Aamuista parhain

.. On sellainen, kun herää tarpeeksi ajoissa lähteäkseen lenkille samalla ovenavauksella töihin lähtevän miehen kanssa. Sellainen, kun juostuasi -6 asteen pakkasessa pääset sisään, keität teetä ja otat kuuman suihkun. Istut alas sohvalle, ilman kiirettä mihinkään, koska olet kerrankin herännyt tarpeeksi ajoissa tehdäksesi kaiken tämän.

Mun vaaleanpunainen kupla puhkesi siinä sohvalla istuessa, kun huomasin, että alle puolen tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään töihin ja peilistä takaisin tuijotti kalpea nuori nainen märät hiukset käärittynä pyyhkeen sisään.

Mä kuitenkin ehdin ajallaan töihin - liukastumatta kertaakaan.

Mun viimepäivät on ollut melko tylsiä ja tapahtumaköyhiä. Olin viikonloppuna molempina päivinä töissä ja siinä se sitten olikin. Lauantaina E:n ystävä tuli meille käymään, tehtiin pizzaa, minä siivosin, tiskasin ja pesin pyykkiä silläaikaa kun miehet pelasivat pokeria ja fifaa, kunnes väsähdin ja luovutin osaltani mennessäni nukkumaan puoliltaöin. Mitään en kuulemma menettänyt - aamulla vieressä körisi mies, joka oli valvonut kolmeen asti yöllä pokeria pelaten, ja totesi heidän saaneen peleistään vaivaisen muutaman kympin. Tässä vaiheessa osasin iloita muutamasta ylimääräisestä tunnista sikeää unta.

On käyty salilla, ja harrastettu älyttömän tehokasta hyötyliikuntaa. Mulla on nykyään vähän pidemmät työmatkat kuin aiemmin, joten hyötynsä siitäkin, kun oikein positiivisesti ajattelee (paitsi jos sataa vettä tai räntää, tai ei muutenvaan jaksa).

 Vettä, vettä paljon vettä. Oli vähän huono treenipäivä, kun jo salille päästessä nälkä kurni vatsassa..

 Taivas oli perjantaina salilta kotiin kävellessä ihan liekeissä..


 .. Kuten kuvan ottajakin.

Jotenkin musta tuntuu, että tästä tuli taas yksi niistä postauksista, joissa ei oo päätä eikä häntää. Sekalaisia asioita monilta eri päiviltä. Pitäisköhän mun hankkia jotain fiksua sisältöä mun elämään, sekä teidän, että itseni takia? No toisaalta - ainakaan tässä blogissa ei anneta ymmärtää, että elämä olisi ravintolasta toiseen ravaamista ja kalliiden merkkivaatteiden ostelemista päivästä toiseen. Tää on mun elämää, vaikka se sitten jonkun mielestä tylsältä vaikuttaisikin. :)

Eilen kun E lähti taas iltatreeneihin, niin mä kipaisin kaupasta (taas) mustikkapiirakkaan raaka-aineet, ihan vaan sen tekosyyn nojalla, että oli sunnuntai ja kylmä. Miten musta tuntuu, että mustikkapiirakkasunnuntaista tulee kohta perinne? Ei, ei siitä tule, koska muuten nää mun mukavasti löystyneet housut on kohta jotain aivan muuta. Murun kainalo, kynttilöitä, leipää, teetä ja mustikkapiirakkaa kera vaniljajäätelön. Tästä mä tykkään.. :)

Mä en edelleenkään liiku ihan niin paljoa kuin haluisin, mutta oon itselleni armollinen. Oon kuitenkin lähiaikoina tehny taas vähän enemmän töitä toisella työpaikalla, joten on aika ymmärrettävää, että en oo kokoajan juoksupöksyt jalassa. Nyt mulla on viimeiset tiedossa olevat työvuorot keskiviikkona ja lauantaina. Ei sillä etteikö siellä vuoroja olisi, mutta en ole ottanut niistä yhtäkään itselleni. Ajattelin kokeilla miltä tuntuu tehdä vaan normi tuntimäärä viikossa töitä, ilman ylimääräisiä hötkyilyjä. Siinähän saattaa vahingossa vaikka tuntea olonsa levänneeksi, stressittömäksi ja onnelliseksi.

