Kuvaushommia

Erittäin väsynyttä iltaa! Mulla on aika pitkä päivä takana, kun ensin on aamukuudelta herännyt, tehnyt täyden päivän töitä, käynyt ripsihuollossa ja muutaman tunnin löhöilyn jälkeen lähdettiin vielä kuvailemaan. Nyt kuitenkin tyytyväisenä kotisohvalla ja mulla onkin teille mukavasti kuvia laitettavana.

Lähdetään nyt vaikka liikkeelle eilisen asusta. Niinkuin mä oon jo joskus saattanutkin mainita, niin pukeutuminen on mulle sellanen perus arkinen asia. On niitä päiviä, kun vetää ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet päälle ja välillä jopa niitäkin, kun jaksaa vähän miettiä mikä sopisi minkäkin kanssa. Nämä molemmat nähtävät asukokonaisuudet on ikäväkyllä niitä, joiden kohdalla ei ole mietitty yhtään mitään. Mä oon niin älyttömän mukavuudenhaluinen, että vaikka joku vaate näyttäisi älyttömän hyvältä päällä, niin en suostu sitä päälläni pitämään jollei se tunnu rennolta ja mukavalta.

Useimmiten oon perustylsä mustaan pukeutuja, mutta kyllä mä tykkään, että asussa on edes jotain väriä tai yksityiskohtaa. Tämäkin kuva on otettu eilen aamulla töihin lähtiessä, joten ei ollut minkäänlaista tarvetta pynttäytyä oikein kunnolla. Hiukset mä kihartaisin vaikka joka päivä - jos vaan jaksaisin nähdä sen vaivan. Mulla kun kuitenkin löytyy näitä hiuksia yksi jos toinenkin, eikä ne ole edes mistään lyhyimmästä päästä, joten niiden kihartamiseen saa kulumaan helposti puolisen tuntia.

Tänään mä töistä tullessa koitin vähän miettiä, että mitkä olis hyvät vaatteet niiden kuvausten kannalta. Mustahan ei otettu yhtäkään kuvaa jossa näkyisi naama, joten keskityin enemmänkin siihen, että mitkä värit erottuisi edes vähän hämärissä olosuhteissa. Jos olisin lähtenyt mustissa vaatteissa, niin mua hädintuskin olisi koko kuvista edes nähnyt. Päädyinkin siis armeijan vihreisiin housuihin, valkoiseen neuleeseen, nahkatakkiin ja saappaisiin sekä muhkeaan burgundyn väriseen huiviin. Mulla on yleensäottaenkin tapana pitää pukeutumisessa värit hallinnassa, niin etten aivan täysin muistuttaisi sateenkaarta. Normaalisti yhdistän asuihin korkeintaan kolmea väriä, joiden toki täytyy sointua hyvin yhteen.

Noi saappaat mä bongasin Zalandosta, kun en mistään kaupoista löytänyt kivoja korkeavartisia saappaita joissa ei olisi korkoa. Itseasiassa mä jo kertaalleen päätin palauttaa noi, kunnes yhtenä aamuna meni hermot siihen, ettei ollut mitään kivoja kenkiä, joten kiskasin nuo jalkaani. Nyt oon erittäin tyytyväinen siihen, että pidin ne. Vähän oli silmällä totuttelemista, kun en ole aiemmin tuon mallisia saappaita pitänyt.

Ja koska terveys ennenkaikkea, niin käytiin täyttämässä kurnivat masut pizzalla ennen keilahallille lähtöä. Valittelinko mä jotain morkkista edellisessä postauksessa? :D

Toisaalta, tällaset ruokavalinnat ei ihmetytä mua yhtään, jos päivän ainoa ruokasaldo on aamulla kuuden ja seitsemän välillä kahvin kanssa nautittu leipä.

Kuten aiemmin kerroin, niin meillä oli tänään illalla pienet kuvaussessiot Lahden Keilahallilla mainoksia varten. Kun pomo antoi tehtäväksi etsiä muutaman nätin parikymppisen tytön ja jonkun komistuksen heidän seuraansa, niin lähestyin samalla seudulla asuvaa lapsuudenystävää asian tiimoilta.

Alkuunhan me jouduttiin odottelemaan, että saadaan halli tyhjäksi, jonka jälkeen iskettiin hohtovalot päälle ja homma käyntiin. Saatiin kuin saatiinkin malleiksi kaksi kaunista tyttöä ja yksi komistus, joista räpsittiin tuhat kuvaa toivoen, että sieltä löytyy erääseen tiettyyn mainokseen soveltuva kuva. Täytyy se vaan myöntää, että tollaset kuvaustilanteet on tosi hankalia, kun ihmisiä on vain muutama ja sitten pitäisi tyhjästä saada jotain fiilistä niihin kuviin. Mitä nyt nopeasti selailtiin kuvia läpi, niin sieltä löytyi muutama oikein onnistunut yksilö. Kohta mallit saavatkin ihailla itseään taksin kyljestä..

