Kerran mä pitkään mietin kaupassa (kerran, joopajoo), että mitähän sitä tekis ruoaksi. Ei tehnyt mieli mitään valmista. Ei edes sen vertaa, että olisi napannut pussillisen lohkoperunoita pakastealtaasta. Kiikutin kotiin mukanani säkillisen perunoita.
Mä muistan äidin tekemien ruokien mausta vahvasti timjamin ja rosmariinin. Ne on sellaisia mausteita, joita ei itse tule kovin usein käytettyä ruoanlaitossa, ehkäpä jopa hävettävän vähän. Tein muutamasta ruokalusikallisesta öljyä, kahdesta valkosipulin kynnestä, ripauksesta suolaa, pippuria, timjamia sekä rosmariinia mausteseoksen, jonka levitin perunaviipaleiden päälle ennen uuniin laittamista.
Yhtään en tiedä kuinka kauan niitä siellä pidin, mutta ainakin alle puolessa välissä paistoaikaa kodin täytti ihana tuoksu. Mietin siinä samalla, että miksi itsekin on tullut käytettyä niin paljon pakasteperunoita, vaikka tuoreesta itse tekeminen on parempaa, halvempaa ja rentouttavampaa. Kuinka iso vaiva todellisuudessa on pestä perunat huolellisesti ja pilkkoa ne kuorineen, jonka jälkeen voi toistaa ne samat toiminnot kuin niiden pakasteperunoidenkin kanssa - eli pellille levittäminen ja uunin vahtiminen? Toki niissä on myös eronsa, onhan peruna sentään perunaa ja se toinen taas jotain, joka yrittää kaukaisesti muistuttaa sellaista. Valmistuotteissa on muuttunut lähes kaikki, aina sieltä ulkonäöstä ja koostumuksesta makuun saakka. No, joskus ei vaan jaksa sitä pienintäkään vaivaa ja haluaa mennä helpoimman kautta - been there done that.
Meidän päivällisellä peruna sai luvan vetää pääosan. Sen kaikista tärkeimmän roolin. Hyvänä kakkosena tuli yksinkertainen paistettu jauheliha maustettuna suolalla ja pippurilla sekä paistetut paprika- ja sipulisuikaleet, jotka maustettiin paiston yhteydessä lorauksella soijaa. Istuin työpäivän päätteeksi tuohon keittiön saarekkeen ääreen syömään ja mietin vaan (ehkä vähän ääneenkin), että miten joku näin yksinkertainen voi maistua oikeasti näin hyvältä! Aina ei tarvi kikkailla niiden mitä hienoimpien esillepanojen ja väkerrysten kanssa, kun voi tehdä helppoa ja hyvää. Eikä edes hävetä laittaa blogiin kuvia näin helposta ruokaohjeesta. Ei sitten yhtään.
Mä oon täällä ihan vesi kielellä, kun katon näitä kuvia. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä vähän aliarvostettuja (ainakin meidän nuorten keskuudessa) mausteita seuraavalla kerralla ruoanlaiton yhteydessä.
Tää ilta jatkuu glögistä ja kynttilöistä nauttien, kunnes simahdetaan molemmat sohvalle. Tai toivottavasti sänkyyn ja vieläpä niin, että ne kynttilät on ehditty sammuttaa. Tavallaan ihan hyvä, että ostin jotain ihan halppiksia lämpökynttilöitä, koska ne ei todellakaan pala kauaa, jolloin se yksin palamisen riski pienenee huomattavasti ja näinollen paloturvallisuus on vähän enemmän kohdillaan. Vaikka meillä onkin hieno kärpänen katossa varoittamassa vaarallisista savuista, niin ei sitä turhaan viitsisi huudattaa.
Pelkkä ajatuskin alkavasta viikonlopusta saa hymyn huulille. Huomenna pitkään sängyssä möyrimistä - tosin yksin, koska E lähtee aikaisin aamulla keilaamaan toiselle paikkakunnalle. Myöhäinen aamiainen kaikessa rauhassa, ehkäpä säästä riippuen myös kävelylenkki keilahallille kurkkimaan miesten SM-liigan pelejä, jotka tällä kierroksella pelataan Lahdessa. Ennenkaikkea mä odotan lepäämistä ja nukkumista, joiden toivon auttavan edes jotenkin tähän kokoaikaiseen väsymykseen. Inhottaa kun tietää, ettei ole väsynyt fyysisesti vaan henkisesti. Ja vaikka kroppa menisi ja tekisi, niin pää ei pysy perässä. Eikö teillä kenelläkään ole älytön väsymys päällä tähän aikaan vuodesta? Mä ainakin voisin ihan samantien lähteä jonnekin valoterapiaan auringon alle.. ;)
Ja tuli vaan mieleen, että tuleeko kenelläkään teistä ähky olo glögistä?! Vai oonko mä vaan outo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!