olisin kerran jos toisenkin ollut liemessä, jos omaisin vähänkään aggressiivisemman tai äkkipikaisemman luonteen.

Mä oon tylsä enkä lähde tähän nyt erityisemmin ketään haastamaan. Jos ja kun teette tämän, niin tulkaa ihmeessä laittamaan linkkiä postaukseen tuohon kommenttiosioon!

Elämäni aakkoset

Cloudberry's life blogin Hilla postasi aiemmin elämänsä aakkosina ja haastoi minut juuttuun mukaan. Nyt kun kiireiltäni hetkeksi pysähdyn, niin saatan saada tämän jopa aikaiseksi.

Välillä tekee ihan hyvää pysähtyä muistelemaan elämänsä hienoja hetkiä, joita varmasti tämäkin postaus palauttaa takaisin mieleen - niitä murheellisempiakaan unohtamatta. Tässäpä tulee mun elämäni aakkoset!

A niinkuin aurinko. Tuo mieleen kesän, rusketuksen, valon ja hyvän olon. Veikkaisin, että tämä sana tulee monella muullakin mieleen kyseisestä kirjaimesta. Kesät pitää sisällään paljon hyviä muistoja aina niiltä ajoilta asti, kun naapurin lasten kanssa leikittiin kuurupiiloa ja polttopalloa, mentiin pää kolmantena jalkana isoveljien perässä metsässä.

B niinkuin blogi, josta on pienen ajan sisällä tullut minulle todella tärkeä. Ensimmäisten blogien lukemisen olen aloittanut jo vuosia sitten. Näihin blogeihin lukeutui muunmuassa Cava, joka vei blogiuransa päätökseen tänävuonna, Anniina's diary sekä Anna ♥ you. Nykyään seuraan aktiivisesti lähemmäs kolmeakymmentä blogia, joista suurinosa kuuluu lifestyle-kategoriaan. Mikä siinä onkin, että toisten elämä kiinnostaa siinä määrin, että postausten ilmestymistä odottaa aina innolla?

C niinkuin.. miksi mun mieleen tuli heti nimi Cecilia?.. No anyways, onhan siinä nätti nimi. Ja eikös näissä jutuissa olekin se idea, että kirjoitetaan ensimmäinen sana, joka päähän sattuu juolahtamaan. Jatketaan..

D niinkuin ... miks tää tuntuu niin pirun vaikeelta? Huh, pitää skarpata. Ei vaan satu päähän yhtäkään fiksua d:llä alkavaa sanaa, jonka osaisin yhdistää johonkin. No, D-vitamiini, jota saan aivan liian vähän.

E niinkuin E. Kyllä te tiedätte. Se mun muru, paras ystävä, avopuoliso. ♥

F niinkuin Foo Fighters. E kuunteli kyseisen bändin tuotantoa jo silloin kun tavattiin. Sytyin sille pikkuhiljaa, kunnes saimme siskoltani lastenhoidosta kiitokseksi liput Foo Fightersin keikalle Kalasatamaan. Silloin se iski - ja kovaa. Ja jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka ei ole vielä kuunnellut, niin nyt kipinkapin youtubet ja spotifyt laulamaan.

G niinkuin gluteeniton. Tämä josta olen pikkuhiljaa kiinnostunut, mutta johon en ole valmis sitoutumaan. Hetken aikaa asiaan liittyviä juttuja tutkiskelleena voin vain todeta, että ei keliaakikoilla helppoa ole.

H niinkuin hiljaisuus. Mä oon pohjimmiltani aika sosiaalinen ja menevä ihminen, mutta niinä päivinä, kun korvat on ollut koetuksella ja ympärillä hirveä härdelli, niin hiljaisuus on parhainta. Mä en esimerkiksi kestä sitä, että heti heräämisen jälkeen laitetaan musiikkia soimaan. Kai tässäkin asiassa löytyy poikkeuksia, mutta edes Foo Fighters ei uppoa aamuisin, ellei kyse ole Everlongin akustisesta versiosta.

I niinkuin iskä. Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Tarviiko tähän muuta edes sanoa?

J niinkuin jokellus. Mä oon just niitä "tuituitui miten ihana!"-vauvaihmisiä. Mä aiemmin haaveilin siitä, että mulla olis jo nuorena perhe, mutta nyt tuntuis mahdottomalta ajatus siitä. Siis tällähetkellä ja tässä elämäntilanteessa. Sitäpaitsi, mä olen nuori, edelleen ja vielä muutamankin vuoden päästä!

K niinkuin koti. Mulla on kaksikin, koska pidän edelleen äitini kotia myös omanani.

