2014/1/5

Kamala, kamala päivä!

Mä olin aivan varma, että jos päivä alkaa sängyssä nautitulla aamupalalla, niin mikään ei voi mennä silloin pieleen. Nyt kun kello on lähemmäs kahdeksan illalla, niin voin vaan todeta olleeni väärässä. 

Aamupäivästä saatiin loistoidea; lähdetään Turkuun ja yllätetään mun sisko meidän visiitillä. Kai sen nyt hölmökin tiesi, että koko suunnitelma kuivuisi kasaan. Kaikki muu meidän kahden intoa myöten oli valmiina, mutta auto puuttui. Ja ei, sitä ei irronnut mistään. Kaikki omissa menoissaan enemmän ja vähemmän tai muutenvaan hyviä tekosyitä olla auttamatta. 

Iski kauhea kiukku, jonka voimalla siivottiin koko kämppä lattiasta kattoon ja toivottiin, että jommallakummalla tulisi joku kuningasidea tän yhteisen vapaapäivän suhteen. Odoteltiin, odoteltiin. Ei mitään. Ulkona oli (yllätysyllätys) harmaata ja siellä satoi. Kokoajan. 

Mä vaihtelin vaatteita, laitoin hiuksia nutturalle ja elättelin toivoa johonkin lähtemisestä. Mä en pidä siitä, että jaksaa nähdä vaivaa sen eteen, että olisi kivat vaatteet päällä ja tukka hyvin, meikit naamassa ja sitten jonkun menon tai tekemisen takia kävelet muutaman kolme kilometriä vesisateessa ja näytät perille päästessäsi uitetulta koiralta. Ei, se ei vaan ole mun juttu. Mä oon älyttömän kyrpiintynyt siihen, että kun on mahdollisuus ajaa autoa ja omistaa sellainen, niin sitä ei ole. Siksipä mä oon päättänyt olla kuin perseeseen ammuttu karhu siihen asti, kunnes kävellään autokauppaan. Ja sieltä ei lähdetä ennenkuin ne kaupat on tehty, tavalla tai toisella. 

Se siitä positiivisesta ilmapiiristä ja piristävästä blogista, koska nyt ärsyttää niin paljon, että olisin saattanut keksiä vähän voimakkaammankin sanan kuvailemaan tunteita. 

Kaiken sen toivon elättelyn jälkeen mä vaihdoin lököhousut jalkaan ja kulahtaneen t-paidan päälle, keitin kahvia ja tein näköjään päivän ainoaksi ruoaksi jääneet leivät - linnottauduin sohvalle katselemaan Netflixistä House of Cardsia (poliittinen ja koukuttava, voiko noi kaks mahtua samaan lauseeseen?).

Muutaman jakson jälkeen mä ajattelin, että perkele, kyllä tästä jollain selvitään ja aloitin jälleen sen vaatteiden vaihtamis rumban. Siinä touhutessa tajusin myös, että mulla ei oo yhtään sellaisia vaatteita joista mä oikeasti pitäisin tai jotka olisivat edes jollain tapaa imartelevia. Asiaan täytyy tehdä muutos, mahdollisimman nopeasti. 

Kaikesta siitä rumbasta ja teennäisestä innostuksesta huolimatta mitään ei tapahtunut. Ja nyt äijä vetää sikeitä tylsyyteensä tossa vieressä ja Macbook Airin näppäimistö sauhuaa ja kipinöi kun mä murjon tätä äärimmäisen ärsytyksen pyörteissä.

Ja kattokaa nyt noita kuviakin. Ihanku tetristä pelais kun yrittää saada niistä selvää. Mä menen ja revin tän nutturan nyt väkivalloin päästäni, heitän pyjaman päälle, valot pois päältä ja vedän peiton korviin. Ärsyttävä harmaa pimeä märkä maailma.

Perkele.

Ihana sunnuntai

Siitä asti, kun sain ihanan Siljan blogista lahjakortin Korumaa.fi sivustolle, niin odotin isänpäivää kuin kuuta nousevaa. Tässä postauksessa nähdyn avaimenperän sain tänään antaa isälleni ja tottakai antamisen iloa kasvatti entisestään se, että näin isäni reaktion kyseisestä lahjasta. Luulisin, että hiukan saattoi liikuttua ja kovasti myös tykätä.

Eilisen päivän jäljiltä väsy oli kova ja nukuttiinkin pitkälle päivään. Kaikessa rauhassa kuppi kahvia, koska tiesin vieraiden saapuvan vasta neljältä. Ennen heidän tuloaan pyörätettiin kuitenkin E:n kanssa uusi kinkku-paprikapiirakka ja laitettiin muut herkut valmiiksi pöytään. Vähän eilisen toistamista kuvien kannalta, mutta menkööt.