Vähän reilu tunti meillä meni aikaa kuvien ottamiseen, ja yhtään pidempään ei kyllä olisi jaksanutkaan. Taisin alottaa tän postauksen jotakuinkin vihjailemalla väsymyksestä ja siltikin mä edelleen, näin tuntia jälkeenpäin istun tämä läppäri sylissä sohvalla kirjottamassa.

Nyt mä aion keittää teetä (ehkä, jollen nukahda pystyyn ennen sitä) ja sitten painaa pään tyynyyn. Takana on pitkä, mutta erittäin mukava päivä. Näitä lisää.. :)

Shopping is cheaper than a psychiatrist

Vaikka syksy on jo tullut ja säät kylmenee kokoajan, niin silti saa kai haaveilla uusista treenivaatteista? Etenkin, kun itseltäni ei löydy yhtäkään ulkoiluasua kylmemmälle säälle.

Ostoslistalla on jo usemman vuoden ajan ollut kunnon ulkoiluasu talvea ajatellen. Ne monet kerrat kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja pakkanen poskissa nipistellen haaveilee laskettelemisesta, niin muistaa taas, että miksi ne talvikauden ulkoiluvaatteet kannattaisi hankkia.

Lenkkeilyähän en kummemmin ole aikaisempina vuosina harrastanut, joten nyt otan ilomielin vastaan vinkkejä hyvistä juoksuasuista talvea ajatellen. Muutamat bongaukset Zalandon sivuilta tulee tässä. Kuvat ovat siis myöskin sieltä.

 Juoksutakki juoksukengät sekä urheiluliivit

No, mitä tulee noihin kenkiin, niin nehän ovat olleet ostoslistalla ja jonkin aikaa. Tähän asti kuitenkin vanhat lenkkarit on hoitaneet hommansa varsin kunnialla, mutta tottakai niilläkin alkaa olla parastaennen-päiväys mennyt. Mä oon noita kyseisiä Niken FREE 5.0+ -juoksukenkiä kokeillut jalkaan, ja ne tuntu tosi hyviltä jo pelkässä kävelyssä! Kuulemma alottelijoille vähän haastavammat juoksukenkinä, kun ei ole niin kovaa iskunvaimennusta ja tuo varpaista kantapäähän oleva joustopohja antaa vähän vastusta.

Urheiluliivejä mä ottaisin mielelläni jokaista väriä tästä Niken mallistosta! Ne on ihan älyttömän tukevia ja hyvää materiaalia, mutta miks musta edelleenkin tuntuu, että on noilla on aika tyyris hinta. Tosin kyllä mä siitä mielelläni maksankin, että laadun ansiosta ne oikeasti tukee.

Juoksutakki on myöskin aika pakollinen ostos jossain vaiheessa. Tätäkin Niken mallia olen kokeillut jo päälleni, joskin koon tai kaksi isompana ollessani, mutta toistaiseksi suht lämpimillä keleillä ja kuivissa olosuhteissa mun vanha juoksutakki on toiminut ihan hyvin. Se on itseasiassa saatu jonkun lehden tilaajalahjana enkä mä voi sille mitään, että pieni puna kipuaa kasvoille, kun joku lenkkeilee sama takki päällä vastaan. :D

Näiden lisäksi mä haluaisin jonkun Niken ihanan pehmeän hupparin! Mä olin vähän pettynyt ettei tuolla Zalandossa näkynyt uutuuksia, joita bongasin ainakin Stadiumista aiemmin.

Karkotan tällä kuvituksella kaamosmasennusta..

Se varsinainen ulkoiluasu talvea varten saisi olla kunnon toppapuku. Jos tuleva talvi ottaa vähänkään mallia edellisestä, niin tänäkään vuonna ei säästytä niiltä -30 asteen keleiltä.

