Sunnuntait on tehty mustikkapiirakan tuoksuisesta kodista

Ihanaa sunnuntain pimenevää iltaa! :)

Nyt on tiedossa niin sekapostaus kaikesta, että koittakaa nyt jotenkin pysyä mukana.

Mulla oli tosi kiireinen loppuviikko, kuten myös tämä viikonloppu. Lauantaina tein toisella työpaikalla lyhyen vuoron heti aamusta - samoin myös tänään.

Töiden lisäksi tähän sunnuntaihin mahtui myös E (<3), keilailua, pyöräilyä, ruoanlaittoa ja mustikkapiirakan leivontaa. E lähti juuri treeneihin, joten mä päätin istahtaa sohvalle ja napata läppärin syliin.

Vihdoin mulla on näyttää jotain kuvia meidän uudesta keittiöstä. Näin alkuun on hyvä laittaa pieni muistutus siitä, että miltä se näytti ennen remonttia.

Monet kommentoivat remontti-ideasta kuultuaan, että "miksi ihmeessä, eihän teidän keittiössä mitään vikaa ole?" No, ei tavallaan ollutkaan, mutta kun kyse on kokonaisuudesta, kodista ja sen kodin sydämestä eli keittiöstä, niin parempaankin pystytään.

Ja kyllä mä tunnen, että tää on parempi. Uusi, korkeakiiltoinen, valkoinen, moderni, tilava, toimiva ja tarpeeksi työskentelytasoa omaava. Ne kaikista tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin, että meillä oli edellisessä keittiössä tuollainen 40cm työskentelytilaa ja erillinen ruokapöytä, joka ei edes sopinut keittiöön. Saatika tuo entinen keittiö tähän juuri remontoituun asuntoon.

Nyt on valoa, on työskentelytilaa ja lisää säilytystilaa tuova saareke, joka toimii samalla baaritiskimäisenä ruokapöytänä. Siihen on vielä hankinnassa korkeutensa puolesta säädettävät yksinkertaiset baarijakkarat. Saarekkeen kohdallahan oli aiemmin seinä, mutta E näppäränä poikana heilui vähän lekan kanssa ja teki asunnosta avaramman. Näissä kuvissahan keittiö ei ole kuitenkaan vielä täysin valmis. Puuttuu maalia seinistä ja ilmanvaihtokanavan luukkuja sun muita, mutta suurin osa remontista on jo todellakin takana päin!

Tykkään siitä kovasti. Se on ihan meidän näköinen.

Kuten aiemmassa postauksessa nähtiin, niin siellä on ehditty jo loihtia yhtä sun toistakin. Ihan erilaisilla fiiliksillä lähtee ruoanlaittoon ja leivontaan mukaan, kun on puitteet kunnossa!

Mmm.. Omena-kaurapaistosta - eikä muuten mitään dieettiversiota, nam!

Tacosalaattikokeilua.. :) Oli ihan älyttömän hyvää ja tarpeeksi kevyttä.

Perjantaista aamupalaa eli maitorahkaa, tilkka vadelma funlightia, tuoreita mansikoita, viinirypäleitä sekä gojimarjoja.

Välipalaa töissä. Nyt jos joku ei ole tätä maistanut, niin suosittelen! Pojat oli ostanut kahvitauolle perjantaina pullapitkon. Tuijotin sitä hetken, kävelin kauppaan ja hain tämän. Join sen ja mietin, että piru vie mä voitin mielihaluni! Tää oli kaikenlisäksi tosi hyvän makuista ja tarpeeksi makeaa. Koostumukseltaan vähän paksumpaa, joten teki sellaisen sopivan kylläisyydentunteen just silloin kun sitä pahiten tarvitsin. :) Mä tein tästä juomasta päteäkseni jopa yhdelle henkilölle pienen pätemismatemaattisen kaavan jossa vertasin tämän ja pullan ravintoarvoja, kun valitettiin taas kaikista niistä ylimääräisistä kiloista, mille ei edes yritetä tehdä mitään, puuh.

Perjantaina 12h työpäivän jälkeen tämä ja lasillinen vettä sohvanpohjalla nautittuna oli.. huh. Hyvää.

Ei, ei tämäkään dieettiversio. Ei sitten alkuunkaan. Mutta tänään on sunnuntai ja mua ei kiinnosta. Mä voin herkutella jos musta siltä tuntuu. :) Tämä tehtiin kermaviilitäytteellä, kuten aina ennenkin.

Mmmm.. Uunista tulleesta ei sitten kuvaa saatukaan, kun nanosekunnissa siitä oli jo osa tuhottu. Tää on E:n erityisherkkua, joten pitäähän sitäkin välillä hemmotella!

