They say, "you are what you eat!". That's funny, I don't remember eating a sexy beast this morning.

Ääääääärimmäisen mahtavaa maanantaihuomenta!

Heräämisen yhteydessä havaittu järkyttävä väsymys on väistynyt ja just nyt mulla sattuu olemaan sellanen olo, että mua ei voi pysäyttää mikään.

Torstaina heitin illalla pienen lenkin, josta kertyi kilometrejä jotakuinkin 4,5. Mä oon yrittänyt löytää tuolta uuden kodin lähistöltä jonkun kivan lenkin mistä kertyis kymppi, mutta en näytä onnistuvan millään.

Tämäkin matka tuntui ylä- ja alamäkineen pitkältä, vaikka ei sitten todellisuudessa sitä ollutkaan. Mulla oli ihan hölmö olo, kun jouduin laittamaan lenkille E:n lippalakin päähän.. :D Mulla oli ollut just pari tuntia ennen tota lenkkiä se ripsihuolto ja koska ulkona tihkutti, niin en halunnut ottaa riskiä, että se liima ei kuivukkaan kunnolla.

Perjantaina käytiin hakemassa taas pyörät ja samalla hörppästiin teet keilahallilla. Eli tästä matkasta puolet kävelemällä ja puolet polkemalla. 

Ja unohdin ottaa sykemittarista kuvan, mutta jossain 200 hujakoilla mentiin kaloreissa. 

Näiden lenkkien jälkeen oli sellanen vähän laiska olo. Tuntu etten oo mukamas enään panostanu liikkumiseen ja tehny sitä tarpeeks, vaikka viimeviikkokin oli töiden ja remontin takia yhtä hulinaa alusta loppuun. Sit mä päätinkin, että sunnuntaina on lenkkipäivä, vaikka mikä ois. Aluks mun piti toteuttaa se jo aamulla, mutta koska E:n syli oli lämmin ja peitto veti mua liikaa puoleensa, niin ajattelin, että kerrankos sitä nyt nukkuu vähän pidempään.

 Herättyäni lähdin polkemaan keilahallille ja kävin treenaamassa. Teippasin sormen ennen heittämistä ja ihme kyllä se kesti liki kokonaisen tunnin! Ihan pientä kipuilua tuntu viimeisten heittojen aikana, mutta näköjään täytyy ottaa ihan normaalistikin käyttöön sen yhden sormen teippaaminen. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa keilatakin, vaikka vähän ruosteessa kesätauon jäljiltä ollaankin. Uskoisin kuitenkin, että kovalla harjottelulla ne asiat palautuu mieleen ja heitto vahvistuu.

Illalla oli sen lenkin vuoro. Mulla tuli yhtäkkiä mieleen, että miks en lähtis kävelemään äitin luo iltateelle, kun E:lläkin oli futistreenit ja olisin ollut yksin kotona. Niinpä mä vedin trikoot jalkaan ja suuntasin Hollolaan. 

Kyllähän mä nyt lähtiessä tiesin, että sinne on sellanen ainakin 10km matkaa...

Wooops, sinne olikin lähemmäs 14km matkaa. Mä kuitenkin kuljin tappavan tasaista tahtia reippaasti kävellen, ja välillä otin pieniä spurtteja, kun ilma rupes tuntumaan viileältä. iPod nanosta loppu akku 7km kohdalla, tietenkin. Tosin enpä mä olis loppumatkasta uskaltanut enään musiikkia kuunnellakkaan. Mä en vaan jostain syystä tunne oloa kovinkaan turvalliseksi jos kuljen pimeässä, jolloin yksi  mun aisteista on olosuhteiden takia heikompi. Siihen kun lisää vielä kuulokkeista pauhaavan musiikin ympärilleen niin, ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu, niin homma on taputeltu. Itseasiassa mä juoksin loppumatkasta sellasen 1,5km niin lujaa, että en oo ennen juossu, ihan vaan ettei ne puskissa piilottelevat mua vainoavat mitäikinäonkaan-hyypiöt saa mua kiinni.. :D

Kun pääsin perille, niin mua odotti siellä äidin leipoma uunituore omenapiirakka! Veljen suu loksahti auki kun naama punasena ja hiki valuen kerroin, että palo lenkillä 666kcal. "Siis mitä, sä lenkkeilit yli 1,5h ja melkein 14km ja sä poltit parin juustohampurilaisen verran kaloreita?!". Niin, aivan.. :D

Torstainahan mulla oli se kampaaja, josta lupailin laittaa vähän kuvia. Aiemmin mulla oli lähes musta tyvi, jota mun maailmanparhaan kampaajan kanssa on aste asteelta lähdetty vaalentamaan. Latvat oli jo melko vaaleat, koska ne oli liukuvärjätty. Laitettiin ekaa kertaa ikinä mun päähän värinpoisto ja tukkakin pysyi vielä päässä. Värinpoiston jälkeenhän luonnollisesti näyttää aika kamalalta, mulla oli hiuksissa miljoonaa eri väriä; tyvessä oma maantienruskea, ylhäällä aika kirkuvan oranssia ja latvoissa oranssin hohtoista vaaleaa. Mä sanoin Senjalle, että mikä vaan käy, kunhan mun hiuksista ei tuu sellasia vihreään taittuvia ruskeita. 

