"All I want for Christmas is you..."

"I just want you for my own
More than you could ever know
Make my wish come true
All I want for Christmas
Is you"

Vielä pari vuotta sitten mä en erityisemmin pitänyt joulusta. Ehkä olin vielä sen verran nuorempi, etten ymmärtänyt mistä siinä loppujenlopuksi on kyse. Ei se ole ne lahjat eikä ne perinteiset jouluruoat. Se on perhe, yhteinen aika, lämmin glögi ja kynttilöiden valo. 

Eletään vasta lokakuun puoliväliä ja en millään malttaisi odottaa, että on jo joulukuun loppupuoli, joulun värejä ja tunnelmaa, vasta leivottujen pipareiden tuoksua, joulukorttien väkertämistä omin pikku kätösin ja viltin alla makoilua kynttilän valossa, iso mukillinen glögiä ja rakkaan lämmin syli. 

Mä en ole aiempina vuosina lähettänyt joulukortteja kenellekkään. Joulurauha on toivotettu kaikille yleisesti sosiaalisessa mediassa, ottamatta ketään sen erityisemmin huomioon. Tänä vuonna ajattelinkin hyvissä ajoin lähteä tekemään itse joulukortteja. Sellaisia joissa on pala minua. Niitä sellaisia, jotka saadessaan ihmisten kasvoille nousee lämmin hymy ja he muistavat minut, meidät.

Tuon kortin lisäksi olin ajatellut tehdä jotain pientä kivaa. En vielä tiedä mitä se voisi olla, mutta koska jouluinnostus käynnistyi näinkin aikaisin, niin on aikaa vielä suunnitella sitä. Olisi niin kiva valmistaa esimerkiksi raakasuklaata tai rocky road -suklaata, johon ainakin Kinuskikissalta löytyy erinomainen ohje. 

Meillä on perheen kesken ollut tapana, että joululahjat hankitaan vain perheen pienimmille - eli tällä hetkellä molempien siskojeni lapsille, joita on siis yhteensä neljä. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Siitä huolimatta, että sen suuremmat joululahjaostokset jätetään väliin, on mukava muistaa niitä rakkaimpiaan jotenkin. Ja tämä tapa on sellainen, jota ei rahalla saa. Vai voitteko väittää, että levyllinen Fazerin sinistä aiheuttaa samat fiilikset kuin itse tehdyt suklaaherkut, joihin on panostettu juuri niitä ihmisiä varten? Niinpä.

Kuvat Pinterest

Ja vaikka lumi tuo mukanaan pistävän kylmät pakkaset, niin kyllä sitäkin jo odotetaan. Lumi tuo illan pimentoon edes vähän valoa ja kävellessä lumi narskuu ihanasti jalkojen alla. Ehkä käyn näiden jouluoireiden lieventämiseksi hakemassa tänään glögiä kaupasta ja sytytän illalla kynttilät palamaan. Joululaulut saavat vielä odottaa, koska saattaisin saada pientä palautetta siitä paremmalta puoliskoltani. Onneksi tähän väliin mahtuu vielä aikuisiän ensimmäiset pyöreäni ja niiden juhliminen, kun täytän marraskuun 7. päivä 20-vuotta. 

On ihan hurjaa mihin tää kaikki aika katoaa. Vastahan mä olin seitsemäntoista ja tapasin E:n. Hullulta tuntuu myös se, että on liki kaksi vuotta siitä, kun tulin täysi-ikäiseksi. Alkaa kummasti arvostamaan sitä, että miten nopeasti nämä vuodet todellisuudessa viliseekään silmissä. Pitäisi aina muistaa kunnioittaa ihmisiä ympärillään, nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa kertoa sen ansaitseville, että kuinka paljon välittää ja rakastaa. 

Menipäs vallan herkäksi - musta taitaa todella alkaa tulla vanha! Hah. Nautitaan nyt kuitenkin parhaamme mukaan tästä syksystä ja sen tuomasta fiiliksestä. Joulua ehtii onneksi (ja toivottavasti) fiilistellä vielä silloinkin, kun sen aika oikeasti on. 

Onko siellä ruudun toisella puolella muita jouluihmisiä?