Oh hello, iPhone 5!

Otsikko kertoo kaiken - kävin ekstemporee hakemassa itselleni iPhone 5 perjantaina! Mä oon aaaaivan äärimmäisen tyytyväinen. Toimii niin paljon sulavammin kuin vanha 4S ja kamera on kuulemma mukamas sama kuin edeltäjässä, mutta omasta mielestäni kuvat ovat paljon parempia.

Mun selkäkivut on poissa ja tänään oltiinkin jo keilailemassa ihan kilpailun merkeissä. Keittiöprojekti on ollut seis perjantaista asti, koska molempien meidän vanhemmat lähtivät viikonlopuksi mökkeilemään, joten hommat jatkuvat huomenna. 

Mä oon ehkä vihdoin oppinut nauttimaan viikonlopuista ja arvostamaan niitä, ehkä juurikin siksi, että en ole poltellut itseäni loppuun töiden kanssa vaan viettänyt myös ihan oikeeta vapaa-aikaa. 

Lauantai meni pitkään nukkuessa ja kauppoja kierrellessä. Illalla käytiin mun äidin luona herkuttelemassa vohveleilla ja moikkaamassa pojua. 

Tänään herätyskello soikin jo kahdeksan aikaan. Mä olin valvonut yöllä tosi myöhään, ihan vaan tuijotellen ikkunasta ulos. Ei, en oo höhlä (ehkä..), mutta mun oli pakko seurata kuinka ikkunan takana olevan metsän puut oli hetkittäin poikittain, kun oli niin kova myrskytuuli. Ja kai mä salaa samalla pelkäsin, että joku niistä puista tulee kohta ikkunasta läpi. 

Tuulipuku päälle ja suunta kohti keilahallia, koska E:llä oli seuraottelu. Ensin me nautittiin aamukahvit ja leivät, jonka jälkeen E siirty radalle ja mä koitin tsemppailla kahvilan katsomosta käsin. 

E sai jutun juonesta kiinni vasta neljännessä sarjassa, kun kilpailussa sarjoja on "vain" kuusi. Päätettiin sitten mennä vielä yhdessä heittämään seuraavaan kilpailuerään, joka alkoi melkein heti tuon seuraottelun jälkeen. 

Itsehän keilasin ensimmäiseen sarjaan kiitettävät 205 pistettä. Loput viisi menikin sitten vähän niin ja näin. Kasaan kertyi kuitenkin lopulta 1009 pistettä, joten sarjakohtaiseksi keskiarvoksi muodostui 168, joka on heilahtamalla yli oman keskiarvoni. Noin huonolla tuloksella kilpailusta irtosi alkukilpailussa 24. sija. Suorituksiahan tuossa kisassa on erittäin paljon, ja taakseni jätin usemmankymmentä keilaajaa, mutta tuo tulos ei finaaliin siivitä. Ajattelinkin ensi viikolla käydä uudemman kerran kokeilemassa. 

Tuo kilpailu oli lähinnä minun ja E:n keskinäistä kamppailua ja piste-ero kasvoi 20 pisteeseen, joten E vei tämän kerran numeroin 1009-1029. Kyllä mä sille vielä näytän. 

Kilpailun jälkeen lähdettiin pyörähtämään Karismassa, joka on suht uudehko kauppakeskus Lahden Karistossa. Lähes samat liikkeet kuin keskustassa, mutta naurettavan pitkän matkan päässä. Autottomana ihmisenä sinne ei tule lähdettyä, mutta saatiin mun äiti tänään seuraksi ja kyyditsijäksi. Hakusessa tolla reissulla oli mulle saappaat. Ei, ei kumisaappaat, vaan jotkut nätit mustat nahkasaappaat varustettuna kivoilla yksityiskohdilla, ilman korkoa, oikean muotoisella kärjellä ja sopivan napakoilla varsilla pohkeiden kohdalta. 

Kuten vaatimuslistasta arvata saattaa, niin tolta reissulta tultiin tyhjin käsin mutta täysin vatsoin takaisin. Mä en yksinkertaisesti ole löytänyt mistään, en niin mistään sellaisia saappaita, jotka haluaisin. Kaikki näyttää ratsastussaappailta tai sitten niissä on muutenvaan liian korkeat tai hölmön muotoiset korot. 

Täydet vatsat selittyi meidän äärimmäisen terveellisillä elämäntavoilla, kun huutavan nälän kanssa käveltiin Karismaan sisään ja ensimmäisenä nenän edessä oli hesburger. Kyllä, söin hampurilaisaterian ja oi kyllä, se maistui ihan ok:lta. Mä voisin toki kertoa täällä vaan niistä terveellisistä valinnoista ja antaa ihmisten ymmärtää, että en koskaan syö mitään epäterveellistä tai herkkuja, mutta ainoa jota loppujenlopuksi sillä huijaisin olisin minä itse. 

Muunmuassa meidän perjantai-iltaan kuului äärimmäisen iso läjä irtokarkkeja ja Fast&Furious 6. Ei oo väärin nautiskella välillä, kunhan sitä ei tee hurjissa määrin ja todella usein. 

Sen verran tuosta leffasta, että ei taaskaan hurjapäät (mikä naurettava, naurettava suomennos) pettäneet katsojaansa. Autoja, jännitystä ja niin no, Vin Diesel. :) Päällimäiset ajatukset tosta kuudennesta osasta on kuitenkin sellaiset, että olisikohan tähän jo pitänyt lopettaa? Oli täydellinen mahdollisuus onnelliseen loppuun, kun näinkin monta jatko-osaa on jo tehty. Pelottaa, että meneekö koko elokuvasta maku, kun tarpeeksi kauan jatketaan? No, hyvillä mielin ja tyytyväinen olen minä - ainakin toistaiseksi!

Mun ensimmäinen avokado-kokeilu päätty muuten äsken aika surullisesti. Ihan innoissaan olin halkaisemassa tuota vihreää ihmettä, jotta voisin iskeä muutaman siivun hapankorppuni päälle, mutta.. se oli sisältä ihan ruskea? Päältä kaunis vihreä, mutta sisus sai mut muuttamaan mieleni sen suuhuni laittamisesta.

Mun on muuten aivan pakko saada toi ukko ottamaan musta taas kuvia pitkästä aikaa. Tää kaikki mitä viimesen parin viikon sisään on tapahtunut, on saanu koko arjen ihan sekasin. Ja niinkin paljon kuin E nauttii kuvaamisesta, niin nyt sekin on jäänyt. Toivottavasti kohta tää on ohi ja saa nauttia ihan täysillä hienosta kodista, puhtaudesta ja toisistamme!

Nyt aion rouskuttaa porkkanaa ja tota avokadotonta korppua ja hörppiä teetä, ennenkun täytyy painaa pää tyynyyn ja ladata akut tulevaa työviikkoa varten.