We'll see.. :)

Ensilumi ja Fit Me

Moikku!

Siellä sataa lunta - ajattelin vaan kertoa, ellei joku ole jo erinäisistä sosiaalisista medioista sitä huomannut. ;)

 

Mun aamu alkoi tänään ihan mukavasti, kun oli ihan hyvät yöunet takana ja E lähti jo ennen kuutta töihin, joten nousin itsekin heti ylös, vaikka töihin suuntasin vasta kahdeksan aikaan. Mä edelleenkin olen aika huono aamuihminen, ja enemmän houkuttaa yleensä lämmin peitto kuin kunnon aamupala. Pyöräytin kuitenkin aamupuuron ja kupin teetä itselleni, ja istuin ihan rauhassa hetkeksi alas heräilemään. 

Kävin eilen iltapäivällä nopeasti Triossa Kicksin liikkeessä tutustumassa Maybellinen Fit Me -sarjan tuotteisiin. Mulla alkoi CC-voide vetelemään viimeisiään ja kaikenlisäksi rusketuksen häivyttyä se on alkanut näyttää turhan tummalta iholleni. Sävyksi meikkivoiteessa valikoitui 120, joka ensimmäisen kokeilun jälkeen oli ihan nappivalinta. Ja siihen kylkeen tietenkin puuteri myöskin sävyssä 120. Harkintaan jäi vielä poskipunan ja peiteaineen hankinta. Jostain syystä mä oon ollut tosi varovainen käyttämään poskipunaa, ehkä johtuen siitä, että kadulla tulee vastaan mitä mielenkiintoisempia punattuja poskipäitä - tai vaihtoehtoisesti koko poskia. 

 

Ostin samalla Kicksin oman meikkivoidesiveltimen, jollaista en ole itseasiassa koskaan kokeillutkaan. Oon tykännyt levittää voiteen sormin, mutta oon kuullut melko paljon hyvää siveltimellä levittämisestä, että oli pakko ottaa kokeiluun. Alussa tuntui kyllä, että mun makuun siveltimellä laitettuna meikkivoidetta jäi liikaa iholle, mutta maltillisen levittämisen jälkeen tulos oli ihan hyvä ja puuteri viimeisteli ihon kauniin mattapintaiseksi. Kuvasta ehkä huomaakin, että mun ripsienpidennykset on jäähyllä. Ne rupes kääntyilemään ympäri, tippuilu ja sojotti ihan mihin sattui, joten hennosti niitä nypläillen suurin osa tippui ihan irtonaisina pois ja nyt mennään hetki omilla ripsillä. Päädyin noiden pidennysten suhteen sellaiseen ratkaisuun, että vaihdan niiden laitatuspaikkaa. Mulla on kuun lopussa varattu aika Salon RF:ään, josta toivoisin saavani ripset, jotka pysyvät pidempään kuin viikon tai kaksi ja mahdollisesti milli enemmän pituutta. En ollut täysin tyytyväinen pidemmällä juoksulla niihin entisiin ripsiin, joten miksi maksaa melko isoja kuluja niiden ylläpitämisestä, jollei ole tyytyväinen?

Ja vähän instagram-kuvaa, joka hämmensi mua itseänikin. Ei sitä aina huomaa, mutta jostain kuvakulmista näkee yllättävänkin hyvin miten paljon kasvonpiirteet ovat muuttuneet painon putoamisen myötä. Tässäkin kuvassa näytän ihan erilaiselta Pihlalta kuin ennen. Tykätään tästä. :)

Kaiken hyvän lisäksi mä kävin toissapäivänä lataamassa salikortin pitkästä aikaa ja vedin hyvän pienen aerobisen sekä kevyen jalkatreenin. Tänään olis tarkoitus suoraan töistä suunnata taas hikoilemaan, niin voi sitten hyvillä mielin rentoutua illalla ja nukkua pitkään aamulla. Vaan saapa nähdä, että malttaako pysyä pois maastosta/juoksumatolta lauantaiaamuna, kun menen vasta päivemmällä toiselle työpaikalle tekemään jälleen lyhyen vuoron.