Syksy on niin mun juttu! Niin kauan kun se on edes vähän aurinkoinen ja kuiva. Nää kaikki värit ja valot ja pukeutuminen.. Mun syksyn juttuja on selkeesti viininpunainen ja kulta. Ja perusvarma musta, tietenkin. Nää kuvat on räpsästy lauantaina aamuauringossa töihin kävellessä.

Ja nyt kun tästä tietokoneelta näitä kuvia katon, niin oon aika fiiliksissä tästä mun vaaleammasta hiusten sävystä. Se on niin paljon luonnollisempi ja lämpimämpi kuin se tumma. Peukut pystyyn tälle ja seuraavaa kampaajakertaa odotellessa. :)

Kyllä tää ilta ja tän viikonloppukoosteen kirjoitteleminen poisti viimeisetkin pahanmielen rippeet tämänpäiväisestä keilailusta. Mä kävin siis heittämässä kilpailua, joka oli sen perus 6sarjaa. Ja vedin niin alle riman kuin vain edes minun tasoinen keilaaja voi vetää. Huh, pitkästä aikaa kävi ihan oikeasti mielessä, että jätän pallot pölyyntymään pallovaraston perälle. Sitten kun se oli ohi, niin mä kuitenkin käänsin sen asian (edes) jollain tapaa positiiviseksi. Ajattelin, että en mäkään voi aina onnistua ja aina ylittää niitä omia odotuksiani. Varsinkaan silloin, kun tiedostan, että kyseinen öljyprofiili on vaikea melko kokeneillekin keilaajille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ehkä luovutan tällä hetkellä pyörivän kilpailun suhteen, mutta nyt keskitytään kilpailuratojen sijaan treenaamiseen ja lähdetään taas ihan erilaisella innolla ja asenteella seuraavaan kilpailuun!

Nyt mulla on vatsa täynnä rakkaudella tehtyä ruokaa ja maukasta mustikkapiirakkaa. Mä istun syvällä sohvanpohjalla rennot vaatteet päällä ja nautin tästä kirjoittamisesta. Olo on levännyt ja innolla odotan ensi viikkoa, koska mulla ei oo yhtään (siis oikeesti yhtään!!) vuoroa toisella työpaikalla arki-iltaisin. Eli saan viettää perus arkea ja ilman sitä järkyttävää väsymystä jaksaa lähteä iltaisin lenkillekkin!

Elämä on ihan kivaa!

Oh hello, iPhone 5!

Otsikko kertoo kaiken - kävin ekstemporee hakemassa itselleni iPhone 5 perjantaina! Mä oon aaaaivan äärimmäisen tyytyväinen. Toimii niin paljon sulavammin kuin vanha 4S ja kamera on kuulemma mukamas sama kuin edeltäjässä, mutta omasta mielestäni kuvat ovat paljon parempia.

Mun selkäkivut on poissa ja tänään oltiinkin jo keilailemassa ihan kilpailun merkeissä. Keittiöprojekti on ollut seis perjantaista asti, koska molempien meidän vanhemmat lähtivät viikonlopuksi mökkeilemään, joten hommat jatkuvat huomenna. 

Mä oon ehkä vihdoin oppinut nauttimaan viikonlopuista ja arvostamaan niitä, ehkä juurikin siksi, että en ole poltellut itseäni loppuun töiden kanssa vaan viettänyt myös ihan oikeeta vapaa-aikaa. 

Lauantai meni pitkään nukkuessa ja kauppoja kierrellessä. Illalla käytiin mun äidin luona herkuttelemassa vohveleilla ja moikkaamassa pojua. 

Tänään herätyskello soikin jo kahdeksan aikaan. Mä olin valvonut yöllä tosi myöhään, ihan vaan tuijotellen ikkunasta ulos. Ei, en oo höhlä (ehkä..), mutta mun oli pakko seurata kuinka ikkunan takana olevan metsän puut oli hetkittäin poikittain, kun oli niin kova myrskytuuli. Ja kai mä salaa samalla pelkäsin, että joku niistä puista tulee kohta ikkunasta läpi. 

Tuulipuku päälle ja suunta kohti keilahallia, koska E:llä oli seuraottelu. Ensin me nautittiin aamukahvit ja leivät, jonka jälkeen E siirty radalle ja mä koitin tsemppailla kahvilan katsomosta käsin. 

E sai jutun juonesta kiinni vasta neljännessä sarjassa, kun kilpailussa sarjoja on "vain" kuusi. Päätettiin sitten mennä vielä yhdessä heittämään seuraavaan kilpailuerään, joka alkoi melkein heti tuon seuraottelun jälkeen. 

