Aamuista parhain

.. On sellainen, kun herää tarpeeksi ajoissa lähteäkseen lenkille samalla ovenavauksella töihin lähtevän miehen kanssa. Sellainen, kun juostuasi -6 asteen pakkasessa pääset sisään, keität teetä ja otat kuuman suihkun. Istut alas sohvalle, ilman kiirettä mihinkään, koska olet kerrankin herännyt tarpeeksi ajoissa tehdäksesi kaiken tämän.

Mun vaaleanpunainen kupla puhkesi siinä sohvalla istuessa, kun huomasin, että alle puolen tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään töihin ja peilistä takaisin tuijotti kalpea nuori nainen märät hiukset käärittynä pyyhkeen sisään.

Mä kuitenkin ehdin ajallaan töihin - liukastumatta kertaakaan.

Mun viimepäivät on ollut melko tylsiä ja tapahtumaköyhiä. Olin viikonloppuna molempina päivinä töissä ja siinä se sitten olikin. Lauantaina E:n ystävä tuli meille käymään, tehtiin pizzaa, minä siivosin, tiskasin ja pesin pyykkiä silläaikaa kun miehet pelasivat pokeria ja fifaa, kunnes väsähdin ja luovutin osaltani mennessäni nukkumaan puoliltaöin. Mitään en kuulemma menettänyt - aamulla vieressä körisi mies, joka oli valvonut kolmeen asti yöllä pokeria pelaten, ja totesi heidän saaneen peleistään vaivaisen muutaman kympin. Tässä vaiheessa osasin iloita muutamasta ylimääräisestä tunnista sikeää unta.

On käyty salilla, ja harrastettu älyttömän tehokasta hyötyliikuntaa. Mulla on nykyään vähän pidemmät työmatkat kuin aiemmin, joten hyötynsä siitäkin, kun oikein positiivisesti ajattelee (paitsi jos sataa vettä tai räntää, tai ei muutenvaan jaksa).

 Vettä, vettä paljon vettä. Oli vähän huono treenipäivä, kun jo salille päästessä nälkä kurni vatsassa..

 Taivas oli perjantaina salilta kotiin kävellessä ihan liekeissä..


 .. Kuten kuvan ottajakin.

Jotenkin musta tuntuu, että tästä tuli taas yksi niistä postauksista, joissa ei oo päätä eikä häntää. Sekalaisia asioita monilta eri päiviltä. Pitäisköhän mun hankkia jotain fiksua sisältöä mun elämään, sekä teidän, että itseni takia? No toisaalta - ainakaan tässä blogissa ei anneta ymmärtää, että elämä olisi ravintolasta toiseen ravaamista ja kalliiden merkkivaatteiden ostelemista päivästä toiseen. Tää on mun elämää, vaikka se sitten jonkun mielestä tylsältä vaikuttaisikin. :)

Eilen kun E lähti taas iltatreeneihin, niin mä kipaisin kaupasta (taas) mustikkapiirakkaan raaka-aineet, ihan vaan sen tekosyyn nojalla, että oli sunnuntai ja kylmä. Miten musta tuntuu, että mustikkapiirakkasunnuntaista tulee kohta perinne? Ei, ei siitä tule, koska muuten nää mun mukavasti löystyneet housut on kohta jotain aivan muuta. Murun kainalo, kynttilöitä, leipää, teetä ja mustikkapiirakkaa kera vaniljajäätelön. Tästä mä tykkään.. :)

Mä en edelleenkään liiku ihan niin paljoa kuin haluisin, mutta oon itselleni armollinen. Oon kuitenkin lähiaikoina tehny taas vähän enemmän töitä toisella työpaikalla, joten on aika ymmärrettävää, että en oo kokoajan juoksupöksyt jalassa. Nyt mulla on viimeiset tiedossa olevat työvuorot keskiviikkona ja lauantaina. Ei sillä etteikö siellä vuoroja olisi, mutta en ole ottanut niistä yhtäkään itselleni. Ajattelin kokeilla miltä tuntuu tehdä vaan normi tuntimäärä viikossa töitä, ilman ylimääräisiä hötkyilyjä. Siinähän saattaa vahingossa vaikka tuntea olonsa levänneeksi, stressittömäksi ja onnelliseksi.

We'll see.. :)

Ensilumi ja Fit Me

Moikku!

Siellä sataa lunta - ajattelin vaan kertoa, ellei joku ole jo erinäisistä sosiaalisista medioista sitä huomannut. ;)

 

Mun aamu alkoi tänään ihan mukavasti, kun oli ihan hyvät yöunet takana ja E lähti jo ennen kuutta töihin, joten nousin itsekin heti ylös, vaikka töihin suuntasin vasta kahdeksan aikaan. Mä edelleenkin olen aika huono aamuihminen, ja enemmän houkuttaa yleensä lämmin peitto kuin kunnon aamupala. Pyöräytin kuitenkin aamupuuron ja kupin teetä itselleni, ja istuin ihan rauhassa hetkeksi alas heräilemään. 

