Friday the 13th - bring it on!

... Vai epäonnen päivä? Mun päivä on sujunut ainakin tähän asti täysin ongelmitta (jos nyt vähän taikauskovaisena takois pöytää..).

Meillä on se ärsyttävän iso keittiöhomma edessä tänään. Sen keittiön toimittajan puolesta se toimitetaan kyllä suoraan kotiin - tarkemminottaen kotipihaan. Eli muutaman miehen voimin pitäisi raahata kokonainen keittiö kodinkoneineen rappusia pitkin toiseen kerrokseen. Mm, jepjep, pitäisköhän sitä ihan laittaa sykemittarin ton rupeaman ajaksi päälle ja kattoo paljonko siinä tulee reviteltyä?

Mä ihan innostuin tosta mun "ennen ja jälkeen"-kuvasta, joten kaivoin puhelimen uumenista muutaman kuvan. Nää menee jotakuinkin aikajärjestyksessä. Nyt kun katon noita kuvia, jotka on otettu silloin kun oon käynyt salilla, ni en mä kyllä mikään pikkutyttö ole ollut alkuunkaan! :D

Nää kuvat alkaa jotakuinkin vuoden takaa, lokakuusta 2012. Ensimmäisissä kuvissa vietän ekoja öitä omassa asunnossa ja ystäväni kanssa lähdettiin sitä juhlistamaan.

 Olin aika hoikassa kunnossa tuolloin, kun erotessa niitä kiloja lähti silloin yksi jos toinenkin.



Tossa viimeisessä kuvassa alkaa turvotukset jo melkolailla näkymään. Mulla oli oikeestaan aika kausittaista se turvotus, välillä sitä oli enemmän ja yhtäkkiä olo olikin vähän parempi ja sirompi -kunnes se homma sitten lähti käsistä.

 Mua huvittaa tän kuvasarjan viimenen kuva ihan älyttömästi! :D Mä oon kuvitellu olevani tuolloin kovanluokas fitness-pimu, mutta kyllähän toi ulkomuoto hyvin pitkälti kertoo karun totuuden..


 Ensimmäinen kuva on blogin puolella jo nähtykin. Tässäkään en ole vielä yhtä turvoksissa kuin pahimmillaan, mutta tää on melkeinpä ainoita kuvia joita musta on tolta ajalta. Keskimmäisessä kuvassa minä ja E oltiin jo palattu yhteen, olin onnellinen ja kroppa alkoi pikkuhiljaa tuntua jälleen omalta. Kuvasarjan viimeinen kuva on otettu kesällä, kun oltiin menossa Lahden Öihin kuuntelemaan ysärijytkettä.


 Tohon ekaan kuvaan on tallennettu se hetki, kun tajusin miten paljon multa on lähtenyt elopainoa. Tokassa kuvassa mulla on päällä Foo Fightersin keikalta ostettu paita, Kalasatamasta 2011. Se ei yhdessä vaiheessa meinannut mahtua mun päälle ja kiljuin yksin kotona silkasta ilosta, kun se oli ihan lörppö masun kohdalta! :D Viimenen kuva on ensimmäisten kävelylenkkien jälkeen otettu, fiilis hyvä!


 Taas vähän lenkkikuvia, Iso Jano 2013  ja uusien treenivaatteiden hankintaa.


 Ja sitten nykytilanne. Viimeisimmät kuvat otettu tänäaamuna, kun kysyin itseltäni, että mihin mun maha on kadonnut? :) Mulla on kasvonpiirteetkin muuttunut ihan älyttömästi tässä matkanvarrella..

Tällanen kuvapläjäys tällä kertaa, nyt mä lähden liikkeelle ja keittiöhommiin. Seuraavassa postauksessa taas vähän lenkkijuttujakin!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, muistakaa levätä :)

Lisämotivaatiota itsestä

Hiphei!

Täällä on ollut muutaman päivän ihan hiljaista, mutta eiköhän aktivoiduta taas.

 Se, että en ole tänne mitään kirjotellut johtuu ihan puhtaasti siitä, että ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Sitten kun mä vihdoin paranin siitä lenssusta, niin olin muutenvaan niin poikki ettei innostanut juokseminen.

Meillä on ollut myös vähän muuttorumbaa nyt kun lyötiin hynttyyt yhteen. Uusi keittiö tulee perjantaina ja vanhakin on vielä purkamatta.. Mutta onhan tässä kokonaiset kolme iltaa aikaa - kiire tulee.