Itsehän keilasin ensimmäiseen sarjaan kiitettävät 205 pistettä. Loput viisi menikin sitten vähän niin ja näin. Kasaan kertyi kuitenkin lopulta 1009 pistettä, joten sarjakohtaiseksi keskiarvoksi muodostui 168, joka on heilahtamalla yli oman keskiarvoni. Noin huonolla tuloksella kilpailusta irtosi alkukilpailussa 24. sija. Suorituksiahan tuossa kisassa on erittäin paljon, ja taakseni jätin usemmankymmentä keilaajaa, mutta tuo tulos ei finaaliin siivitä. Ajattelinkin ensi viikolla käydä uudemman kerran kokeilemassa. 

Tuo kilpailu oli lähinnä minun ja E:n keskinäistä kamppailua ja piste-ero kasvoi 20 pisteeseen, joten E vei tämän kerran numeroin 1009-1029. Kyllä mä sille vielä näytän. 

Kilpailun jälkeen lähdettiin pyörähtämään Karismassa, joka on suht uudehko kauppakeskus Lahden Karistossa. Lähes samat liikkeet kuin keskustassa, mutta naurettavan pitkän matkan päässä. Autottomana ihmisenä sinne ei tule lähdettyä, mutta saatiin mun äiti tänään seuraksi ja kyyditsijäksi. Hakusessa tolla reissulla oli mulle saappaat. Ei, ei kumisaappaat, vaan jotkut nätit mustat nahkasaappaat varustettuna kivoilla yksityiskohdilla, ilman korkoa, oikean muotoisella kärjellä ja sopivan napakoilla varsilla pohkeiden kohdalta. 

Kuten vaatimuslistasta arvata saattaa, niin tolta reissulta tultiin tyhjin käsin mutta täysin vatsoin takaisin. Mä en yksinkertaisesti ole löytänyt mistään, en niin mistään sellaisia saappaita, jotka haluaisin. Kaikki näyttää ratsastussaappailta tai sitten niissä on muutenvaan liian korkeat tai hölmön muotoiset korot. 

Täydet vatsat selittyi meidän äärimmäisen terveellisillä elämäntavoilla, kun huutavan nälän kanssa käveltiin Karismaan sisään ja ensimmäisenä nenän edessä oli hesburger. Kyllä, söin hampurilaisaterian ja oi kyllä, se maistui ihan ok:lta. Mä voisin toki kertoa täällä vaan niistä terveellisistä valinnoista ja antaa ihmisten ymmärtää, että en koskaan syö mitään epäterveellistä tai herkkuja, mutta ainoa jota loppujenlopuksi sillä huijaisin olisin minä itse. 

Muunmuassa meidän perjantai-iltaan kuului äärimmäisen iso läjä irtokarkkeja ja Fast&Furious 6. Ei oo väärin nautiskella välillä, kunhan sitä ei tee hurjissa määrin ja todella usein. 

Sen verran tuosta leffasta, että ei taaskaan hurjapäät (mikä naurettava, naurettava suomennos) pettäneet katsojaansa. Autoja, jännitystä ja niin no, Vin Diesel. :) Päällimäiset ajatukset tosta kuudennesta osasta on kuitenkin sellaiset, että olisikohan tähän jo pitänyt lopettaa? Oli täydellinen mahdollisuus onnelliseen loppuun, kun näinkin monta jatko-osaa on jo tehty. Pelottaa, että meneekö koko elokuvasta maku, kun tarpeeksi kauan jatketaan? No, hyvillä mielin ja tyytyväinen olen minä - ainakin toistaiseksi!

Mun ensimmäinen avokado-kokeilu päätty muuten äsken aika surullisesti. Ihan innoissaan olin halkaisemassa tuota vihreää ihmettä, jotta voisin iskeä muutaman siivun hapankorppuni päälle, mutta.. se oli sisältä ihan ruskea? Päältä kaunis vihreä, mutta sisus sai mut muuttamaan mieleni sen suuhuni laittamisesta.

Mun on muuten aivan pakko saada toi ukko ottamaan musta taas kuvia pitkästä aikaa. Tää kaikki mitä viimesen parin viikon sisään on tapahtunut, on saanu koko arjen ihan sekasin. Ja niinkin paljon kuin E nauttii kuvaamisesta, niin nyt sekin on jäänyt. Toivottavasti kohta tää on ohi ja saa nauttia ihan täysillä hienosta kodista, puhtaudesta ja toisistamme!

Nyt aion rouskuttaa porkkanaa ja tota avokadotonta korppua ja hörppiä teetä, ennenkun täytyy painaa pää tyynyyn ja ladata akut tulevaa työviikkoa varten.

They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)

Whoops

Kello on ihan sikana ja silti pakko postata vielä tän vuorokauden puolella, kun niin lupailin. Palaillaanpas ajassa taaksepäin tuonne sunnuntai-iltaan ja lenkkiin.

Tarkoituksella mentiin rauhallista vauhtia, jotta kaloreiden rasva% olisi edukseen. Tällä lenkillä pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin nuo uudet Niken juoksutrikoot.

