Sunnuntait on tehty mustikkapiirakan tuoksuisesta kodista

Ihanaa sunnuntain pimenevää iltaa! :)

Nyt on tiedossa niin sekapostaus kaikesta, että koittakaa nyt jotenkin pysyä mukana.

Mulla oli tosi kiireinen loppuviikko, kuten myös tämä viikonloppu. Lauantaina tein toisella työpaikalla lyhyen vuoron heti aamusta - samoin myös tänään.

Töiden lisäksi tähän sunnuntaihin mahtui myös E (<3), keilailua, pyöräilyä, ruoanlaittoa ja mustikkapiirakan leivontaa. E lähti juuri treeneihin, joten mä päätin istahtaa sohvalle ja napata läppärin syliin.

Vihdoin mulla on näyttää jotain kuvia meidän uudesta keittiöstä. Näin alkuun on hyvä laittaa pieni muistutus siitä, että miltä se näytti ennen remonttia.

Monet kommentoivat remontti-ideasta kuultuaan, että "miksi ihmeessä, eihän teidän keittiössä mitään vikaa ole?" No, ei tavallaan ollutkaan, mutta kun kyse on kokonaisuudesta, kodista ja sen kodin sydämestä eli keittiöstä, niin parempaankin pystytään.

Ja kyllä mä tunnen, että tää on parempi. Uusi, korkeakiiltoinen, valkoinen, moderni, tilava, toimiva ja tarpeeksi työskentelytasoa omaava. Ne kaikista tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin, että meillä oli edellisessä keittiössä tuollainen 40cm työskentelytilaa ja erillinen ruokapöytä, joka ei edes sopinut keittiöön. Saatika tuo entinen keittiö tähän juuri remontoituun asuntoon.

Nyt on valoa, on työskentelytilaa ja lisää säilytystilaa tuova saareke, joka toimii samalla baaritiskimäisenä ruokapöytänä. Siihen on vielä hankinnassa korkeutensa puolesta säädettävät yksinkertaiset baarijakkarat. Saarekkeen kohdallahan oli aiemmin seinä, mutta E näppäränä poikana heilui vähän lekan kanssa ja teki asunnosta avaramman. Näissä kuvissahan keittiö ei ole kuitenkaan vielä täysin valmis. Puuttuu maalia seinistä ja ilmanvaihtokanavan luukkuja sun muita, mutta suurin osa remontista on jo todellakin takana päin!

Tykkään siitä kovasti. Se on ihan meidän näköinen.

Kuten aiemmassa postauksessa nähtiin, niin siellä on ehditty jo loihtia yhtä sun toistakin. Ihan erilaisilla fiiliksillä lähtee ruoanlaittoon ja leivontaan mukaan, kun on puitteet kunnossa!

Mmm.. Omena-kaurapaistosta - eikä muuten mitään dieettiversiota, nam!

Tacosalaattikokeilua.. :) Oli ihan älyttömän hyvää ja tarpeeksi kevyttä.

Perjantaista aamupalaa eli maitorahkaa, tilkka vadelma funlightia, tuoreita mansikoita, viinirypäleitä sekä gojimarjoja.

Välipalaa töissä. Nyt jos joku ei ole tätä maistanut, niin suosittelen! Pojat oli ostanut kahvitauolle perjantaina pullapitkon. Tuijotin sitä hetken, kävelin kauppaan ja hain tämän. Join sen ja mietin, että piru vie mä voitin mielihaluni! Tää oli kaikenlisäksi tosi hyvän makuista ja tarpeeksi makeaa. Koostumukseltaan vähän paksumpaa, joten teki sellaisen sopivan kylläisyydentunteen just silloin kun sitä pahiten tarvitsin. :) Mä tein tästä juomasta päteäkseni jopa yhdelle henkilölle pienen pätemismatemaattisen kaavan jossa vertasin tämän ja pullan ravintoarvoja, kun valitettiin taas kaikista niistä ylimääräisistä kiloista, mille ei edes yritetä tehdä mitään, puuh.

Perjantaina 12h työpäivän jälkeen tämä ja lasillinen vettä sohvanpohjalla nautittuna oli.. huh. Hyvää.

Ei, ei tämäkään dieettiversio. Ei sitten alkuunkaan. Mutta tänään on sunnuntai ja mua ei kiinnosta. Mä voin herkutella jos musta siltä tuntuu. :) Tämä tehtiin kermaviilitäytteellä, kuten aina ennenkin.

Mmmm.. Uunista tulleesta ei sitten kuvaa saatukaan, kun nanosekunnissa siitä oli jo osa tuhottu. Tää on E:n erityisherkkua, joten pitäähän sitäkin välillä hemmotella!

Syksy on niin mun juttu! Niin kauan kun se on edes vähän aurinkoinen ja kuiva. Nää kaikki värit ja valot ja pukeutuminen.. Mun syksyn juttuja on selkeesti viininpunainen ja kulta. Ja perusvarma musta, tietenkin. Nää kuvat on räpsästy lauantaina aamuauringossa töihin kävellessä.

Ja nyt kun tästä tietokoneelta näitä kuvia katon, niin oon aika fiiliksissä tästä mun vaaleammasta hiusten sävystä. Se on niin paljon luonnollisempi ja lämpimämpi kuin se tumma. Peukut pystyyn tälle ja seuraavaa kampaajakertaa odotellessa. :)

Kyllä tää ilta ja tän viikonloppukoosteen kirjoitteleminen poisti viimeisetkin pahanmielen rippeet tämänpäiväisestä keilailusta. Mä kävin siis heittämässä kilpailua, joka oli sen perus 6sarjaa. Ja vedin niin alle riman kuin vain edes minun tasoinen keilaaja voi vetää. Huh, pitkästä aikaa kävi ihan oikeasti mielessä, että jätän pallot pölyyntymään pallovaraston perälle. Sitten kun se oli ohi, niin mä kuitenkin käänsin sen asian (edes) jollain tapaa positiiviseksi. Ajattelin, että en mäkään voi aina onnistua ja aina ylittää niitä omia odotuksiani. Varsinkaan silloin, kun tiedostan, että kyseinen öljyprofiili on vaikea melko kokeneillekin keilaajille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ehkä luovutan tällä hetkellä pyörivän kilpailun suhteen, mutta nyt keskitytään kilpailuratojen sijaan treenaamiseen ja lähdetään taas ihan erilaisella innolla ja asenteella seuraavaan kilpailuun!

Nyt mulla on vatsa täynnä rakkaudella tehtyä ruokaa ja maukasta mustikkapiirakkaa. Mä istun syvällä sohvanpohjalla rennot vaatteet päällä ja nautin tästä kirjoittamisesta. Olo on levännyt ja innolla odotan ensi viikkoa, koska mulla ei oo yhtään (siis oikeesti yhtään!!) vuoroa toisella työpaikalla arki-iltaisin. Eli saan viettää perus arkea ja ilman sitä järkyttävää väsymystä jaksaa lähteä iltaisin lenkillekkin!

Elämä on ihan kivaa!