Iskä oli isona apuna meidän keittiöremontissa. Ilman häntä ei meidän keittiössä sähköjä olisi varmaan vieläkään. Iskäkin oli ihan ihmeissään siitä miten "iso" tämä asunto on nyt, kun kaikki remonttitarvikkeet ja rojut on siivottu pois nurkista. Ja tottahan se on - kun lattia pinta-alaa ei täytä pahvilaatikoihin pakattu keittiö ja kaikki sen irtaimisto sekä työkalut, niin kummasti tulee tilan tuntua.

Sain taas yhden ihanan orkidean lisää, nyt niitä on täällä meillä jo kolme - yksi makuuhuoneessa, toinen eteisen lipaston päällä ja kolmas olohuoneen TV-tasolla. On ne vaan niin kovin kauniita..

Mä vaan kovasti toivon, että saisin nämä pysymään hengissä edes pidempään kuin viikon. Mä oon sellanen viherpeukalo, että saan kaktuksenkin parissa päivässä hengiltä. Pitäiskö laittaa hankintalistalle silkkikukat, jos nämäkin kaikki onnistun kuolettamaan?

Päivän asustus oli varsin rento. Mustat farkut ja valkoinen neule. Hiuksetkin jollain unien jälkeisellä nutturalla. Tää neule oli ostettaessa tosi kiva ja älyttömän lämmin, mutta ensimmäisen pesukerran jälkeen se venyi ja vanui aika muodottomaksi ja hihatkin kutistuivat lyhyeksi, joten olenkin käärinyt ne ylös. Lieneekö materiaali- vai pesuosaamiskysymys? Veikkaan jälkimmäistä.

Tuli yhtäkkiä tätä postausta kirjottaessa kauheen syyllinen olo siitä, etten oo käynyt  aikoihin lenkillä. Ensin olin kipeenä ja sitten se on vaan jäänyt, tosin enpä mä vieläkään täysin terve ole. Eikä asiaa helpota yhtää se, että oon kuitenkin ihan hyvällä omallatunnolla vetänyt noita herkkuja naamaan. Vielä olis pieni pala juustokakkua ja kinkkupiirakkaa tuhottavana. Niin ja muutama muffinsi. Kerrankos sitä? Ja kohtahan on jo joulukuu, niin saa oikein luvan kanssa vetää suklaaöverit!

Tiistaina meillä on mielenkiintoinen ilta, kun mennään E:n kanssa järkkäämään toiselle duunipaikalle pienet mainoskuvaukset! Täytyykin muistaa ottaa omakin kamera mukaan reissuun, jotta tekin saatte pientä kuvamateriaalia siitä touhusta. Lisäksi voisin kuvitella luvassa olevan jotain vähän erilaisia asuja, kun luvassa on mm. firman asiakastapahtuma sekä legendaariset Poutasoundin pikkujoulut! Lisäksi viikkoon mahtuu vähän lisää E:n kuvaushommia sekä vapaita iltoja siistissä kodissa. On tää vaan niiiin hyvä fiilis, kun ympärillä on siistiä ja kaikki remontit valmiita, voi vaan olla ja nauttia (ja vähän yrittää samanaikaisesti ylläpitää sitä siisteyttä..).

Nyt taidan mennä keittämään teetä ja uppoudun sohvan pohjalle nauttimaan tästä loppuillasta.

Millaista isänpäivää siellä vietettiin? Niin ja mitäs mieltä siellä ollaan uudesta bannerista, onko parempi kuin edellinen? :)

Vapaa

On se sana, jolla kuvailisin tämänhetkistä tunnetta. Mä pistin purkkiin eilen viimeisen työvuoron toisella työpaikallani, enkä ajatellut niitä hommia enään juurikaan tehdä. Silloin tällöin ehkä joskus, oman jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan, mutta tällä hetkellä harmaan syksyn ja muutenkin kiireisen tuntuisen arjen keskellä mä vietän iltani mielummin kotona rentoutuen tai jotain kivaa harrastaen, kuin töissä.

Mun työsopimus ei toki tähän lopu, mutta kun itse saan työvuoroni valita, niin ehkä hetken hiljaiselo tekee nyt terää. Tuntuu kivalta ajatella, että oon vapaa tekemään iltaisin ihan mitä haluan, eikä näillä näkymin viikonloppuisinkaan tarvitse herätä töihin.

E:n vanhemmat olivat eilisen päivän reissussa, joten luvattiin käydä ulkoiluttamassa heidän pienet yorkshirenterrierit. O ja N (no ne koirat.. ) ovat siis saman rotuisia kuin äitini koira Poju. O raukka oli hetki sitten leikkauksessa, kun takatassusta oli mennyt ristiside. Liikkuminen on vielä vähän hankalaa, mutta rohkeasti poika laski tassulle kuitenkin painoa, eikä ole alkanut vallan kolmijalkaiseksi.