Tykkäsin niistä ihan tosi paljon, etenkin kun aikaisemmat lenkit on mennyt Better Bodiesin salipöksyt jalassa. Huomattavasti joustavampaa matskua nämä uudet.

Erityisesti sytyin tässä Niken mallissa sille, että vyötäröosuus nousee aika korkealle, koska housut tuntuu paljon tukevammalta eikä niitä tarvitse olla missään vaiheessa nykimässä ylöspäin. Iso peukku näille!






Maanantai oli toinen lenkkipäivä, vaikka piti olla lepopäivä. Ensin söin vähän raskaampaa ruokaa iltapäivällä ja illalla maistelin muutamat irttikset leffaa keilailun MM-kisoja katsellessa. Heräsin E:n sylistä sohvalta 21.30 ja iski niin kamala karkkimorkkis, että lähdin lenkille, vaikka periaatteessa olisi pitänyt olla jo nukkumassa.

Mä oon sitä mieltä syömisistä, että jos pääsääntöisesti syö monipuolisesti, niin kenellekkään ei tee pahaa pieni herkkupäivä sillointällöin. Itseasiassa jotkut toteavat sen tekevän jopa hyvää, koska yksi shokkipäivä saa kropan heräämään. Eli ei, en kiellä itseltäni tiettyjen rajojen sisällä olevia mielitekoja, en nyt enkä jatkossakaan!

Tuo maanantain lenkki mentiin vähän korkeammalla sykkeellä, kuten tuo rasva% sen jo kertookin. E piti mulle vauhtia pyörän kanssa, joten ihan sujuvasti selvittiin tästäkin!

Tiistaina herätessä olikin sitten ihan kökkö olo. Kurkku karheena ja kauhee väsy päällä. Onneks mä siitä viimekerrasta opin, että koska pitää antaa kropan levätä, joten vieläkään en oo lenkille uskaltautunut. Huomenna illalla aion mennä, vaikka sitten ihan kävelylenkille, mutta on sekin jo jotain.

Lauantaina olisi tiedossa pieni pätkä töitä ja sunnuntaina mennäänkin yrityksemme naisten kanssa sinne Kunnon Nainen -tapahtumaan juoksemaan kymppi. Toivon vaan, että tää alkusyksyn lenssu on sunnuntaihin mennessä kadonnut.

Tänään meille jaettiin töissä ne tuotepaketit, jotka jokainen Kunnon Nainen -tapahtumaan osallistuva saa itselleen. Kaikkien mahdollisten esitteiden ja numerolappujen lisäksi sieltä paljastui tällaisia..

Kunto&terveys -lehti, pyykinpesunestettä sekä family fresh pear&lily suihkusaippuaa näytteinä.

Perinteinen mainostuote, eli tuo sidontahuivi Kunnon Nainen teksteillä varustettuna sekä Savett näytteitä.

 Kunnon Nainen pipo!

Change kaulakoru

Nestle Fitness dark chocolate minipakkaukset

.. Sekä Dr.Oetker 7-viljaa Müsli minipakkaukset.

Näitä siis testaillaan lähiaikoina!

Mulla on myynnissä Tori.fi:ssä muutamat tuotteet, joista yksi on tämä Better Bodiesin treeniasu

Better Bodies fitness long tight (koko S) ja support 2-layer top (koko S) värissä hot pink. 

Housut on ollut käytössä ostohetkestä lähtien, mutta niissä ei näy käytönjälkiä, koska materiaali on laadukasta. Paita ei ole käynyt päällä kuin muutaman kerran, koska se on vähän turhan slimmi omaan makuuni. Nämä siis myynnissä. Kiinnostuksesi voit ilmaista kommenttiosioon tai sähköpostilla osoitteeseen pihlaiida@gmail.com. Näistä löytyy ilmoitus myös sivustolta Tori.fi. Muutama kysely on asian tiimoilta tullut, mutta mitään osto/myyntipäätöksiä ei ole vielä tehty. Pakettina hinta näille on 100€, tarjouksia otetaan vastaan.

Tuotteiden normaalihinnat löytyvät näistä linkeistä

Housut
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/fitness-long-tights-hot-pink

Toppi
http://www.fitnesstukku.fi/5/fi/artiklar/wmns-support-2-layer-top-black_pink

EDIT: treenivaatteet myyty

Tulipas tästä taas varsin urheilupainotteinen postaus, mutta minkäs sille voi! Kävinpä tänään taas vaihteeksi kokeilemassa, että josko tuo keskisormi jo kestäisi keilausta (joopajoo :D), mutta huonostihan siinä taas kävi, eli sormi teipattuna tässä kirjoitellaan.

Nyt olis varmaan parempi suunnata peiton alle, jotta jaksaa taas huomenna täyden työpäivän ja iltalenkin siihen päälle. Kauniita unia, palaillaan taas! :)