Sweat is fat crying?

 Tulipa niin vallan hyvä olo kun laittoi itsensä liikkeelle pitkästä aikaa. Hiki tuli pintaan ja vielä tänäänkin tuntee lihaksissa tehneensä. Nyt vaan koitan parhaani mukaan pitää järjen päässä salilla käymisen kanssa, enkä todellakaan aio polttaa itseäni loppuun. Kantapään kautta oppiminen on nähtävästi se kaikista tehokkain tapa.

Fiilis treenin jälkeen oli jotakuinkin tällainen!

Ja loppuun pakollinen ensilumi-kuva 10/2013!

Ja ei, ei mua oikeastaan kiinnosta miten tyhmältä näytän pipo syvällä päässä ja hiuksettoman näköisenä, jos turvaan asuvalinnallani edes osittain sen, että pysyisin mahdollisimman terveenä. Miten vanhemmaksi varttuu, niin sitä enemmän alkaa arvostaa sellaisia käytännön asioita. Esimerkiksi ala- ja yläasteella ollessani mä kuljin kesät talvet farkuissa, oli sitten kuuma tai kylmä. Muistan varsin hyvin sen tunteen, kun parinkymmenen asteen pakkasessa tarpoi kotiin ja sai vihdoin ne tiukat farkut pois jalasta. Koivet täynnä punaisia läikkiä ja tuntokin alkoi pikkuhiljaa palata. Olikohan tosiaan noin tärkeätä käyttää just niitä farkkuja vaikka paleli kuin pieni orava pakkasella? Onneksi tuo arvomaailma on tähän päivään mennessä vähän jo muuttunut noista ajoista. 

Mun synttärit senkun lähenee ja vaikka mitään erikoista ei ole tiedossa, niin ootan niitä silti ihan tajuttomasti. Kai siinä on vaan sitä pyöreiden taikaa ja "virallisesti" teinivuosien jättämistä taakse.

Mukavaa viikonloppua kaikille, vaikka melko varmasti vielä huomenna blogin puolelle palaankin. Muistakaa lämmin pukeutuminen ja lepo, niin mäkin aion tehdä! :)

They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)

Friday the 13th - bring it on!

... Vai epäonnen päivä? Mun päivä on sujunut ainakin tähän asti täysin ongelmitta (jos nyt vähän taikauskovaisena takois pöytää..).

Meillä on se ärsyttävän iso keittiöhomma edessä tänään. Sen keittiön toimittajan puolesta se toimitetaan kyllä suoraan kotiin - tarkemminottaen kotipihaan. Eli muutaman miehen voimin pitäisi raahata kokonainen keittiö kodinkoneineen rappusia pitkin toiseen kerrokseen. Mm, jepjep, pitäisköhän sitä ihan laittaa sykemittarin ton rupeaman ajaksi päälle ja kattoo paljonko siinä tulee reviteltyä?

Mä ihan innostuin tosta mun "ennen ja jälkeen"-kuvasta, joten kaivoin puhelimen uumenista muutaman kuvan. Nää menee jotakuinkin aikajärjestyksessä. Nyt kun katon noita kuvia, jotka on otettu silloin kun oon käynyt salilla, ni en mä kyllä mikään pikkutyttö ole ollut alkuunkaan! :D

Nää kuvat alkaa jotakuinkin vuoden takaa, lokakuusta 2012. Ensimmäisissä kuvissa vietän ekoja öitä omassa asunnossa ja ystäväni kanssa lähdettiin sitä juhlistamaan.

 Olin aika hoikassa kunnossa tuolloin, kun erotessa niitä kiloja lähti silloin yksi jos toinenkin.



Tossa viimeisessä kuvassa alkaa turvotukset jo melkolailla näkymään. Mulla oli oikeestaan aika kausittaista se turvotus, välillä sitä oli enemmän ja yhtäkkiä olo olikin vähän parempi ja sirompi -kunnes se homma sitten lähti käsistä.

 Mua huvittaa tän kuvasarjan viimenen kuva ihan älyttömästi! :D Mä oon kuvitellu olevani tuolloin kovanluokas fitness-pimu, mutta kyllähän toi ulkomuoto hyvin pitkälti kertoo karun totuuden..


