Vapaa

On se sana, jolla kuvailisin tämänhetkistä tunnetta. Mä pistin purkkiin eilen viimeisen työvuoron toisella työpaikallani, enkä ajatellut niitä hommia enään juurikaan tehdä. Silloin tällöin ehkä joskus, oman jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan, mutta tällä hetkellä harmaan syksyn ja muutenkin kiireisen tuntuisen arjen keskellä mä vietän iltani mielummin kotona rentoutuen tai jotain kivaa harrastaen, kuin töissä.

Mun työsopimus ei toki tähän lopu, mutta kun itse saan työvuoroni valita, niin ehkä hetken hiljaiselo tekee nyt terää. Tuntuu kivalta ajatella, että oon vapaa tekemään iltaisin ihan mitä haluan, eikä näillä näkymin viikonloppuisinkaan tarvitse herätä töihin.

E:n vanhemmat olivat eilisen päivän reissussa, joten luvattiin käydä ulkoiluttamassa heidän pienet yorkshirenterrierit. O ja N (no ne koirat.. ) ovat siis saman rotuisia kuin äitini koira Poju. O raukka oli hetki sitten leikkauksessa, kun takatassusta oli mennyt ristiside. Liikkuminen on vielä vähän hankalaa, mutta rohkeasti poika laski tassulle kuitenkin painoa, eikä ole alkanut vallan kolmijalkaiseksi.

E:n vanhemmat asuu aika ihanteellisella paikalla. Sellaisella paikalla, jossa voisin itsekin kuvitella asuvani - ja helposti. Olohuoneen ikkunoista aukeaa lasitetun terassin läpi näkymä pienelle järvelle, jota kiertää lenkkipolku. Aika hyvät puitteet myös noille karvaisille kavereille! Oma äitini asuu melko lähellä E:n vanhempia, mutta silti noilla suunnilla tulee liikuttua turhan harvoin. Se on niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Ollaankin tässä E:n kanssa pistetty pieneen harkintaan oman auton hankkiminen, koska se helpottaisi elämää niin älyttömästi. Ei liikuta muilla paikkakunnilla juurikaan, koska liikkuminen julkisilla tekee joissain tilanteissa rennoistakin hetkistä stressaavia. Kun on oma kulkuneuvo, niin saa myös itse päättää aikataulunsa, eikä viiden minuutin viivästymisen takia tarvitse odottaa tuntia seuravaa mahdollisuutta liikkua paikasta A paikkaan B. Tulisi ehkä useammin käytyä sitten sisaruksien ja vanhempienkin luona.

Sunnuntai olisi ilman töihin menemistä ollut ihanan kiireetön ja rentouttava. Aamu me aloitettiin juomalla yhdessä kahvit ja testaillen meidän uusia tuoleja (ne on ihanat!) ja katsellen Aamulypsyn neljän tähden illallista.

Heh, toi ilmastointikanavan luukku pitäisi tänään saada paikalleen!

 Meillä kävi noiden tuolien suhteen ihan älyttömän hyvä tuuri. Olimme alunperin katsoneet Sotkasta lähes vastaavanlaisia (ainakin ulkonäöllisesti..), mutta nämä löytyivätkin Askosta - jopa halvemmalla kuin ne Sotkan rimpulatuolit.

Lauantaina aamulla E ja E:n isä kyyditsivät minut hallille keilaamaan sarjamyllyä ja lähtivät siitä kahdestaan hakemaan niitä tuoleja Sotkasta. Paikanpäällä he huomasivat, että kyseessä oli erittäin huteraa tekoa olevat jakkarat, joilla istuessa hädintuskin pysyi pystyssä. Ne jäivät siis kauppaan, mutta ei nuo miehet malttaneet olla käymättä Askossa, joka oli ihan siinä vieressä.

Ja siinä ne komeili - lähes vastaavanlaiset baarijakkarat, mutta laadukkaammat. Sotkan jakkaroilla olisi hintaa ollut 89€/kpl ja nämä Askon jakkarat maksoivat 69€/kpl (ovh 149€). Siellä oli jotkut hurjat kanta-asiakas-alennukset vielä normaali alennuksien päälle, joten ihan tyytyväisiä ollaan tästä löydöstä! :)

Tosta saarekkeen äärellä istumisesta on tullut ihan mun lempparipuuhaa. Siinä voi työskennellä läppärillä tai iPadilla, syödä, juoda kahvit, lukea ja tarvittaessa siitä näkee myös katsella telkkaria, kun pyöräyttää vähän istumasuuntaa. Kyllä ne mun mielestä istuu tohon meidän keittiöön ihan mainiosti.

Huomenna olisi vihdoinkin uusien räpsyttimien aika (olinhan mä jo muutaman viikon ilman..) ja oon ihan innoissani! Kyllä se vaan on niin, että mun silmät näyttää ihan olemattomilta, varsinkin jos jätän ne meikkaamatta, vaikka se ei suurta eroa kohdallani teekkään. Mun mielestä on vaan kiva näyttää iloiselta ja huolitellulta ilman kauheaa ripsien kähertämistä ja ripsivärin laittamista ja rajausten tekemistä. Kun mulla on pidennykset ripsissä, niin säästyn kaikelta tolta vaivalta. Ja viikon päästä vielä kampaajakin - jee! Enkä oo edes keksinyt vielä, että mihin suuntaan tämän pehkon kanssa lähdettäisiin. Vanhoja kuvia katsellessa tuli kauhea ikävä tummia hiuksia, mutta eiköhän me nyt koiteta ainakin hetki pysyä tällä vaaleammalla linjalla, ehkä.

