Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit

9. tammikuuta 2014

Nimetön

Ensinnäkin; huomauttaisin tuosta kyselystä joka näkyy blogin oikeassa reunassa. Vastatkaa siihen niin tiedän mistä tykkäätte lukea! :) Jos mielessä on joku tietty aihe tai postaus, niin toiveita saa jättää tietenkin myös kommenttiboksiin.

Tänään on ollut kiva päivä. Sellanen seesteinen, rauhallinen. Töihin ei tietenkään tekisi edelleenkään mieli herätä aamuisin, mutta minkäs teet. Mä oon ruvennut kokoajan enemmän ja enemmän kaipaamaan kesää ja aurinkoa, mutta kukapa meistä ei niin tekisi, kun ulkona on edelleen kokoajan harmaata ja märkää vaikka päivä piteneekin kokoajan. Mä odotan ihan hillittömän innoissani sitä kun pääsee vetämään shortsit jalkaan ja kuvaaminenkin onnistuu paremmin. Mulla on toista kertaa eläessäni palkallinen kesäloma, josta aion kyllä nauttia ihan täysillä. Viime kesänä jouduin viettelemään lomaa yksin, kun E oli töissä, mutta eiköhän tänä vuonna korjata sekin asia ja pyydetä lomia samalle ajankohdalle! Veikkaan, että silloin multa tulee juttua enemmän kuin laki sallii ja postausideat ei ainakaan lopu kesken. 

Oikein positiivisesti kun ajattelee, niin siihenhän on enään pikkuinen hetki aikaa - puoli vuotta, mutta mikä on kenellekkin paljon.. 

Mulle tekee nykyään kamalan tiukkaa noi aamuherätykset. Tuntuu ettei kone lähde käyntiin millään. Tänään kuitenkin join aamukahvit ja söin aamupalaa (!!!) kaikessa rauhassa, jolloin töihin lähteminenkään ei tuntunut ihan niin kivuliaalta kuin muina aamuina. Työmatkaahan mulla kertyy yhteen suuntaan 2,5km, joten päivittäin tulee haukattua raitista ilmaa n. 5km verran, vähintään. 

Kävin tänään töiden jälkeen siivoilemassa kirppispöytää Cetorilla ja sieltä olikin ihan mukavasti kadonnut vaatteita. Lisääkin pitäisi viedä, koska vastaan tuli taas muutamat yksilöt, jotka lojuu käyttämättömänä kaapin pohjalla. Keskiviikkoon asti meillä on vielä pöytä, joten ehtiihän sitä. 

Kotiin päästyä laitettiin yhdessä ruokaa ja kuvailtiin tuota blogin uutta banneria. E pisti kunnon studion pystyyn!































Mulla oli tosta uudesta bannerista aika selkeä visio ja heti alkuun kerroinkin E:lle, että millainen toivoisin sen olevan. Silläaikaa kun mä ehostin naamavärkkiä ja hiuksia, niin lisäsalamat ja heijastimet yms. löysivät paikkansa olohuoneesta. 

Mä oon ihan kamalan huono olemaan kameran edessä. Ne instagramin selfiet on helppoja, mutta sit kun kameran takana on joku muu kuin minä itse niin jäädyn ihan totaalisesti. Tänään päästiin kuitenkin ihan inhimillisellä kuvamäärällä haluttuun lopputulokseen. Tässä muutamia.


Näistä kuvista mä kyllä tykkäsin kovasti. Ja toi olkkarin tapetti on just hyvä kuvaamista ajatellen! Tuo pehkokin näyttäisi kaipaavan vähän kampaajani taikatemppuja, mutta sitä saa odotella vielä reilun kuukauden, kun kaiken hälinän keskellä unohdin joulun tienoilla varata itselleni ajan. Ehkä tuon vaalennusprosessin jälkeen hiukset tarvitseekin vähän lepoa, niin voidaan sitten seuraavalla kerralla tehdä latvoista vielä vaaleammat.

Jossain vaiheessa voisin vääntää pientä kosmetiikkaan liittyvää postausta, jos sellainen jotakuta kiinnostaa. Harmillisen harvoin jaksan panostaa meikkiin arkisin, mutta toivoisin asiaan muutosta. Ehkä sitten kun meidän liikkeen uudet tilat aukeaa ja päästään vähän ylellisimpiin puitteisiin työskentelemään.

