Nimetön

Ensinnäkin; huomauttaisin tuosta kyselystä joka näkyy blogin oikeassa reunassa. Vastatkaa siihen niin tiedän mistä tykkäätte lukea! :) Jos mielessä on joku tietty aihe tai postaus, niin toiveita saa jättää tietenkin myös kommenttiboksiin.

Tänään on ollut kiva päivä. Sellanen seesteinen, rauhallinen. Töihin ei tietenkään tekisi edelleenkään mieli herätä aamuisin, mutta minkäs teet. Mä oon ruvennut kokoajan enemmän ja enemmän kaipaamaan kesää ja aurinkoa, mutta kukapa meistä ei niin tekisi, kun ulkona on edelleen kokoajan harmaata ja märkää vaikka päivä piteneekin kokoajan. Mä odotan ihan hillittömän innoissani sitä kun pääsee vetämään shortsit jalkaan ja kuvaaminenkin onnistuu paremmin. Mulla on toista kertaa eläessäni palkallinen kesäloma, josta aion kyllä nauttia ihan täysillä. Viime kesänä jouduin viettelemään lomaa yksin, kun E oli töissä, mutta eiköhän tänä vuonna korjata sekin asia ja pyydetä lomia samalle ajankohdalle! Veikkaan, että silloin multa tulee juttua enemmän kuin laki sallii ja postausideat ei ainakaan lopu kesken. 

Oikein positiivisesti kun ajattelee, niin siihenhän on enään pikkuinen hetki aikaa - puoli vuotta, mutta mikä on kenellekkin paljon.. 

Mulle tekee nykyään kamalan tiukkaa noi aamuherätykset. Tuntuu ettei kone lähde käyntiin millään. Tänään kuitenkin join aamukahvit ja söin aamupalaa (!!!) kaikessa rauhassa, jolloin töihin lähteminenkään ei tuntunut ihan niin kivuliaalta kuin muina aamuina. Työmatkaahan mulla kertyy yhteen suuntaan 2,5km, joten päivittäin tulee haukattua raitista ilmaa n. 5km verran, vähintään. 

Kävin tänään töiden jälkeen siivoilemassa kirppispöytää Cetorilla ja sieltä olikin ihan mukavasti kadonnut vaatteita. Lisääkin pitäisi viedä, koska vastaan tuli taas muutamat yksilöt, jotka lojuu käyttämättömänä kaapin pohjalla. Keskiviikkoon asti meillä on vielä pöytä, joten ehtiihän sitä. 

Kotiin päästyä laitettiin yhdessä ruokaa ja kuvailtiin tuota blogin uutta banneria. E pisti kunnon studion pystyyn!

Mulla oli tosta uudesta bannerista aika selkeä visio ja heti alkuun kerroinkin E:lle, että millainen toivoisin sen olevan. Silläaikaa kun mä ehostin naamavärkkiä ja hiuksia, niin lisäsalamat ja heijastimet yms. löysivät paikkansa olohuoneesta. 

Mä oon ihan kamalan huono olemaan kameran edessä. Ne instagramin selfiet on helppoja, mutta sit kun kameran takana on joku muu kuin minä itse niin jäädyn ihan totaalisesti. Tänään päästiin kuitenkin ihan inhimillisellä kuvamäärällä haluttuun lopputulokseen. Tässä muutamia.

Näistä kuvista mä kyllä tykkäsin kovasti. Ja toi olkkarin tapetti on just hyvä kuvaamista ajatellen! Tuo pehkokin näyttäisi kaipaavan vähän kampaajani taikatemppuja, mutta sitä saa odotella vielä reilun kuukauden, kun kaiken hälinän keskellä unohdin joulun tienoilla varata itselleni ajan. Ehkä tuon vaalennusprosessin jälkeen hiukset tarvitseekin vähän lepoa, niin voidaan sitten seuraavalla kerralla tehdä latvoista vielä vaaleammat.