 Ensimmäinen kuva on blogin puolella jo nähtykin. Tässäkään en ole vielä yhtä turvoksissa kuin pahimmillaan, mutta tää on melkeinpä ainoita kuvia joita musta on tolta ajalta. Keskimmäisessä kuvassa minä ja E oltiin jo palattu yhteen, olin onnellinen ja kroppa alkoi pikkuhiljaa tuntua jälleen omalta. Kuvasarjan viimeinen kuva on otettu kesällä, kun oltiin menossa Lahden Öihin kuuntelemaan ysärijytkettä.


 Tohon ekaan kuvaan on tallennettu se hetki, kun tajusin miten paljon multa on lähtenyt elopainoa. Tokassa kuvassa mulla on päällä Foo Fightersin keikalta ostettu paita, Kalasatamasta 2011. Se ei yhdessä vaiheessa meinannut mahtua mun päälle ja kiljuin yksin kotona silkasta ilosta, kun se oli ihan lörppö masun kohdalta! :D Viimenen kuva on ensimmäisten kävelylenkkien jälkeen otettu, fiilis hyvä!


 Taas vähän lenkkikuvia, Iso Jano 2013  ja uusien treenivaatteiden hankintaa.


 Ja sitten nykytilanne. Viimeisimmät kuvat otettu tänäaamuna, kun kysyin itseltäni, että mihin mun maha on kadonnut? :) Mulla on kasvonpiirteetkin muuttunut ihan älyttömästi tässä matkanvarrella..

Tällanen kuvapläjäys tällä kertaa, nyt mä lähden liikkeelle ja keittiöhommiin. Seuraavassa postauksessa taas vähän lenkkijuttujakin!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, muistakaa levätä :)

Whoops

Kello on ihan sikana ja silti pakko postata vielä tän vuorokauden puolella, kun niin lupailin. Palaillaanpas ajassa taaksepäin tuonne sunnuntai-iltaan ja lenkkiin.

Tarkoituksella mentiin rauhallista vauhtia, jotta kaloreiden rasva% olisi edukseen. Tällä lenkillä pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin nuo uudet Niken juoksutrikoot.

Tykkäsin niistä ihan tosi paljon, etenkin kun aikaisemmat lenkit on mennyt Better Bodiesin salipöksyt jalassa. Huomattavasti joustavampaa matskua nämä uudet.

Erityisesti sytyin tässä Niken mallissa sille, että vyötäröosuus nousee aika korkealle, koska housut tuntuu paljon tukevammalta eikä niitä tarvitse olla missään vaiheessa nykimässä ylöspäin. Iso peukku näille!






Maanantai oli toinen lenkkipäivä, vaikka piti olla lepopäivä. Ensin söin vähän raskaampaa ruokaa iltapäivällä ja illalla maistelin muutamat irttikset leffaa keilailun MM-kisoja katsellessa. Heräsin E:n sylistä sohvalta 21.30 ja iski niin kamala karkkimorkkis, että lähdin lenkille, vaikka periaatteessa olisi pitänyt olla jo nukkumassa.

Mä oon sitä mieltä syömisistä, että jos pääsääntöisesti syö monipuolisesti, niin kenellekkään ei tee pahaa pieni herkkupäivä sillointällöin. Itseasiassa jotkut toteavat sen tekevän jopa hyvää, koska yksi shokkipäivä saa kropan heräämään. Eli ei, en kiellä itseltäni tiettyjen rajojen sisällä olevia mielitekoja, en nyt enkä jatkossakaan!

Tuo maanantain lenkki mentiin vähän korkeammalla sykkeellä, kuten tuo rasva% sen jo kertookin. E piti mulle vauhtia pyörän kanssa, joten ihan sujuvasti selvittiin tästäkin!

Tiistaina herätessä olikin sitten ihan kökkö olo. Kurkku karheena ja kauhee väsy päällä. Onneks mä siitä viimekerrasta opin, että koska pitää antaa kropan levätä, joten vieläkään en oo lenkille uskaltautunut. Huomenna illalla aion mennä, vaikka sitten ihan kävelylenkille, mutta on sekin jo jotain.