Mun piti jo aiemmin jakaa teidän kanssa yksi herkullinen kuva, joka on otettu joulupäivänä. Me syötiin siellä niin älyttömän kaunista ja hyvää salaattia, että ei siitä voi olla vinkkaamatta muille. Itse en sitä valmistanut, joten en laita päätäni vadille sen sisältämistä raaka-aineista, mutta lonkalta heittämällä sanoisin, että siinä oli rucolaa, pinaattia, saksanpähkinöitä, luomu tomaatteja, leipäjuustoa ja pisteenä i:n päälle granaattiomenaa ja ruohosipulia.

Terveellistä, hyvää ja erittäin kaunista! Tätä pitää todellakin muistaa tehdä kotona. Ja tohonhan voi soveltaa vaikka ja mitä; laittaa siemeniä tai vaihtaa leipäjuuston esimerkiksi halloumiin. Kyllä se vaan niin on, että ruoasta pitäisi aina osata ja muistaa nauttia. Niin ulkonäöllisesti kuin maultaankin. Nam.

Nyt mä menen ja painan pään tyynyyn, jotta jaksaa vielä huomisen painaa hommia - perjantai ei taaskaan tule yhtään liian aikaisin.

Kauniita unia ja rentouttavaa alkavaa viikonloppua! ♥

Uutta banneria


Mitäs tykkäätte? Omaan silmään erittäinkin miellyttävä, ja olihan se syksyinen kuva jo aika synkän näköinen tuolla bannerissa. Lisää tämän illan kuvaussessioiden tuotoksia luvassa, kunhan läpäisevät Lightroomin ja Photoshopin! :)

8. joulukuuta 2013

Let it snow

Hiphei ja hyvät sunnuntait! Ei mitenkään tunnu siltä, että olis ollut useamman päivän vapailla. Tai joo, tavallaan, onhan sitä tullu levättyä ehkä normaalia enemmän.

Perjantaina E kävi aamupäivästä heittämässä kilpailua ja mä lorvailin vaan mukana. Tultiin sieltä suoraan kotiin ja loppuilta meni sohvalla, joka rupes kiukuttamaan jo itseäkin. Muistelisin, että normaalisti ollaan itsenäisyyspäivinä käyty joko mun äidin tai E:n porukoiden luona syömässä, mutta tänä vuonna oltiin vaan kotona. Eikä edes katsottu juhlia telkusta vaan hävettiin silmät päästämme miten suomalaiset näyttivät jälleen parhaimmat puolensa! Siis ihan oikeasti. Mennä nyt osoittamaan mieltään rauhan ja solidaarisuuden nimissä ja pistää siinä sivussa hösseliks hakkaamalla kaikkea hevosista ikkunoihin.


Lauantai meni yhtä sumussa kuin toi perjantaikin - lukuunottamatta sitä, että käytiin täyttämässä äidin kanssa meidän kirppispöytä Lanttilassa. Oli hassua huomata miten siinä vaatteita esille laittaessa jo ihmiset tuli mielenkiinnosta katsomaan vierestä ja kyllähän sieltä ekat ostokset lähtikin ihmisten mukaan jo ennenkuin oltiin saatu pöytä valmiiksi. Nyt vaan kaikki kynnelle kykenevät tsekkaamaan Lanttilasta pöytä nro. 125! Meillä on tavarat siellä kaksi viikkoa, mutta parhaathan lähtee päältä nopeammin. Me ollaan äitin kanssa molemmat oltu vähän sellasia, että ostetaan jotain hetken mielijohteesta ja sitten ne jää lähes käyttämättöminä lepäämään kaapin pohjalle, joten toivotaan että nekin vaatekappaleet pääsisi tämän kahden viikon jälkeen jonkun käyttöön!

Piti sanoa siitä LivBoxissa tulleesta Katy Perryn tuoksunäytteestä, että se on ihana. Mä tykkään varsinkin kesäsisin sellasista aika raikkaista ja ehkä jopa vähän sitruksisista tuoksuista, kuten D&G Light Blue. Tää Katyn tuoksu on kuitenkin sellanen vähän mystinen. Tumma, lämmin, hieman makeahko mutta ... En mä osaa kuvailla, käykää jossain tuoksuttelemassa - muhun se iski! :)

Lisäks mä kokeilin piiitkästä aikaa mun valkosia housuja, joita oon käyttäny ehkä kaksi kertaa. Fiksumpi olisi heittänyt nääkin sinne kirppikselle, mutta onhan mulla vielä vähän aikaa harkita. Suurimman osan aikaa nää ei oo edes mahtunut mun päälle, joten sekin lienee pieni vaikuttava tekijä käytön suhteen. Tosin on mulla sellanen pieni kutina siitäkin, että mun jos jonkun tuurilla istuu suklaamurun päälle tai läikyttää huvikseen kahvit, jotta sais hävetä loppupäivän ne likaiset housut jalassa. Mitä tykkäätte kokovalkoisesta asusta? Tai yleensäottaen noista valkoisista housuista?