L niinkuin Lahti. Kun olin pieni ja asuttiin Lahden lähellä sijaitsevassa pienessä tuppukylässä, niin haaveilin siitä, kuinka isona muutan Lahteen asumaan. Tulihan siinä välissä nähtyä myös Hyvinkää ja Hollola, mutta täällä sitä ollaan! Tosin olisin äärimmäisen kiinnostunut muuttamaan Turkuun, mutta pelkään liikaa vakituisen työni jättämistä, jotta uskaltaisin lähteä. Ja niin, onhan tuo omistusasuntokin jossain määrin hiukan rajoittava tekijä.

M niinkuin mummo. Mummon kuolemasta on jo useampi vuosi, mutta ikävä nousee aina välillä pintaan. Olin pienempänä varsinainen mummontyttö, kun halusin aina sinne yökylään. Onneksi on paljon hyviä muistoja, joita ei kukaan tai mikään vie mennessään - paitsi dementia.

N niinkuin nenä. Talven tullen omani muuttuu punaiseksi. Mua itseasiassa pienenä kiusattiin siitä, että mun nenä muuttuu pakkasella paloauton punaiseksi. Minkäs minä sille mahdan, höh.

O niinkuin onnellisuus. Siitä mä tykkään ja sitä mä toteutan. Tunnen olevani nyt onnellisempi kuin koskaan ennen, vaikka varmasti aina löytyy asioita, jotka voisivat olla paremmin. Toivottavasti loppuelämä tuo tullessaan vielä monen monta onnellista hetkeä.

P niinkuin perhe. Ei kahta sanaa, tämä on mulle elämässä tärkeintä. Mulla on maailman parhaat vanhemmat ja ihanimmat mahdolliset sisarukset. Oon onnekas, kun olen saanut kaksi veljeä ja kaksi siskoa, joiden kanssa oon kasvanut. Aina ei muista sitä tarpeeksi sanoa, mutta rakastan. ♥ Perheeksi mä lasken nykyään myös E:n perheen, tottakai.

Q niinkuin quantity. Voin selittää.. Mun asema tässä yrityksessä ennen ylennystä oli varastotyöntekijä. Toisinsanoen pyörin ympyrää hyllyjen välissä paperit kädessä ja keräsin asiakkaille heidän tilaamansa tavarat. Ensimmäisten asioiden joukossa tietenkin painotettiin tarkistamaan pakettien sisältämien kappaleiden määrä, joka useimmiten on merkattu joko quantity tai stüek merkinnällä.

R niinkuin rakkaus. Se on älyttömän suuri asia, jonka merkitystä ei välillä itsekään muista. Hetkittäin asiat muuttuu niin arkisiksi, että sen merkityksen meinaa unohtaa. Nykyään mä kerronkin paljon useammin rakastavani. Jossain vaiheessa se ajatusmaailma vaan muuttui niin, että alkoikin pelätä sitä hetkeä kun onkin liian myöhäistä kertoa rakastavansa. Jos jonkun asian saisin muuttaa, niin haluaisin päästä siihen aikaan kun mummo oli vielä elossa ja kertoa sille kuinka paljon rakastan. Uskon, että mummo tiesi sen sanomattakin, mutta..

S niinkuin saamattomuus. Se on yksi monista luonteenpiirteistäni ja hyväksyn sen kyllä. On asioita joiden kanssa menen ihan sata lasissa ja sitten niitä asioita, jotka ei välttämättä innosta niin paljoa ja ne jäävät roikkumaan. Yleensä on saanut kantapään kautta oppia, että hommat kannattaa hoitaa ajallaan vaikka ne eivät mieluisia olisikaan. Eiköhän tämä piirre löydy aika monen luonteesta?..

T niinkuin työ. Mä oon tehnyt töitä nuoresta asti. Taisin olla 13vuotias, kun aloitin yhden kahvilan siivoamisesta, siirryin pikkuhiljaa kassalle ja pidin kaikenmaailman kerhoja. Oli seurakunnan kokkikerhoa ja 4H:ta, kunnes ammattikouluun siirtyessä sain työpaikan Lahdesta. Nyt mulla on kaksi työtä, joista molemmista tykkään. Tosin tämän pimeän ajan olen päättänyt painaa vain yhtä työtä, ettei energiatasot olisi ihan nollissa.