Oon vähän flunssaisena vieläkin, aamulla ei meinannut lähteä edes ääntä. Sen takia oon vielä iloisempi tästä lisääntyvästä vapaa-ajasta, koska voin rauhassa levätä itseni kuntoon tuntematta siitä tekemättömyydestä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

 Millainen viikonloppu teillä on ollut ja ootteko säästyneet tältä syysflunssalta? :)

Aamuista parhain

.. On sellainen, kun herää tarpeeksi ajoissa lähteäkseen lenkille samalla ovenavauksella töihin lähtevän miehen kanssa. Sellainen, kun juostuasi -6 asteen pakkasessa pääset sisään, keität teetä ja otat kuuman suihkun. Istut alas sohvalle, ilman kiirettä mihinkään, koska olet kerrankin herännyt tarpeeksi ajoissa tehdäksesi kaiken tämän.

Mun vaaleanpunainen kupla puhkesi siinä sohvalla istuessa, kun huomasin, että alle puolen tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään töihin ja peilistä takaisin tuijotti kalpea nuori nainen märät hiukset käärittynä pyyhkeen sisään.

Mä kuitenkin ehdin ajallaan töihin - liukastumatta kertaakaan.

Mun viimepäivät on ollut melko tylsiä ja tapahtumaköyhiä. Olin viikonloppuna molempina päivinä töissä ja siinä se sitten olikin. Lauantaina E:n ystävä tuli meille käymään, tehtiin pizzaa, minä siivosin, tiskasin ja pesin pyykkiä silläaikaa kun miehet pelasivat pokeria ja fifaa, kunnes väsähdin ja luovutin osaltani mennessäni nukkumaan puoliltaöin. Mitään en kuulemma menettänyt - aamulla vieressä körisi mies, joka oli valvonut kolmeen asti yöllä pokeria pelaten, ja totesi heidän saaneen peleistään vaivaisen muutaman kympin. Tässä vaiheessa osasin iloita muutamasta ylimääräisestä tunnista sikeää unta.

On käyty salilla, ja harrastettu älyttömän tehokasta hyötyliikuntaa. Mulla on nykyään vähän pidemmät työmatkat kuin aiemmin, joten hyötynsä siitäkin, kun oikein positiivisesti ajattelee (paitsi jos sataa vettä tai räntää, tai ei muutenvaan jaksa).

 Vettä, vettä paljon vettä. Oli vähän huono treenipäivä, kun jo salille päästessä nälkä kurni vatsassa..

 Taivas oli perjantaina salilta kotiin kävellessä ihan liekeissä..


 .. Kuten kuvan ottajakin.

Jotenkin musta tuntuu, että tästä tuli taas yksi niistä postauksista, joissa ei oo päätä eikä häntää. Sekalaisia asioita monilta eri päiviltä. Pitäisköhän mun hankkia jotain fiksua sisältöä mun elämään, sekä teidän, että itseni takia? No toisaalta - ainakaan tässä blogissa ei anneta ymmärtää, että elämä olisi ravintolasta toiseen ravaamista ja kalliiden merkkivaatteiden ostelemista päivästä toiseen. Tää on mun elämää, vaikka se sitten jonkun mielestä tylsältä vaikuttaisikin. :)

Eilen kun E lähti taas iltatreeneihin, niin mä kipaisin kaupasta (taas) mustikkapiirakkaan raaka-aineet, ihan vaan sen tekosyyn nojalla, että oli sunnuntai ja kylmä. Miten musta tuntuu, että mustikkapiirakkasunnuntaista tulee kohta perinne? Ei, ei siitä tule, koska muuten nää mun mukavasti löystyneet housut on kohta jotain aivan muuta. Murun kainalo, kynttilöitä, leipää, teetä ja mustikkapiirakkaa kera vaniljajäätelön. Tästä mä tykkään.. :)

Mä en edelleenkään liiku ihan niin paljoa kuin haluisin, mutta oon itselleni armollinen. Oon kuitenkin lähiaikoina tehny taas vähän enemmän töitä toisella työpaikalla, joten on aika ymmärrettävää, että en oo kokoajan juoksupöksyt jalassa. Nyt mulla on viimeiset tiedossa olevat työvuorot keskiviikkona ja lauantaina. Ei sillä etteikö siellä vuoroja olisi, mutta en ole ottanut niistä yhtäkään itselleni. Ajattelin kokeilla miltä tuntuu tehdä vaan normi tuntimäärä viikossa töitä, ilman ylimääräisiä hötkyilyjä. Siinähän saattaa vahingossa vaikka tuntea olonsa levänneeksi, stressittömäksi ja onnelliseksi.

We'll see.. :)