Lauantaina olisi tiedossa pieni pätkä töitä ja sunnuntaina mennäänkin yrityksemme naisten kanssa sinne Kunnon Nainen -tapahtumaan juoksemaan kymppi. Toivon vaan, että tää alkusyksyn lenssu on sunnuntaihin mennessä kadonnut.

Tänään meille jaettiin töissä ne tuotepaketit, jotka jokainen Kunnon Nainen -tapahtumaan osallistuva saa itselleen. Kaikkien mahdollisten esitteiden ja numerolappujen lisäksi sieltä paljastui tällaisia..

Kunto&terveys -lehti, pyykinpesunestettä sekä family fresh pear&lily suihkusaippuaa näytteinä.

Perinteinen mainostuote, eli tuo sidontahuivi Kunnon Nainen teksteillä varustettuna sekä Savett näytteitä.

 Kunnon Nainen pipo!

Change kaulakoru

Nestle Fitness dark chocolate minipakkaukset

.. Sekä Dr.Oetker 7-viljaa Müsli minipakkaukset.

Näitä siis testaillaan lähiaikoina!

Mulla on myynnissä Tori.fi:ssä muutamat tuotteet, joista yksi on tämä Better Bodiesin treeniasu

Better Bodies fitness long tight (koko S) ja support 2-layer top (koko S) värissä hot pink. 

Housut on ollut käytössä ostohetkestä lähtien, mutta niissä ei näy käytönjälkiä, koska materiaali on laadukasta. Paita ei ole käynyt päällä kuin muutaman kerran, koska se on vähän turhan slimmi omaan makuuni. Nämä siis myynnissä. Kiinnostuksesi voit ilmaista kommenttiosioon tai sähköpostilla osoitteeseen pihlaiida@gmail.com. Näistä löytyy ilmoitus myös sivustolta Tori.fi. Muutama kysely on asian tiimoilta tullut, mutta mitään osto/myyntipäätöksiä ei ole vielä tehty. Pakettina hinta näille on 100€, tarjouksia otetaan vastaan.

Tuotteiden normaalihinnat löytyvät näistä linkeistä

Housut
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/fitness-long-tights-hot-pink

Toppi
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/wmns-support-2-layer-top-black_pink

EDIT: treenivaatteet myyty

Tulipas tästä taas varsin urheilupainotteinen postaus, mutta minkäs sille voi! Kävinpä tänään taas vaihteeksi kokeilemassa, että josko tuo keskisormi jo kestäisi keilausta (joopajoo :D), mutta huonostihan siinä taas kävi, eli sormi teipattuna tässä kirjoitellaan.

Nyt olis varmaan parempi suunnata peiton alle, jotta jaksaa taas huomenna täyden työpäivän ja iltalenkin siihen päälle. Kauniita unia, palaillaan taas! :)

Breaking my own records

Hiphei!

Viikonloppuvapaat vetelee viimesiään ja tää päivä onkin mennyt samallailla kuin muutkin sunnuntait. Mikä siinä on, että sunnuntaisin ei saa kroppaa käyntiin sitten millään? Mä vähän aikaa sitten vannoin, etten enään heitä sunnuntailenkkejä, mutta tänään on kyllä mentävä, että täyttyy viikkotavoitteet.

Torstaina kävin illalla taas lenkillä ja silloin rikoinkin oman ennätykseni tuolla kympin matkalla. Alku oli taas rauhallista menoa, mutta loppua kohden mentiin kokoajan vaan kovempaa. Mä olin hiestä märkä ja läähätin ku viimestä päivää kotiin päästessä, mutta oli se sen arvostakin!

Kulutettujen kaloreiden määrä pääsi jälleen kerran yllättämään mut, koska aikaisemmilla lenkeillä oon huomannut, että mitä isommalla sykkeellä mennään, niin sitä vähemmän niitä kaloreita on palanut. Tää lenkki meni tältäkin kannalta ihan erilailla. Hyvät kalorit joiden rasvaprosenttikaan ei päässyt yllättämään, koska tiesin hyvin sen olevan pienempi silloin, kun sykkeet on korkeammalla.

Kaikinpuolin aika helppo ja hyvä lenkki, eikä tehnyt edes pahaa vaikka aika lujaa mentiinkin.

