Viimeinen päivä

Ei elämän, mutta teini-iän. Tästä ei itseasiassa ole kovinkaan kauaa, kun kuulin teini-iän määrityksen tulevan englannin kielestä. Toisaalta, onhan se ihan loogista, että teini-iän puhutaan alkavan 13 ikävuodesta ja jatkuvan aina siihen asti, kunnes se vaihtuu kahteenkymmeneen. Näiden 13-19 ikävuosien perässähän on "teen"-pääte englannin kielessä.

Mulle tää kahteenkymppiin siirtyminen tuntuu melko isolta asialta, ollakseen vain yksi ikävuosi enemmän. Sellanen hassu käännekohta elämässä, jossa miettii, että kuinka siivillä aika oikeastaan meneekään ja miten elämässä kannattaa käyttää kaikki mahdollinen energia nimenomaan niihin positiivisiin asioihin ja kokemuksiin. Mä muistan elävästi sen hetken, kun olin 17-vuotias "pikkutyttö". Siis kuvittelinhan sentään olevani jo silloin aikuinen. Nyt kun kolme vuotta jälkeenpäin katson taakseni, nään sen niin kovin heikon tytön, joka oli kaikesta niin haavoittuvainen, mutta omasi taidon peittää sen heikkouden kovalla ulkokuorella.

Se 17-vuotias tyttö on muuttunut (tai virallisesti muuttuu huomenna) nuoreksi naiseksi, joka tuntee itsensä. En edelleenkään katso läpi sormien jos tulen kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, mutta en reagoi siihen yhtä vahvasti kuin aiemmin. Mä olen oppinut, että sen opiskelujen ja iltatöiden paiskimisen jälkeen on ihan mukavaa viettää normaalia arkea. Olla vähän energisempi ja iloisempi kuin silloin. Ja mitä muhun ja E:hen tulee, niin väittäisin, että ei oltaisi tässä ellei välillä olisi etsitty itseämme sen puoli vuotta, erossa toisistamme.

Mä oon äärimmäisen tyytyväinen mun nykyiseen elämään. On mies, koti, vakituinen työ (kaksikin), harrastuksia ja onnea, läheiset, perhe ja suuresti iloa. Välillä on menty hurjasti perse edellä puuhun, mutta sieltäkin ojasta on noustu. On kestetty kaikenlaista, henkistä ja fyysistä. Opittu kantapään kautta ja joskus toistettukin virheitä. Mutta ne kaikki asiat on tehnyt musta just sen ihmisen mikä mä tänä päivänä olen. Nyt isosti katse eteenpäin, kunnes aika on kullannut ne ruosteisimmatkin muistot.

 

Pitkälle on tultu ensimmäisten kuvien ajoista. Toivottavasti mulla ja mun läheisillä on vielä monen monta tervettä vuotta yhdessä. ♥

Palailen illalla toisella kuvapläjäyksellä viimeaikojen meiningeistä ja luultavimmin sunnuntaina postailen synttäri ja isänpäivätunnelmia. Luvassa siis mahdollisesti herkullisia leipomuksia ja iloista meininkiä, jollei viimehetkellä jouduta turvautumaan Sinuhen tarjontaan palovaroittimien huutaessa. ;)