Kuvat Zalando

Mä tykkäisin tosi paljon sellasista överivärikkäistä vaatteista, mutta kokemuksesta mä tiedän, että ne jää kaapinpohjalle lojumaan. Niinpä mä talvivarustuksessakin turvautuisin tuttuun mustaan ja maanläheisiin väreihin, poisluettuna toi ihanan sininen takki. Värillisten vaatteiden tilaamisessa netistä on sekin huono puoli, että paketin avatessa huomaatkin vaatteen olevan jotain ihan muuta kuin mitä kuvittelit. Mulle kävi näin kerran, kun tilasin Zalandosta peplum-mallisen paidan, joka kuvassa näytti sellaiselta aika pehmeältä persikkaiselta, mutta olikin todellisuudessa todella räikeä, lähes neon oranssi.

Erityisesti muhun iski toi kaulahuivi, johon on yhdistetty toi huppu. Se on niin kaunis ja hyvä vaihtoehto mun suosimille tuubihuiveille. Sininen laskettelutakki on epäilemättä lämmin ja rento, mutta ehkä mä kaikesta huolimatta pelkään tota väriä liikaa. Talvihousut tulee tarpeeseen, koska mä oon yläasteikäisestä asti kulkenut talvisinkin farkut jalassa ja muistan kuin eilisen sen tunteen, kun pakkanen pisteli jalkoja ja kotiin päästessä ne oli ihan punasia paleltuneita läikkiä täynnä. Ei sillä, etteikö mulla olisi ollut kunnon ulkoiluvaatteita, mutta kun teini-ikä ja pinnallisuus.. ;)

Arkeen sopivia talvitakkeja ja toppaliivejä mulla on joka lähtöön, mutta koskaanhan niitä ei voi olla liikaa, kai? Tarkoitus olisi kuitenkin lokakuun puolella varata pöytä kirpputorilta ja laittaa sinne ne kaapissa lojuvat käyttämättömät farkut ja muuta sellaista.

 Ja koska tämä postaus on nyt selkeästi ollut tällainen ostoshaaveilun täyteinen, niin jatketaan vielä samalla linjalla.

Oon pitkään harkinnut Victoria's Secretin Body Mistejen tilaamista. Niitähän myy esimerkiksi verkkokauppa Nordicfeel. Mä pääsin tuoksuttelemaan Pure Seduction Body Mistiä, ja olin ihan taivaassa! Niinpä mä päätin seuraavan tilin tullen tehdä pienen rynnäkkötilauksen, ja ottaa tuoksuteltavaksi muutaman muunkin. Sen lisäksi, että nuo omaa huumaavan hyvän tuoksun, niin ne on pulloina kauniita. Niitä ei tarvi piilottaa kylpyhuoneen peilikaapin perimmäiseen nurkkaan.

 Kuvat

Jokohan tässä olis tarpeeksi haaveiltu? Silleen pienen omaisuuden verran.. Tänään vielä sinne firman ravintolamiittiin ja sit kotiin lepäilemään - viikonloppu on ihan täynnä hulinaa! Eilen ehdittiin sentään käydä mun iltatöiden jälkeen vielä treenaamassa keilailua, joten ei nyt ihan patalaiskoiksi olla ruvettu täälläkään.

Löytyykö teillä Body Misteistä omia suosikkituoksuja?

 Rentouttavaa viikonloppua! :)

They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)

Lepopäivää ja rakkautta

Eilen oli hyvä päivä viettää lepoa, että tänään jaksaa taas.

Musta olis kivaa laitella asukuvia sun muutakin tänne blogin puolelle, mutta häpeillen täytyy myöntää, että mä en oo mikään överikalliiden merkkivaatteiden ystävä, eikä mun pukeutumisessa ole mitään ihmeellistä. Mä oon vaatteiden, kuten monen muunkin asian suhteen, hyvinkin mukavuudenhaluinen. Toimin asiakaspalvelutyössä, joten kyllähän töihinkin tulee pukeuduttua "siistimmin", mutta ei ehkä niin siististi, että siitä kannattaisi tänne kuvia laittaa. Ehkäpä sitten, kun tulee aihetta laittautua vähän enemmän.

Kävinpä eilen lounastamassa Pancho Villassa lohisalaatin merkeissä. En sen kummemmin kysellyt, että mitä se sisältää, mutta totisesti yllätyin kun sain annoksen eteeni.

 

Jotenkin lohisalaatista on ainakin itselleni muodostunut kuva normaalista jäävuorisalaatista, jonka seassa on satunnaisia paloja lämminsavulohta. Tämä salaatti ei kyllä vastannut mielikuvaani, mutta oli jotain paljon parempaa. Salaattihan itsessään oli sitä perus jäävuorisalaattia, tomaattia sekä kurkkua. Lisäksi siinä oli keitettyä kananmunaa sekä jalopenoa. Lohi oli kunnon paistettu filee ja oli melko hyvää.