Juostessa huomasin tulevan sen hassun fiiliksen, kun ei oikeastaan tunne edes juoksevansa, mutta silti menee vaan kovaa eteenpäin! :D



Lenkin jälkeen vaan suihku ja aikaisin nukkumaan. On taas vähän lipsunut nuo nukkumiset, mutta kyllä sen työaamuina huomaakin. Torstai-perjantai välisen yön nukuin ihan älyttömän hyvin, joten perjantaiaamuun sai herätä pirteänä.

Työpäivä tuntui pieneltä ikuisuudelta, kun tiesin että työpäivän ollessa ohi pääsen ripsihuoltoon ja siitä sinne Isojano 2013 tapahtumaan. Lupailin laittaa ripsistä kuvan ennen ja jälkeen huollon, joten tässäpä tulee!

Hah, melkonen ero! Oli ihan täysin mun oma moka, että ne kerkes mennä noinkin karuun kuntoon, koska huoltoväli venyi neljä viikkoiseksi. Mun omat ripset on todella ohuet ja hennot eikä ne oikein edes jaksa hyvin kannatella pitkää pidennystä, mutta kun pitää huoltovälit asiallisina, niin hyvin menee.

Mulla on nyt 12mm ripseä D-kaarevuudella. Aluksi laitettiin mulle 13mm, mutta nehän alkoi alta aikayksikön roikkua ja tippua, ja viikon päästä niitä ei juurikaan ollut edes jäljellä. Päätettiin siis S:n kanssa, että pidetään tää 12mm pituus. Kyllä nää vaan helpottaa elämää ihan älyttömästi! Mä oon ihminen joka ei oikein muutenkaan jaksais laittautua (varsinkaan työaamuina), joten nää on tällasen laiskan ihmisen pelastus.

Illalla suunnattiin E:n ja äipän kanssa sinne Isoon janoon. Meiän piti E:n kanssa ottaa musta hienoja kuvia ennenku lähdettiin sinne alueelle, mutta tietenkin meillä tuli niin kiirus ettei sellaiseen ollut aikaa. 

Oli kiva pitkästä aikaa vähän laittautua ja laittaa korkkarit jalkaan, vaikka ei mikään ihmeellinen tilaisuus ollutkaan. 

Lauantaina mietin sataan kertaan, että lähdenkö vaan illalla lenkille vai meenkö moikkailemaan veikkaa, joka vietti synttäreitään eilen. Päätin kuitenkin illalla suunnata kylille, vesilinjalla tietenkin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa veikkaa ja kaikkia muitakin tuttuja. Kaikenkaikkiaan hauska ilta. :)

Tänään heräilin jo hyvissä ajoin ennen E:tä, ja lähdinkin yksikseni kahville ja jätin toisen nukkumaan. Samalla kahvireissulla eksyin (ihan vahingossa :D) Stadiumiin ja kävin kurkkaamassa, että olisko niillekkin tullut jo myyntiin yhdet Niken uudet juoksutrikoot. Mä kävin jo aikaisemmin niitä sovittelemassa toisessa liikkeessä, mutta en vielä silloin raaskinut ostaa. Ja onneksi en ostanutkaan, koska löysin toisen paljon mukavamman mallin. 

 Housut on siis Niken mallistosta ja maksoi Stadiumissa 49,95€. Noita hintoja kannattaa oikeasti vertailla liikekohtaisesti, koska ne toiset sovittamani juoksutrikoot maksoivat Top-Sportissa 49,95€, Sokoksella 79,95€ ja Stadiumissa 44,95€. Aika isoja heittoja, etenkin tuo Sokoksen hinta.

Toi treenipaita ei ikävä kyllä tarttunut mukaan, vaikka istuikin hyvin ja oli äärimmäisen makee, mutta piti taas miettiä niitä oikeita tarpeita eikä vaan sitä mikä sattuu näyttämään kivalta. Ulkona rupeaa olemaan niin viileät säät, että juoksutakinkin alla täytyy olla jo pitkähihainen.

Oon myöhemmin menossa kuitenkin uudelleen Stadiumiin pyörimään juoksulenkkari-hankintojen merkeissä, joten ehkä silloin sitten kotiutuu tuo toppikin.