Torstaina mä kävin sellasella vajaan 8km lenkillä, josta puolet juoksin ja puolet pyöräilin. Menin itseasiassa 3.64km aikaan 19min, joka tarkoittaa sitä, että tunnissa olis samalla tahdilla mennyt yli kympin! Juokseminen tuntu ihmeen helpolta, mutta kyllä mä olin ilonen ku pääsin sinne pyörän luokse ja sain hengityksen vähän tasaantumaan.

Viikonloppu mulla oli tosi työntäyteinen, kun menin perjantaina suoraan töiden jälkeen toisiin töihin, sekä lauantaina että sunnuntaina tein pienen pätkän töitä toisella työpaikalla.

 Mä kuitenkin sain raahattua itseni eilen lenkille samaan aikaan kun E lähti futistreeneihin, ja napsasin itsestäni taas tollasen surullisenkuuluisan "lenkillelähtö"-kuvan.

Siinä näkyy matka ja aika, sekä kalorit, jotka koostui vähän reilun 3km reippaasta kävelystä sekä saman matkan pyöräilemisestä. Varmistin mun lenkille lähtemisen sillä, että jätin pyörän työpaikan pihaan, jotta mun olis pakko lähteä lenkille ja hakea se pois sieltä! :D

Mä oon jo valmiiks päättänyt, että nyt kun se koko flunssa on selätetty, niin tällä viikolla liikutaan taas hyvään tahtiin, ja ruvetaan tekemään lisää töitä paremman kropan ja kiinteytymisen eteen. Mulla on tänään vapaa ilta (jeejee, näitä osaa arvostaa kun on taas kolmena päivänä painanut vähän ylimääräistä duunia) ja aion käydä hemmottelemassa itseäni solariumilla, koska en oo aikoihin käynyt. Sen jälkeen pyörähdän vanhalle kunnon kuntosalilleni ja käyn lataamassa salikortin!

Pikkuhiljaa lähetään liikkeelle vähän kevyemmällä treenillä ja kunnon levolla, niin ettei edes tarvi pelätä palavansa loppuun. Haluun, että mulla liikkumisen lisäks riittää aikaa muullekkin elämälle, enkä todellakaan halua väsyttää itseäni liikkumisen takia. Sen pitää olla tervettä ja järkevää! Aerobista en aio jättää, enkä aio alkaa syömään kuin hullu, vaikka lihasten kasvattamisen kannalta se parempi olisikin.

Mä aion (yrittää) syödä terveellisesti ja säännöllisesti sekä tehdä paljon aerobista treeniä ja kuntosalilla pienemmillä painoilla enemmän toistoja. Sanoo kuka mitä sanoo, mä oon kokeillut myös sen toisen tavan enkä silloin kuunnellut kroppaani, ja jokainen joka tätä blogia on vähänkään lukenut tietää kyllä  miten siinä kävi.

Salikortin hankkiminen on mun mielestä senkin takia nyt ajankohtaista, että kohta tulee kylmä ja märkä syksy sekä sen jälkeen hyytävän jäinen talvi, joten ainakaan ei oo sitten syytä jättää aerobistakaan treeniä väliin, kun sen pääsee suorittamaan sisätiloihin sääolosuhteista huolimatta.

Juttelin erään kaverini kanssa tänä aamuna siitä, kuinka itse tulee sokeaksi niille muutoksille mitä omassa kropassa tapahtuu. Mä suorastaan surkuttelen itselleni välillä, että oon vieläkin ihan iso ja löllö. Noh, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Jepjep, ja tästä jos jostain tuli tota otsikossa mainittua lisämotivaatiota, joka sai alkunsa musta itsestäni. Kyl mun täytyy myöntää, että oon ylpee itestäni, mut en läheskään tyytyväinen vielä. Muutos on ihan huima näin omallekin silmälle ja siks mun mielestä oliskin tärkeetä säilyttää itsestä myös niitä "ei niin edustavia" kuvia. Kehittyessä nälkä kasvaa syödessä ja saattaa tulla sokeaksi niille omille saavutuksille. Ja jos tai kun heikko hetki yllättää ja motivaatio vajoaa pohjamutiin, niin sulla on asia, jota katsomalla sä jaksat vielä.

Mä en henkilökohtaisesti enään ikinä päästäis itseäni tohon kuntoon, jossa oon tossa ensimmäisessä kuvassa. Mulla on niin paljon parempi olo sekä henkisesti että fyysisesti ja mä oon oikeesti onnellinen.

Tällä viikolla olis muutama ylimääränen lyhyt työvuoro toisella työpaikalla, kampaaja ja ripsihuolto torstaina (laitellaan kuvia sen jälkeen!) ja musta tulee näillänäkymin vähän vaaleempi tyttö!

Nyt takas työntouhuun, koska näitä hommia kyllä riittää.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille! :)