Kävin eilen iltapäivällä nopeasti Triossa Kicksin liikkeessä tutustumassa Maybellinen Fit Me -sarjan tuotteisiin. Mulla alkoi CC-voide vetelemään viimeisiään ja kaikenlisäksi rusketuksen häivyttyä se on alkanut näyttää turhan tummalta iholleni. Sävyksi meikkivoiteessa valikoitui 120, joka ensimmäisen kokeilun jälkeen oli ihan nappivalinta. Ja siihen kylkeen tietenkin puuteri myöskin sävyssä 120. Harkintaan jäi vielä poskipunan ja peiteaineen hankinta. Jostain syystä mä oon ollut tosi varovainen käyttämään poskipunaa, ehkä johtuen siitä, että kadulla tulee vastaan mitä mielenkiintoisempia punattuja poskipäitä - tai vaihtoehtoisesti koko poskia. 

 

Ostin samalla Kicksin oman meikkivoidesiveltimen, jollaista en ole itseasiassa koskaan kokeillutkaan. Oon tykännyt levittää voiteen sormin, mutta oon kuullut melko paljon hyvää siveltimellä levittämisestä, että oli pakko ottaa kokeiluun. Alussa tuntui kyllä, että mun makuun siveltimellä laitettuna meikkivoidetta jäi liikaa iholle, mutta maltillisen levittämisen jälkeen tulos oli ihan hyvä ja puuteri viimeisteli ihon kauniin mattapintaiseksi. Kuvasta ehkä huomaakin, että mun ripsienpidennykset on jäähyllä. Ne rupes kääntyilemään ympäri, tippuilu ja sojotti ihan mihin sattui, joten hennosti niitä nypläillen suurin osa tippui ihan irtonaisina pois ja nyt mennään hetki omilla ripsillä. Päädyin noiden pidennysten suhteen sellaiseen ratkaisuun, että vaihdan niiden laitatuspaikkaa. Mulla on kuun lopussa varattu aika Salon RF:ään, josta toivoisin saavani ripset, jotka pysyvät pidempään kuin viikon tai kaksi ja mahdollisesti milli enemmän pituutta. En ollut täysin tyytyväinen pidemmällä juoksulla niihin entisiin ripsiin, joten miksi maksaa melko isoja kuluja niiden ylläpitämisestä, jollei ole tyytyväinen?

Ja vähän instagram-kuvaa, joka hämmensi mua itseänikin. Ei sitä aina huomaa, mutta jostain kuvakulmista näkee yllättävänkin hyvin miten paljon kasvonpiirteet ovat muuttuneet painon putoamisen myötä. Tässäkin kuvassa näytän ihan erilaiselta Pihlalta kuin ennen. Tykätään tästä. :)

Kaiken hyvän lisäksi mä kävin toissapäivänä lataamassa salikortin pitkästä aikaa ja vedin hyvän pienen aerobisen sekä kevyen jalkatreenin. Tänään olis tarkoitus suoraan töistä suunnata taas hikoilemaan, niin voi sitten hyvillä mielin rentoutua illalla ja nukkua pitkään aamulla. Vaan saapa nähdä, että malttaako pysyä pois maastosta/juoksumatolta lauantaiaamuna, kun menen vasta päivemmällä toiselle työpaikalle tekemään jälleen lyhyen vuoron.

Sweat is fat crying?

 Tulipa niin vallan hyvä olo kun laittoi itsensä liikkeelle pitkästä aikaa. Hiki tuli pintaan ja vielä tänäänkin tuntee lihaksissa tehneensä. Nyt vaan koitan parhaani mukaan pitää järjen päässä salilla käymisen kanssa, enkä todellakaan aio polttaa itseäni loppuun. Kantapään kautta oppiminen on nähtävästi se kaikista tehokkain tapa.

Fiilis treenin jälkeen oli jotakuinkin tällainen!

Ja loppuun pakollinen ensilumi-kuva 10/2013!

Ja ei, ei mua oikeastaan kiinnosta miten tyhmältä näytän pipo syvällä päässä ja hiuksettoman näköisenä, jos turvaan asuvalinnallani edes osittain sen, että pysyisin mahdollisimman terveenä. Miten vanhemmaksi varttuu, niin sitä enemmän alkaa arvostaa sellaisia käytännön asioita. Esimerkiksi ala- ja yläasteella ollessani mä kuljin kesät talvet farkuissa, oli sitten kuuma tai kylmä. Muistan varsin hyvin sen tunteen, kun parinkymmenen asteen pakkasessa tarpoi kotiin ja sai vihdoin ne tiukat farkut pois jalasta. Koivet täynnä punaisia läikkiä ja tuntokin alkoi pikkuhiljaa palata. Olikohan tosiaan noin tärkeätä käyttää just niitä farkkuja vaikka paleli kuin pieni orava pakkasella? Onneksi tuo arvomaailma on tähän päivään mennessä vähän jo muuttunut noista ajoista. 

Mun synttärit senkun lähenee ja vaikka mitään erikoista ei ole tiedossa, niin ootan niitä silti ihan tajuttomasti. Kai siinä on vaan sitä pyöreiden taikaa ja "virallisesti" teinivuosien jättämistä taakse.

Mukavaa viikonloppua kaikille, vaikka melko varmasti vielä huomenna blogin puolelle palaankin. Muistakaa lämmin pukeutuminen ja lepo, niin mäkin aion tehdä! :)