E:n vanhemmat asuu aika ihanteellisella paikalla. Sellaisella paikalla, jossa voisin itsekin kuvitella asuvani - ja helposti. Olohuoneen ikkunoista aukeaa lasitetun terassin läpi näkymä pienelle järvelle, jota kiertää lenkkipolku. Aika hyvät puitteet myös noille karvaisille kavereille! Oma äitini asuu melko lähellä E:n vanhempia, mutta silti noilla suunnilla tulee liikuttua turhan harvoin. Se on niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Ollaankin tässä E:n kanssa pistetty pieneen harkintaan oman auton hankkiminen, koska se helpottaisi elämää niin älyttömästi. Ei liikuta muilla paikkakunnilla juurikaan, koska liikkuminen julkisilla tekee joissain tilanteissa rennoistakin hetkistä stressaavia. Kun on oma kulkuneuvo, niin saa myös itse päättää aikataulunsa, eikä viiden minuutin viivästymisen takia tarvitse odottaa tuntia seuravaa mahdollisuutta liikkua paikasta A paikkaan B. Tulisi ehkä useammin käytyä sitten sisaruksien ja vanhempienkin luona.

Sunnuntai olisi ilman töihin menemistä ollut ihanan kiireetön ja rentouttava. Aamu me aloitettiin juomalla yhdessä kahvit ja testaillen meidän uusia tuoleja (ne on ihanat!) ja katsellen Aamulypsyn neljän tähden illallista.

Heh, toi ilmastointikanavan luukku pitäisi tänään saada paikalleen!

 Meillä kävi noiden tuolien suhteen ihan älyttömän hyvä tuuri. Olimme alunperin katsoneet Sotkasta lähes vastaavanlaisia (ainakin ulkonäöllisesti..), mutta nämä löytyivätkin Askosta - jopa halvemmalla kuin ne Sotkan rimpulatuolit.

Lauantaina aamulla E ja E:n isä kyyditsivät minut hallille keilaamaan sarjamyllyä ja lähtivät siitä kahdestaan hakemaan niitä tuoleja Sotkasta. Paikanpäällä he huomasivat, että kyseessä oli erittäin huteraa tekoa olevat jakkarat, joilla istuessa hädintuskin pysyi pystyssä. Ne jäivät siis kauppaan, mutta ei nuo miehet malttaneet olla käymättä Askossa, joka oli ihan siinä vieressä.

Ja siinä ne komeili - lähes vastaavanlaiset baarijakkarat, mutta laadukkaammat. Sotkan jakkaroilla olisi hintaa ollut 89€/kpl ja nämä Askon jakkarat maksoivat 69€/kpl (ovh 149€). Siellä oli jotkut hurjat kanta-asiakas-alennukset vielä normaali alennuksien päälle, joten ihan tyytyväisiä ollaan tästä löydöstä! :)

Tosta saarekkeen äärellä istumisesta on tullut ihan mun lempparipuuhaa. Siinä voi työskennellä läppärillä tai iPadilla, syödä, juoda kahvit, lukea ja tarvittaessa siitä näkee myös katsella telkkaria, kun pyöräyttää vähän istumasuuntaa. Kyllä ne mun mielestä istuu tohon meidän keittiöön ihan mainiosti.

Huomenna olisi vihdoinkin uusien räpsyttimien aika (olinhan mä jo muutaman viikon ilman..) ja oon ihan innoissani! Kyllä se vaan on niin, että mun silmät näyttää ihan olemattomilta, varsinkin jos jätän ne meikkaamatta, vaikka se ei suurta eroa kohdallani teekkään. Mun mielestä on vaan kiva näyttää iloiselta ja huolitellulta ilman kauheaa ripsien kähertämistä ja ripsivärin laittamista ja rajausten tekemistä. Kun mulla on pidennykset ripsissä, niin säästyn kaikelta tolta vaivalta. Ja viikon päästä vielä kampaajakin - jee! Enkä oo edes keksinyt vielä, että mihin suuntaan tämän pehkon kanssa lähdettäisiin. Vanhoja kuvia katsellessa tuli kauhea ikävä tummia hiuksia, mutta eiköhän me nyt koiteta ainakin hetki pysyä tällä vaaleammalla linjalla, ehkä.

Oon vähän flunssaisena vieläkin, aamulla ei meinannut lähteä edes ääntä. Sen takia oon vielä iloisempi tästä lisääntyvästä vapaa-ajasta, koska voin rauhassa levätä itseni kuntoon tuntematta siitä tekemättömyydestä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

 Millainen viikonloppu teillä on ollut ja ootteko säästyneet tältä syysflunssalta? :)