Oonpas muuten pikkuhiljaa huomannut mun sitkeän pömppiksenkin lähtevän - hitaasti mutta varmasti!

Tein äsken mulle ja E:lle ruokaa, joka oli halpaa, hyvää ja nopeeta. Kyseessä oli pinaattipasta ja tomaattinen jauhelihakastike. Tein aikaisemmin viimeviikolla pinaattipastan kanssa kanakastikkeen, joka myöskin oli aika herkullista!

Ohjehan tuolle ruoalle on äärimmäisen yksinkertainen ja jollei sitruunamehua ja oliiviöljyä lasketa mukaan, niin ruoalle tuli hintaa yhteensä noin 10€.

• Pinaatti tuorepastaa
• Yrtti-tomaattimurskaa
• Naudan jauhelihaa
• Sipuli
• 3-4 valkosipulin kynttä
• Soijaa vajaa ruokalusikallinen
• Pippuria
• Sitruunamehua

Kaikessa yksinkertaisuudessaan aloitin ruoanlaiton pilkkomalla sipulin sekä valkosipulin kynnet. Laitoin kattilaan 1l vettä kiehumaan pastaa varten. Laitoin kuumalle pannulle öljyä ja sipulin sekä valkosipulin sinne perään. Jauheliha pannulle ja sen ollessa kypsää laitettiin tomaattimurska sinne joukkoon. Pippuria, soijaa ja sitruunamehua tuomaan makua ja sitten kastike hautumaan. 

Tuorepastaahan ei keitetä kuin 2min, joten sen laitoin kiehuvaan veteen vasta sitten, kun kastike oli jo valmista. Valutin pastasta vedet ja pirskottelin päälle vähän öljyä, jottei pastat takerru toisiinsa kiinni.

Nyt mä tässä kirjoitellessa oon sulatellut noita ruokia lenkille lähtöä silmällä pitäen. 

Kello rupeaa olemaan sata (no okei, se on kuus), joten mä vedän nyt ne uudet juoksutrikoot jalkaan ja lähden tonne tienpäälle. Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa! :)

Lepopäivää ja rakkautta

Eilen oli hyvä päivä viettää lepoa, että tänään jaksaa taas.

Musta olis kivaa laitella asukuvia sun muutakin tänne blogin puolelle, mutta häpeillen täytyy myöntää, että mä en oo mikään överikalliiden merkkivaatteiden ystävä, eikä mun pukeutumisessa ole mitään ihmeellistä. Mä oon vaatteiden, kuten monen muunkin asian suhteen, hyvinkin mukavuudenhaluinen. Toimin asiakaspalvelutyössä, joten kyllähän töihinkin tulee pukeuduttua "siistimmin", mutta ei ehkä niin siististi, että siitä kannattaisi tänne kuvia laittaa. Ehkäpä sitten, kun tulee aihetta laittautua vähän enemmän.

Kävinpä eilen lounastamassa Pancho Villassa lohisalaatin merkeissä. En sen kummemmin kysellyt, että mitä se sisältää, mutta totisesti yllätyin kun sain annoksen eteeni.

 

Jotenkin lohisalaatista on ainakin itselleni muodostunut kuva normaalista jäävuorisalaatista, jonka seassa on satunnaisia paloja lämminsavulohta. Tämä salaatti ei kyllä vastannut mielikuvaani, mutta oli jotain paljon parempaa. Salaattihan itsessään oli sitä perus jäävuorisalaattia, tomaattia sekä kurkkua. Lisäksi siinä oli keitettyä kananmunaa sekä jalopenoa. Lohi oli kunnon paistettu filee ja oli melko hyvää.