U niinkuin uiminen. Tykkään siitä kovasti, mutta samanaikaisesti pelkään sitä. Oikeastaan uimahallissa uimisen kanssa mulla ei ole mitään ongelmaa, koska vesi on kirkasta ja siellä näkee altaan pohjaan. Järvessä uiminen on asia erikseen. Se on tumma, pimeä ja vaarallinen - niin, ja siellä on kaloja. Mä oon pienempänä meinannut hukkua ja perhetuttavamme joutui kultakello ranteessaan hyppäämään järveen pelastamaan mua. Miks mä vieläkin poden huonoa omaatuntoa sen kellon rikkoutumisesta, kun toinen vaihtoehto olisi se, etten välttämättä olisi enään hengissä? :D

V niinkuin vesi, jota en todellakaan juo tarpeeksi. Saatan juoda päivässä viisi tai kuusi kuppia kahvia, mutta vain yhden lasillisen vettä. Jossain vaiheessa iskee heikotus ja tärinä, jolloin yleensä muistan kumota toisenkin lasillisen kirkasta.

W niinkuin Wheels. Kuuntelemisen arvoinen kappale Foo Fightersilta. Enkä koskaan unohda, kun he vetivät tämän livenä sillä nimenomaisella Kalasataman keikalla, jota olimme katsomassa. Siinä vaan on sitä jotain.

X niinkuin Xenia's day. Blogi täynnä positiivisuutta ja esikoisen odottamisen onnea.

Y niinkuin ystävät. Matkan varrella suurinosa on karissut pois. Jäänyt vain tai tehnyt tietoisesti päätöksen. Nimittäisinkin niitä henkilöitä ennemmin kavereiksi, koska mulla on myös ystäviä, niitä sellasia jotka pysyy mukana vaikka mikä olisi. Välillä hurahtaa kuukausikin edes puhumatta, mutta seuraavan kerran kun nähdään tai soitellaan, niin on kuin olisi puhunut viimeksi eilen. Mä omistan ennemmin muutaman hyvän ystävän kuin läjäpäin kavereita. On niillä niin erilainen merkitys, vaikka molemmat tärkeä osa elämää ovatkin.

Z niinkuin ZzzzZZzzz, eli nukkuminen. Se on ehkä top 10 joukossa maailman parhaimmissa asioissa! Tosin en vieläkään ymmärrä, että miksi se illalla nukkumaan meneminen on niin vaikeaa, mutta aamulla kyllä uni maistuisi.

Å niinkuin Åsa. Tunsin pienempänä tämän nimisen tytön, ja muistan elävästi kuinka toivoin, että minunkin nimeni olisi se. Onneksi nykyään osaa olla tyytyväinen siihen mitä on.

Ä niinkuin äiti. Niin rakas ettei sanotuksi saa. Roolimalli, ystävä, äiti, mumma. ♥

Ö niinkuin Özil. E on kova seuraamaan jalkapalloa, joten tämänkin kaverin nahkapallon perässä juoksentelua on tullut nähtyä kerran jos toisenkin. Ja onhan sillä vähän hassu nimi.

Haasteita esitetään Harmaassa Aurorassa-blogin Maarialle sekä Fani's nails and life-blogin Fanille sekä kaikille muille tämän lukeneille. Tulkaahan linkittämään tuotoksenne tämän postauksen alle, niin pääsen kurkkaamaan millaiset on teidän elämänne aakkoset!

Kesäkuvia haasteen muodossa

Sain postausaihekadon keskellä Nails&Other Stuff -blogin Fanilta kesäkuvahaasteen. Suuri kiitos Fani haasteesta, otin sen enemmän kuin mielelläni vastaan! :)

Minähän vietin kesällä ensimmäistä palkallista kesälomaani. Mietin kauheesti, että tuunkohan heti loman alkaessa kipeäksi, kun en oo oikeastaan pitkiin aikoihin pitänyt minkäänlaisia lomia. En saanutkaan niskaani stressiäpurkausta, vaan nautin lomasta ihan täysillä! Me ollaan E:n kanssa pariskunta, jotka tekee melkein kaiken aina yhdessä, joten niinpä koko kesäkin oli täynnä rakkautta, paitsi normaalit päivät, jolloin E oli 8h töissä. Silläaikaa mä puolestaan makoilin läheisellä uimarannalla ja nukuin pitkään. ;)

Käväistiin olutfestareilla Lahden satamassa, nautittiin lämpimästä säästä ja toisistamme. Minä etenkin siitä lämpimästä säästä, koska oon melkonen vilukissa ja jo siinä vaiheessa kun asteet meni vähänkään alle +20, niin teki mieli vetää paksua vaatetta päälle ja villasukat jalkaan, joten mä todellakin osasin nauttia niistä lähes +30 asteen keleistä!

Käytiin pelailemassa yhdessä minigolffia hetken mielijohteesta (hävisin, pahasti), naurettiin ja kuunneltiin ysärimusiikkia Lahden Yöt-tapahtumassa.