Jossain vaiheessa voisin vääntää pientä kosmetiikkaan liittyvää postausta, jos sellainen jotakuta kiinnostaa. Harmillisen harvoin jaksan panostaa meikkiin arkisin, mutta toivoisin asiaan muutosta. Ehkä sitten kun meidän liikkeen uudet tilat aukeaa ja päästään vähän ylellisimpiin puitteisiin työskentelemään.

Mun piti jo aiemmin jakaa teidän kanssa yksi herkullinen kuva, joka on otettu joulupäivänä. Me syötiin siellä niin älyttömän kaunista ja hyvää salaattia, että ei siitä voi olla vinkkaamatta muille. Itse en sitä valmistanut, joten en laita päätäni vadille sen sisältämistä raaka-aineista, mutta lonkalta heittämällä sanoisin, että siinä oli rucolaa, pinaattia, saksanpähkinöitä, luomu tomaatteja, leipäjuustoa ja pisteenä i:n päälle granaattiomenaa ja ruohosipulia.

Terveellistä, hyvää ja erittäin kaunista! Tätä pitää todellakin muistaa tehdä kotona. Ja tohonhan voi soveltaa vaikka ja mitä; laittaa siemeniä tai vaihtaa leipäjuuston esimerkiksi halloumiin. Kyllä se vaan niin on, että ruoasta pitäisi aina osata ja muistaa nauttia. Niin ulkonäöllisesti kuin maultaankin. Nam.

Nyt mä menen ja painan pään tyynyyn, jotta jaksaa vielä huomisen painaa hommia - perjantai ei taaskaan tule yhtään liian aikaisin.

Kauniita unia ja rentouttavaa alkavaa viikonloppua! ♥

Ensilumi ja Fit Me

Moikku!

Siellä sataa lunta - ajattelin vaan kertoa, ellei joku ole jo erinäisistä sosiaalisista medioista sitä huomannut. ;)

 

Mun aamu alkoi tänään ihan mukavasti, kun oli ihan hyvät yöunet takana ja E lähti jo ennen kuutta töihin, joten nousin itsekin heti ylös, vaikka töihin suuntasin vasta kahdeksan aikaan. Mä edelleenkin olen aika huono aamuihminen, ja enemmän houkuttaa yleensä lämmin peitto kuin kunnon aamupala. Pyöräytin kuitenkin aamupuuron ja kupin teetä itselleni, ja istuin ihan rauhassa hetkeksi alas heräilemään. 

Kävin eilen iltapäivällä nopeasti Triossa Kicksin liikkeessä tutustumassa Maybellinen Fit Me -sarjan tuotteisiin. Mulla alkoi CC-voide vetelemään viimeisiään ja kaikenlisäksi rusketuksen häivyttyä se on alkanut näyttää turhan tummalta iholleni. Sävyksi meikkivoiteessa valikoitui 120, joka ensimmäisen kokeilun jälkeen oli ihan nappivalinta. Ja siihen kylkeen tietenkin puuteri myöskin sävyssä 120. Harkintaan jäi vielä poskipunan ja peiteaineen hankinta. Jostain syystä mä oon ollut tosi varovainen käyttämään poskipunaa, ehkä johtuen siitä, että kadulla tulee vastaan mitä mielenkiintoisempia punattuja poskipäitä - tai vaihtoehtoisesti koko poskia. 

 