Projektin aikana kertaalleen mietittiin, että tuleekohan tästä nyt hyvä ja pitäisköhän vaan turvautua suunnitelma B:hen ja värjätä hiukset kuparin väriseksi. Me kuitenkin sinnikkäästi yritettiin saada hiuksia siihen suuntaan, että niistä on seuraavalla kerralla helppo jatkaa projektia. Ja ai että mä oon tyytyväinen lopputulokseen! Tyvi on edelleen vähän tummempi, mutta siltikin ruskeana huomattavasti vaaleampi kuin mitä mulla on koskaan ennen ollut. Latvoissa on luonnonvalossa sellanen kaunis oljen väri, kylmä vaalea.

Onhan se niin, että tummat hiukset näyttää huomattavasti terveemmiltä, mutta nyt vaan kunnon tehohoitoa latvoille ja mahdollisimman vähäistä käsittelyä suoristuraudoilla yms. Tällä kertaa ei laitettu mun hiuksia mitenkään, koska menin Saaran hoidettavaksi ripsihuollon merkeissä heti ton kampaajan jälkeen. 

Musta on vaan yksinkertasesti kivaa, kun on pitkästä aikaa luonnollisemman näköiset hiukset. Tää tyven väri on vieläpä sellainen, että tyvikasvu ei tuu näkymään yhtä pahasti kuin tolla mustalla. 

Löysinpä vielä Seppälästä kengät, joiden kanssa koettiin rakkaus ensisilmäyksellä. Mä pääsääntöisesti arvostan korkokengissä kiilakorkoja, koska niillä on niin älyttömän mukava ja tukeva kävellä. Sisko osti jo puolisen vuotta sitten Lontoosta itselleen piilokiilat, joihin mäkin tykästyin ihan älyttömästi. Nytpä siis hankin itsellekin ensimmäisen parin!

Noi kengät ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, mutta jalassa ne on älyttömän kauniit, rennot ja hyvän tuntuset! Ja just niin mun näköset. :) Seppälä oli pitkään aika jäljessä uusimmista trendeistä, enkä siellä pitkiin aikoihin asioinutkaan. Nyt oon käynyt siellä aika useinkin ja huomannut, että siellä on enemmän mulle sopivia vaatteita kuin GT:ssä tai H&M:llä. Ainoa mikä vähän epäilyttää, on Seppälän vaatteiden laatu. Siellä täytyy aika tarkkaan tutkia lappuja ja materiaaleja, ettei tee hutiostoksia. Samalla kertaa näiden kenkien kanssa tarttui mukaan myös valkoinen ihana lämmin neule, just se mitä tää alkava syksy kaipaa! Koitan saada E:n ottamaan musta taas kuvia joku päivä, kunhan se remonttikiireiltään ehtii kaivaa kameran esiin. 

Tossa Instagram-kuvassa kuitenkin vilahtaa sekä kengät että se uusi neule tositoimissa. Mua saa ja pitää seurata instagramissa, koska päivitän sinne rasittavan usein kuvia. Löydät mut sieltä nimimerkillä piplaiita.

Mun on muuten pakko jakaa vinkki ihan älyttömän hyvästä ja terveellisestäkin suupalasta. En oo pitkään aikaan syöny riisikakkuja, mutta E tykkää niistä tosi paljon, joten ostin niitä eilen. 

Vähäsuolaisia riisikakkuja ja appiukon kotitekoista omenasosetta oman omenapuun sadosta! Riisikakut on sellasenaankin hyvää välipalaa, mutta kun sipasee siihen päälle tota omenasosetta, ni se menee jo kahvihyvästä! Vielä parempaa tuli, kun ripotteli vähän kanelia ton omenasoseen päälle. Riisikakuissahan on kaloreita 30kcal/riisikakku, mutta ne saa kyllä olon kylläiseksi. Näiden voimalla mä ton iltalenkinkin jaksoin. 

Nyt mun täytyy suunnata ajatukset työjuttuihin ja illalla mennään jännittämään E:n isän finaalipeliä keilailussa. 

Vallan mainiota alkavaa viikkoa kaikille! :)