Nautittiin vähän lisää auringosta ja siitä kun niinä viileämpinä päivinä sai vetää E:n puseron päälle ja olla sisällä lämpimässä. Vietettiin aikaa myös minun isäni mökillä ja veneillen.

Kokeiltiin wakeboardingia ensimmäistä kertaa, vietettiin E:n siskon häitä Turussa ja vierailtiin samalla reissulla oman siskoni luona. Viimeinen kuva on Hirvensalon sillalta otettu, kun käytiin yhdessä siskoni kanssa polkaisemassa minunkin lenkkeilyinto käyntiin. 

Ja tässä sitä mentiin, monta kertaa viikossa, kymmeniä kilometrejä...

Huimia suorituksia mulle itelleni, ja opin tykkäämään lenkkeilemisestä. Näitä kuvia katsoessa tekisi mieli laittaa lenkkarit jalkaan aivan samantien, mutta lopussa selviää miksi en nyt niin tee.

Levännyt ja rentoutunut, sekä mieli että keho. Itsensä palkitsemista uusilla treenivaatteilla ja peilin edessä norkoilua muutenvaan. 

Tivolia ja maailmanpyörää sekä hiusten muuttamista vaaleammiksi. 

Mun kesä on ollut värikäs, lämmin, onnellinen ja kaikin mahdollisin tavoin ihana. Mä oon nauttinut E:stä, itsestäni, vapaa-ajasta, lomasta, auringosta, perheestä, läheisistä, liikunnasta, luonnosta ja elämästä. 

Mä en ehkä toteuttanut kesän aikana kaikkia haluamiani asioita, mutta en myöskään kadu mitään mitä tein. Mulla on koko loppuelämäni kesät aikaa toteuttaa unelmia, yksi kerrallaan. Yksi ihana kesä takana ja toivottavasti monen monta lämmintä ja tervettä kesää edessä. 

Mä haastan teidät kaikki tämän lukeneet. Itselle tuli lämmin kaiken tän kylmyyden keskellä noista muistoista. Jokainen kuva palautti mut siihen hetkeen kun se tapahtu. Oli se sitten E:n vanhempien mökki Liperissä, Messilän uimaranta, meidän mökki Heinolassa tai Lahden satama, niin mä olin äsken niissä kaikissa pienen hetken. Jos ja kun otatte haasteen vastaan, niin tulkaa ihmeessä laittamaan linkkiä tuonne kommenttiosioon, niin käyn katsomassa millainen teidän kesä on ollut. :)

Tähän loppuun vielä muutama mua itseäni piristävä asia. Kuten täällä bloginkin puolella on jo sataan kertaan mainittu, niin meillä on kotona kaaos - sotku, remontti, tavarat levällään. Mä päätin, että nyt tässä kodissa on ainakin yks paikka oltava, missä mieli voi levätä ja unohtaa hetkeksi ton kaaoksen. 

Se paikka on nyt makuuhuone, jonka lattialta on kadonnut 0,5m:n vaatevuoraus, rojut tv-tason päältä ja pölyt nurkista. Tilalle tuli yöpöydät, telkku, verhot ja kynttilöitä. 

Mulla meni eilen selkä painavaa astialaatikkoa nostaessa. Oon loppuviikon sairaslomalla ja nappailen tulehduskipulääkkeitä. Diagnoosi oli lumbago eli niinsanottu noidannuoli. No, hyödyksi nämäkin päivät täytyy yrittää käyttää, vaikka selkää ei saa kovin rasittaakkaan. Voihan aina muutamat koneelliset vaikka pyykkiä pyöräyttää. ;) Selkää ei saa jättää täysin lepotilaan pitkiksi ajoiksi, vaan sitä pitäisi nimenomaan rasittaa normaalilla liikkumisella. Jos jää selkäkivun kanssa vain paikoilleen, niin se mitä luultavimmin pahenee entisestään. 

Tällä hetkellä mulla on siis oivallinen syy nauttia rauhallisista kotiaskareista ja kahvista, niinkuin juuri nyt. Tosin tuo toisen kupin puolikas saattaa olla jo niinkin kylmää tämän postauksen tultua valmiiksi, että sitä juodessa saattaa vahingossa muuttua vaikka kauniiksi. 

Tänään jatkuu tohinalla remontti (minä toimin vain äärimmäisen pätevänä työnjohtajana) ja saadan mitä luultavimmin vihdoin ja viimein tiskikone käyttöön! 

Nyt mä lähden vähän kävelemään, ettei toi selkä kiukustu tästä puoliksi istumisesta ja puoliksi makaamisesta yhtään enempää. 

Palaillaan, pus!