Ostin samalla Kicksin oman meikkivoidesiveltimen, jollaista en ole itseasiassa koskaan kokeillutkaan. Oon tykännyt levittää voiteen sormin, mutta oon kuullut melko paljon hyvää siveltimellä levittämisestä, että oli pakko ottaa kokeiluun. Alussa tuntui kyllä, että mun makuun siveltimellä laitettuna meikkivoidetta jäi liikaa iholle, mutta maltillisen levittämisen jälkeen tulos oli ihan hyvä ja puuteri viimeisteli ihon kauniin mattapintaiseksi. Kuvasta ehkä huomaakin, että mun ripsienpidennykset on jäähyllä. Ne rupes kääntyilemään ympäri, tippuilu ja sojotti ihan mihin sattui, joten hennosti niitä nypläillen suurin osa tippui ihan irtonaisina pois ja nyt mennään hetki omilla ripsillä. Päädyin noiden pidennysten suhteen sellaiseen ratkaisuun, että vaihdan niiden laitatuspaikkaa. Mulla on kuun lopussa varattu aika Salon RF:ään, josta toivoisin saavani ripset, jotka pysyvät pidempään kuin viikon tai kaksi ja mahdollisesti milli enemmän pituutta. En ollut täysin tyytyväinen pidemmällä juoksulla niihin entisiin ripsiin, joten miksi maksaa melko isoja kuluja niiden ylläpitämisestä, jollei ole tyytyväinen?

Ja vähän instagram-kuvaa, joka hämmensi mua itseänikin. Ei sitä aina huomaa, mutta jostain kuvakulmista näkee yllättävänkin hyvin miten paljon kasvonpiirteet ovat muuttuneet painon putoamisen myötä. Tässäkin kuvassa näytän ihan erilaiselta Pihlalta kuin ennen. Tykätään tästä. :)

Kaiken hyvän lisäksi mä kävin toissapäivänä lataamassa salikortin pitkästä aikaa ja vedin hyvän pienen aerobisen sekä kevyen jalkatreenin. Tänään olis tarkoitus suoraan töistä suunnata taas hikoilemaan, niin voi sitten hyvillä mielin rentoutua illalla ja nukkua pitkään aamulla. Vaan saapa nähdä, että malttaako pysyä pois maastosta/juoksumatolta lauantaiaamuna, kun menen vasta päivemmällä toiselle työpaikalle tekemään jälleen lyhyen vuoron.

Sweat is fat crying?

 Tulipa niin vallan hyvä olo kun laittoi itsensä liikkeelle pitkästä aikaa. Hiki tuli pintaan ja vielä tänäänkin tuntee lihaksissa tehneensä. Nyt vaan koitan parhaani mukaan pitää järjen päässä salilla käymisen kanssa, enkä todellakaan aio polttaa itseäni loppuun. Kantapään kautta oppiminen on nähtävästi se kaikista tehokkain tapa.

Fiilis treenin jälkeen oli jotakuinkin tällainen!

Ja loppuun pakollinen ensilumi-kuva 10/2013!

Ja ei, ei mua oikeastaan kiinnosta miten tyhmältä näytän pipo syvällä päässä ja hiuksettoman näköisenä, jos turvaan asuvalinnallani edes osittain sen, että pysyisin mahdollisimman terveenä. Miten vanhemmaksi varttuu, niin sitä enemmän alkaa arvostaa sellaisia käytännön asioita. Esimerkiksi ala- ja yläasteella ollessani mä kuljin kesät talvet farkuissa, oli sitten kuuma tai kylmä. Muistan varsin hyvin sen tunteen, kun parinkymmenen asteen pakkasessa tarpoi kotiin ja sai vihdoin ne tiukat farkut pois jalasta. Koivet täynnä punaisia läikkiä ja tuntokin alkoi pikkuhiljaa palata. Olikohan tosiaan noin tärkeätä käyttää just niitä farkkuja vaikka paleli kuin pieni orava pakkasella? Onneksi tuo arvomaailma on tähän päivään mennessä vähän jo muuttunut noista ajoista. 

Mun synttärit senkun lähenee ja vaikka mitään erikoista ei ole tiedossa, niin ootan niitä silti ihan tajuttomasti. Kai siinä on vaan sitä pyöreiden taikaa ja "virallisesti" teinivuosien jättämistä taakse.

Mukavaa viikonloppua kaikille, vaikka melko varmasti vielä huomenna blogin puolelle palaankin. Muistakaa lämmin pukeutuminen ja lepo, niin mäkin aion tehdä! :)