Mulla on aina kauheet visiot siitä mitä tekisin ja miten tekisin, mutta toteutuspuoli on aika heikoilla. :D Itse jos tekisin tällaisen lohisalaatin, niin jalopeno jäisi pois, sipulin tilalle laittaisin punasipulia sen pehmeämmän maun takia, lohifilee olisi paistettu rapeaksi ja maustettu vähän erilailla. Salaatinkastikkeen jättäisin kokonaan pois ja laittaisin tilalle sitruunabalsamicoa sekä öljyä. Ärsyttävää tuossa annoksessa oli myös tuon sitruunan muoto. Eihän sitä saanut millään puristettua tuohon salaatin päälle, kun se oli vain sitruunaviipale joka oli leikattu yhdestä kohtaa halki, jotta se saadaan aseteltua lautaselle.Yksinkertainen on sitäpaitsi kaunista, joten mun lautaselle sitruuna olisi päätynyt yksinkertaisina lohkoina, joista sen mehu on helppo puristaa salaatin päälle.

Annos oli aika iso, joten kaikkea ei tullut syötyä. Ihan ok lounassalaatti kuitenkin! Parempi kuin esimerkiksi Picnicin lohisalaatit, valmissalaateista puhumattakaan.

Mä päätin jo eilen aamupäivällä, että pidän lepoa lenkistä, joten päästiinkin E:n kanssa kuvauskävelylle satamaan!

Mä aina jaksan ruikuttaa E:lle, että haluun meistä kuvia, vaikka se itse viihtyy paljon paremmin kameran takana kuin sen edessä. Minun rakas.

Räpsästiin myös musta muutama kuva siinä samalla, vaikka meinas palella jo pirusti, kun aurinko ehti laskea. E on ihan älyttömän hyvä valokuvaushommissa, ja onkin tehnyt satunnaisia keikkoja esimerkiksi hääkuvausten merkeissä. Muutamille on otettu myös esimerkiksi perhekuvia sekä lasten merkkipäivinä.

Kuvien laadut vähän kärsii täällä, koska olen ottanut ne omaan puhelimeeni ja sitä kautta lisännyt tänne.

Ja olenpas muuten äärimmäisen iloinen, kun sattui silmään Sokoksella tuo Björn Borgin paita mikä mulla on kuvissa päällä! Se on urheilumallistosta ja oli ale-rekissä ainoa laatuaan. Sattuipa olemaan vielä kokoa S, joten sopii mulle kuin nakutettu! En lähes koskaan käytä pukeutumisessa värejä, mutta nyt kun painoa on tippunut ja vaatteet istuu paremmin, niin uskaltaa käyttää erilaisia värejä. Tämänkin paidan värin olen jo useampaan otteeseen kuullut sopivan minulle todella hyvin, enkä voi itsekään olla asiasta toista mieltä. On se vaan niin hyvä. :)



Mulla kävi töissä muutama kuukausi takaperin eräs asiakas, joka oli niin tyytyväinen saamaansa palveluun, että kiikutti mulle eilen yllätyksen työpaikalle. Tämä olikin itseasiassa todella mieluisa yllätys, koska en pahemmin ole koskaan käynyt keikoilla tai festareilla, mutta E tietenkin nauttii räpsiä keikkakuvia ja onhan keikoilla ihan eri meininki kuin kotona kotiteatterista kuunneltuna.

Artistit nyt ei ehkä osu täysin omaan musiikkimakuuni, mutta ollaan sen verran kaikkiruokaisia musiikin suhteen, että keikka ku keikka käy!

 







 

 

Huomenna siis ripsihuollon jälkeen suunnaksi Kasaajankatu 13 ja Isojano 2013. Esiintyjinä toimii Laura Närhi sekä Cheek ja lämppäyksen hoitaa Kuningas Pähkinä & Setä Tamu.

 

Voisinpa räpsästä tänään talteen kuvat tämän hetkisistä ripsistä ja laittaa sitten huollon jälkeen kuvat ennen ja jälkeen. Ripset on pysynyt todella hyvin ottaen huomioon, että mulla on todella hauraat ja pitkät ripset, jotka hädintuskin jaksavat kannatella noita pidennyksiä. Ihanaa saada taas räpsyt kuntoon!

 

Ja illalla taas lenkille, koska huomenna se tulee jäämään väliin noiden menojen takia. Lauantaina kun vielä jaksaa painaa 10km, niin saadaan täyteen se 40km vielä tälläkin viikolla.

 

Nyt täytyy rientää. Huomenna palaillaan postauksen merkeissä, joka pitää sisällään ainakin tämäniltaisen lenkin!