Kauheesti ei kerrottavaa löydy viimeisimmistä päivistä, mutta antaa seuraavien kuvien puhua vähän puolestaan. Käytiin pitkästä aikaa yhdessä ulkona vähän kävelemässä. Otettiin molemmat omat kamerat mukaan, joten osa kuvista on E:n kamerasta ja osa omastani. 

On tää talvi vaan kaunis enkä mistään hinnasta viettäisi sitä muualla kuin täällä (ainakaan niin pitkään aikaan kun kelit pysyy pakkasen puolella pitäen olosuhteet kuivana)... :)







Ja hei kattokaa vähän tota lumen määrää! Oon kuullut, että pääkaupunkiseudulla ei olis ollenkaan, joten tänne on tullut senkin puolesta!







Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. :) Millaista itsenäisyyspäivää ja viikonloppua siellä vietettiin?

14. marraskuuta 2013

Kesälomapäiviä ja hovimuusikko Ilkkaa

Niin se vaan tämäkin päivä vetelee viimeisiään. Mä oon tämän ja huomisen päivän "kesälomalla", koska meidän palkanlaskija ilmoitti eilen, että mulla on jäänyt jostain syystä kaksi lomapäivää pitämättä kesällä. No, mähän otin tän tiedon luonnollisesti avosylin vastaan ja ilmoitinkin, että voin pitää ne pois vaikka samantien. Niinpä mun aamu alkoi hyvien yöunien jälkeen sängyssä nautitulla aamupalalla ja seuraamieni blogien uusimpien postausten lukemisella.





Tällasia aamuja pitäis olla useammin. Siis näitä, jolloin voi vaan pyöriä peittojen ja tyynyjen seassa ilman kiirettä mihinkään. Juoda kupillisen kuumaa kahvia, santsata ja antaa sen toisen kupillisen jäähtyä siihen yöpöydälle silläaikaa kun lakkaa kynsiä.





Enkä mä edes itseasiassa tykännyt noista lakkauksista, ja olisinkin vaihtanut ne jollen vihaisi yli kaiken glitter-lakkojen poistattamista. Idea näihin punasiin kynsiin tuli lähinnä siitä, että mun piti punata huulet samalla sävyllä, kunnes sitä kokeiltuani tajusin näyttäväni hölmöltä. Että se siitäkin sitten.

Kun mä olin sen kolme tuntia pyörinyt lakanoissa ja leikkinyt kynsilakoilla, niin tajusin, että olis ehkä aika lähteä suihkuun. Mulla oli vajaa kolme tuntia aikaa keksiä vaatteet illan tapahtumaan, käydä suihkussa, meikata, laittaa hiukset ja yrittää selvitä vielä paikanpäälle. Olin tyytyväinen siihen, että aloitin laittautumisen kerrankin ajoissa. Ei turhaa kiirettä, joten lopputuloskin on yleensä paljon parempi.



Ja joo, mä jopa otin itsestäni kuvat suihkun ja pohjameikin jälkeen. Ripset antaa kummasti lisää boostia silmiin! Mun silmät on ilman ripsiä ihan olemattomat ja kaljut, joten tuskinpa näistä tulen hetkeen luopumaan.

Olin jo aiemmin päättänyt, että panostan vähän enemmän ja käytän oikein aikaakin kiharoiden tekemiseen ja vähän meikkiinkin. Mä harvemmin käytän ollenkaan luomiväriä, mutta tänään rupesin hurjaksi ja korostin silmiä niidenkin avulla. Yleensä silloin, kun olis tärkeetä saada hiukset laitettua nätisti ja meikinkin onnistuminen olisi pelkkää plussaa, niin voi olla ihan varma, että kaikki menee päin.. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä ja sanoin E:llekin kotiin tullessani, etten oo varmaan ikinä saanut laitettua hiuksia näin kivasti. Tosin kuvissa ne ei mun mielestä pääse läheskään niin hyvin oikeuksiinsa (seliseli..). Jakauksenkin laitoin tällä kertaa aiempaa sivummalle ja tykkäsinkin siitä paljon enemmän kuin keskijakauksesta. Enkä voi olla hehkuttamatta myöskään sitä miten tyytyväinen oon mun hiusten väriin nyt! Vielä vähän aikaa sitten mulla oli musta tyvi ja liukuvärjätty latva.