Mulla on aina kauheet visiot siitä mitä tekisin ja miten tekisin, mutta toteutuspuoli on aika heikoilla. :D Itse jos tekisin tällaisen lohisalaatin, niin jalopeno jäisi pois, sipulin tilalle laittaisin punasipulia sen pehmeämmän maun takia, lohifilee olisi paistettu rapeaksi ja maustettu vähän erilailla. Salaatinkastikkeen jättäisin kokonaan pois ja laittaisin tilalle sitruunabalsamicoa sekä öljyä. Ärsyttävää tuossa annoksessa oli myös tuon sitruunan muoto. Eihän sitä saanut millään puristettua tuohon salaatin päälle, kun se oli vain sitruunaviipale joka oli leikattu yhdestä kohtaa halki, jotta se saadaan aseteltua lautaselle.Yksinkertainen on sitäpaitsi kaunista, joten mun lautaselle sitruuna olisi päätynyt yksinkertaisina lohkoina, joista sen mehu on helppo puristaa salaatin päälle.

Annos oli aika iso, joten kaikkea ei tullut syötyä. Ihan ok lounassalaatti kuitenkin! Parempi kuin esimerkiksi Picnicin lohisalaatit, valmissalaateista puhumattakaan.

Mä päätin jo eilen aamupäivällä, että pidän lepoa lenkistä, joten päästiinkin E:n kanssa kuvauskävelylle satamaan!

Mä aina jaksan ruikuttaa E:lle, että haluun meistä kuvia, vaikka se itse viihtyy paljon paremmin kameran takana kuin sen edessä. Minun rakas.

Räpsästiin myös musta muutama kuva siinä samalla, vaikka meinas palella jo pirusti, kun aurinko ehti laskea. E on ihan älyttömän hyvä valokuvaushommissa, ja onkin tehnyt satunnaisia keikkoja esimerkiksi hääkuvausten merkeissä. Muutamille on otettu myös esimerkiksi perhekuvia sekä lasten merkkipäivinä.

Kuvien laadut vähän kärsii täällä, koska olen ottanut ne omaan puhelimeeni ja sitä kautta lisännyt tänne.

Ja olenpas muuten äärimmäisen iloinen, kun sattui silmään Sokoksella tuo Björn Borgin paita mikä mulla on kuvissa päällä! Se on urheilumallistosta ja oli ale-rekissä ainoa laatuaan. Sattuipa olemaan vielä kokoa S, joten sopii mulle kuin nakutettu! En lähes koskaan käytä pukeutumisessa värejä, mutta nyt kun painoa on tippunut ja vaatteet istuu paremmin, niin uskaltaa käyttää erilaisia värejä. Tämänkin paidan värin olen jo useampaan otteeseen kuullut sopivan minulle todella hyvin, enkä voi itsekään olla asiasta toista mieltä. On se vaan niin hyvä. :)



Mulla kävi töissä muutama kuukausi takaperin eräs asiakas, joka oli niin tyytyväinen saamaansa palveluun, että kiikutti mulle eilen yllätyksen työpaikalle. Tämä olikin itseasiassa todella mieluisa yllätys, koska en pahemmin ole koskaan käynyt keikoilla tai festareilla, mutta E tietenkin nauttii räpsiä keikkakuvia ja onhan keikoilla ihan eri meininki kuin kotona kotiteatterista kuunneltuna.

Artistit nyt ei ehkä osu täysin omaan musiikkimakuuni, mutta ollaan sen verran kaikkiruokaisia musiikin suhteen, että keikka ku keikka käy!

 







 

 

Huomenna siis ripsihuollon jälkeen suunnaksi Kasaajankatu 13 ja Isojano 2013. Esiintyjinä toimii Laura Närhi sekä Cheek ja lämppäyksen hoitaa Kuningas Pähkinä & Setä Tamu.

 

Voisinpa räpsästä tänään talteen kuvat tämän hetkisistä ripsistä ja laittaa sitten huollon jälkeen kuvat ennen ja jälkeen. Ripset on pysynyt todella hyvin ottaen huomioon, että mulla on todella hauraat ja pitkät ripset, jotka hädintuskin jaksavat kannatella noita pidennyksiä. Ihanaa saada taas räpsyt kuntoon!

 

Ja illalla taas lenkille, koska huomenna se tulee jäämään väliin noiden menojen takia. Lauantaina kun vielä jaksaa painaa 10km, niin saadaan täyteen se 40km vielä tälläkin viikolla.

 

Nyt täytyy rientää. Huomenna palaillaan postauksen merkeissä, joka pitää sisällään ainakin tämäniltaisen lenkin!