Asialliset vaatteet päälle ja menoks!




Mulla tuli muutama päivä sitten puoli vuotta täyteen siitä, kun lopetin juomisen. Oon tainnut ehkä kaksi mietoa nauttia sinä aikana, mutta mitään liiallista käyttöä ei ole tullut harrastettua. Niinpä ajattelin tänäänkin jättää väliin, ja kuvaan joutui lainaamaan työkaverin alkumaljaa. Mä join koko tilaisuuden ajan vichyä ja vettä, mutta hyvin se janon piti loitolla (veikkaisin, että paremmin kuin se alkoholipitoinen neste - eikä ole edes pää kipeä aamulla!).

Alussa oli vähän tapas-tyylistä popsittavaa, juomaa ja puheensorinaa, esittelyitä ja puheita, kunnes päästiin asiaan! Meille oli hankittu semihyvää livemusiikkia a'la hovimuusikko Ilkka (se Suomipopilta tuttu), joka vetikin hyvän ja hauskan keikan. Meidän yrityksellekin oli tehty ihan oma biisi ja vaikka siitä videomateriaali löytyykin, niin pidettäköön se salassa.. ;)






Ensimmäisessä kuvassa esiintyy mentalisti & taikuri Pete Poskiparta, joka vastasi juonnoista ja taikatempuista. Mut valittiin yleisön joukosta sellaiseen ajatustenlukuun, jossa oli lisäkseni kaksi muuta ihmistä. Pete pyysi mua miettimään jotain mulle tärkeää henkilöä. Luonnollisesti ensimmäisenä mieleen tuli oma äiti. Sain pienen lapun ja pienen ruskean kirjekuoren. Lappuun piti kirjoittaa ajattelemansa henkilön nimi, sujauttaa lappu kirjekuoreen ja liimata se kiinni. Tämän jälkeen pete katsoi mua suoraan silmiin liitutaulu kädessä ja kirjoitti siihen mun äidin nimen. Mä oon vieläkin ihan hämmilläni siitä, että miten se sen teki. Tuskinpa kannattaa tässä pienessä päässä liiaksi yrittää selvittää tuota temppua - veikkaisin, että siinä vierähtäisi tovi.

Ja miten nuo radiopersoonat aina vaan yllättää pienellä koollaan? Mä en olisi ikinä osannut kuvitella, että meidän hovimuusikko Ilkka on tuollaista taskukokoa! Mutta jäbä veti mielettömät setit ja hauskuutti ihmisiä mitä mielenkiintoisemmilla lyriikoilla. Kaikenkaikkiaan onnistunut ja mukava ilta.

Nyt mä painun pehkuihin, koska E ja salkkarit odottelee jo sängyssä! :)

12. marraskuuta 2013

Kuvaushommia

Erittäin väsynyttä iltaa! Mulla on aika pitkä päivä takana, kun ensin on aamukuudelta herännyt, tehnyt täyden päivän töitä, käynyt ripsihuollossa ja muutaman tunnin löhöilyn jälkeen lähdettiin vielä kuvailemaan. Nyt kuitenkin tyytyväisenä kotisohvalla ja mulla onkin teille mukavasti kuvia laitettavana.

Lähdetään nyt vaikka liikkeelle eilisen asusta. Niinkuin mä oon jo joskus saattanutkin mainita, niin pukeutuminen on mulle sellanen perus arkinen asia. On niitä päiviä, kun vetää ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet päälle ja välillä jopa niitäkin, kun jaksaa vähän miettiä mikä sopisi minkäkin kanssa. Nämä molemmat nähtävät asukokonaisuudet on ikäväkyllä niitä, joiden kohdalla ei ole mietitty yhtään mitään. Mä oon niin älyttömän mukavuudenhaluinen, että vaikka joku vaate näyttäisi älyttömän hyvältä päällä, niin en suostu sitä päälläni pitämään jollei se tunnu rennolta ja mukavalta.




Useimmiten oon perustylsä mustaan pukeutuja, mutta kyllä mä tykkään, että asussa on edes jotain väriä tai yksityiskohtaa. Tämäkin kuva on otettu eilen aamulla töihin lähtiessä, joten ei ollut minkäänlaista tarvetta pynttäytyä oikein kunnolla. Hiukset mä kihartaisin vaikka joka päivä - jos vaan jaksaisin nähdä sen vaivan. Mulla kun kuitenkin löytyy näitä hiuksia yksi jos toinenkin, eikä ne ole edes mistään lyhyimmästä päästä, joten niiden kihartamiseen saa kulumaan helposti puolisen tuntia.

Tänään mä töistä tullessa koitin vähän miettiä, että mitkä olis hyvät vaatteet niiden kuvausten kannalta. Mustahan ei otettu yhtäkään kuvaa jossa näkyisi naama, joten keskityin enemmänkin siihen, että mitkä värit erottuisi edes vähän hämärissä olosuhteissa. Jos olisin lähtenyt mustissa vaatteissa, niin mua hädintuskin olisi koko kuvista edes nähnyt. Päädyinkin siis armeijan vihreisiin housuihin, valkoiseen neuleeseen, nahkatakkiin ja saappaisiin sekä muhkeaan burgundyn väriseen huiviin. Mulla on yleensäottaenkin tapana pitää pukeutumisessa värit hallinnassa, niin etten aivan täysin muistuttaisi sateenkaarta. Normaalisti yhdistän asuihin korkeintaan kolmea väriä, joiden toki täytyy sointua hyvin yhteen.

Noi saappaat mä bongasin Zalandosta, kun en mistään kaupoista löytänyt kivoja korkeavartisia saappaita joissa ei olisi korkoa. Itseasiassa mä jo kertaalleen päätin palauttaa noi, kunnes yhtenä aamuna meni hermot siihen, ettei ollut mitään kivoja kenkiä, joten kiskasin nuo jalkaani. Nyt oon erittäin tyytyväinen siihen, että pidin ne. Vähän oli silmällä totuttelemista, kun en ole aiemmin tuon mallisia saappaita pitänyt.



Ja koska terveys ennenkaikkea, niin käytiin täyttämässä kurnivat masut pizzalla ennen keilahallille lähtöä. Valittelinko mä jotain morkkista edellisessä postauksessa? :D




Toisaalta, tällaset ruokavalinnat ei ihmetytä mua yhtään, jos päivän ainoa ruokasaldo on aamulla kuuden ja seitsemän välillä kahvin kanssa nautittu leipä.

Kuten aiemmin kerroin, niin meillä oli tänään illalla pienet kuvaussessiot Lahden Keilahallilla mainoksia varten. Kun pomo antoi tehtäväksi etsiä muutaman nätin parikymppisen tytön ja jonkun komistuksen heidän seuraansa, niin lähestyin samalla seudulla asuvaa lapsuudenystävää asian tiimoilta.


Alkuunhan me jouduttiin odottelemaan, että saadaan halli tyhjäksi, jonka jälkeen iskettiin hohtovalot päälle ja homma käyntiin. Saatiin kuin saatiinkin malleiksi kaksi kaunista tyttöä ja yksi komistus, joista räpsittiin tuhat kuvaa toivoen, että sieltä löytyy erääseen tiettyyn mainokseen soveltuva kuva. Täytyy se vaan myöntää, että tollaset kuvaustilanteet on tosi hankalia, kun ihmisiä on vain muutama ja sitten pitäisi tyhjästä saada jotain fiilistä niihin kuviin. Mitä nyt nopeasti selailtiin kuvia läpi, niin sieltä löytyi muutama oikein onnistunut yksilö. Kohta mallit saavatkin ihailla itseään taksin kyljestä..






Vähän reilu tunti meillä meni aikaa kuvien ottamiseen, ja yhtään pidempään ei kyllä olisi jaksanutkaan. Taisin alottaa tän postauksen jotakuinkin vihjailemalla väsymyksestä ja siltikin mä edelleen, näin tuntia jälkeenpäin istun tämä läppäri sylissä sohvalla kirjottamassa.

Nyt mä aion keittää teetä (ehkä, jollen nukahda pystyyn ennen sitä) ja sitten painaa pään tyynyyn. Takana on pitkä, mutta erittäin mukava päivä. Näitä lisää.. :)