Palataan hetkeksi viime viikonloppuun, kun vietettiin elokuvaviikonloppua ja laiteltiin kirppiskamoja kasaan äitini luona.
Perjantaina ajateltiin käydä leffassa, mutta tajuttiin aika nopeasti olevamme aivan liian myöhään liikenteessä. Mitään kivoja näytöksiä ei enään pyörinyt, joten turvauduttiin Makuunin valikoimaan. Me lymyiltiin siellä hyllyjen välissä valehtelematta lähemmäs tunti ja haalittiinkin mukaamme viisi elokuvaa. Kolme niistä oli sellaisessa korissa, jossa entisiä vuokraelokuvia myytiin ja kaksi vuokrattiin ihan normaalisti, tosin käyttäen hyväksemme Makuunin kahden päivän vuokratarjoukseen, jossa kahdeksi päiväksi vuokrattaessa toisen leffan sai puoleen hintaan!
Side Effects oli toinen niistä leffoista, jotka vuokrattiin. Mä itseasiassa valitsin tän ja lähinnä vaan näyttelijöiden ja takakannen perusteella, sen enempää elokuvasta tietämättä. Tuntu ku olisin siinä katsellessa muistanut nähneeni jotkut kohtaukset aiemminkin, mutta en tiedä että missä. Ihan katsomisen arvoinen leffa, mutta vaatii vähän keskittymistä, jotta pysyy juonessa mukana.
Meille omaksi ostettiin tämä Quentin Tarantinon mestariteos 'Django Unchained'. Jos käsikirjoituksesta ja ohjauksesta on vastannut itse Tarantino, niin tuskin tulee pettymään. E oli nähnyt tämän jo aiemmin ihan leffateatterissa, mutta halusi ehdottomasti katsoa sen uudestaan. Mulla oli melkoset ennakkoluulot tosta leffasta lähinnä takakannen perusteella ja ajattelin ettei aihe ehkä kiinnosta mua juurikaan. Onnekseni keskityin täysillä alusta asti ja totesin elokuvan loputtua, että tämä on yksi parhaista joita olen nähnyt - kunhan Fast & Furiousta ei lasketa. Toimintaa ja mustaa huumoria, pettämätön yhdistelmä!
Vuonna 85 ostettiin myöskin omaksi. Mitä enemmän katson suomalaista elokuvatuotantoa, niin sitä enemmän opin siitä pitämään. Suomessakin on älyttömästi lahjakkaita näyttelijöitä, jotka saavat aivan liian vähän näkyvyyttä mediassa!
A Good Day To Die Hard odottaa vielä hyllyssä katsojaansa, mutta eiköhän sekin kahlata läpi tämän pitkän viikonlopun aikana. En muistaakseni ole yhtäkään Die Hardia katsonut, mutta edellisten osien näkeminen ei kuulemma ole välttämättömyys päästäkseen juoneen mukaan.
Tän elokuvateeman yhteydessä en voi olla ottamatta esiin viime viikonloppuista onnetomuutta, jossa äärimmäisen lahjakas ja työtiiminsä mukaan sydämellinen ja jalo persoona, Paul Walker menehtyi.
Eräs mun ystävä kerran tutustutti mut Fast & Furious sarjan ensimmäiseen elokuvaan, jonka jälkeen kaikki osat on tullut katsottua läpi useampaan kertaan. Olin silloin ehkä yläasteikäinen, jolloin ystäväpiirikin muuttui vähän erilaiseksi ja poikien kanssa kulkiessa tuli tutuksi niin autot kuin kaksipyöräisetkin. Mä olin FF:ää katsoessa aina niin totaalisen keskittynyt, etten olisi huomannut vaikka joku olisi murtautunut kämppään mun katsellessa tyytyväisenä leffaa. Mä jopa muistan kerran, jolloin lähdin ihan nuhjuisena räntäsateeseen kävelemään Makuuniin, koska mun vuokraaman Fast & Furious 5 levy oli vaurioitunut ja multa meinasi jäädä näkemättä viimeiset parikymmentä minuuttia. Myyjän ilme on täytynyt olla vähintäänkin huvittunut sen jälkeen kun lähdin hymyillen takaisin kotiin.
Mulle tällaset asiat on isoja kolahduksia. En tiedä välitänkö vaan tuntemattomistakin ihmisistä jollain tasolla niin paljon, että mun on vaikeaa käsitellä heidän kuolemaansa. Tuskin olen ainoa, joka on sitä mieltä, että kyseinen herra oli äärimmäisen kuuma pakkaus, lahjakas näyttelijä ja sympaattisen oloinen ihminen noin yleensäottaenkin. Mä tutkin lauantaina kaikki lähteet joista vaan irtosi mitään tietoa ja halusin kokoajan uskoa, että kyseessä ei oikeasti olisi Paul. Siinä vaiheessa kun PW tiimi oli julkaissut sekä facebookissa, twitterissä että instagramissa Paulin kuolleen, niin se oli vaan pakko itsekin uskoa. Yritin päässäni rakentaa edes jonkilaista tapahtumakarttaa ja pohtia onnettomuuteen vaikuttaneita tekijöitä - miettiä millä tapaa se olisi voitu estää, tietäen itsekin, että siihen asiaan ei voi enään vaikuttaa.
Iso ja nöyrä kunnioitus miestä kohtaan.
Pakko oli saada tuolloin lauantainakin itsensä liikkeelle ja oli ihan oikeitakin asioita hoidettavana, joten suunnattiin äitini luo ison vaateläjän kanssa. Ollaan varattu yhteinen pöytä Lahden Lanttilasta, muistaakseni pöytä nro. 125. Lauantaina olisi tarkoitus käydä laittamassa vaatteet paikoilleen ja sunnuntaina on ensimmäinen myyntipäivä. Meidän pöydästä löytyy naisten vaatteita koossa XS-L sekä kenkiä koossa 37-41. Melko paljon ainakin itselläni lähti myyntiin Vero Modan, Vilan, Onlyn, Ichin ja Madonnan vaatteita. Myös E:n muutamat käyttämättömät farkut lähtivät etsimään uutta omistajaa.
Pojuakin oli ehtinyt tulla jo kova ikävä - ja niin silläkin näköjään meitä. Toinen oli ihan kokoajan jaloissa tai vaatimassa rapsutuksia!
Äiti teki meille herkullista ruokaa samalla kun hinnoteltiin kirppiskamoja. On se ihan mukava välillä istua valmiiseenkin pöytään, kun yleensä meillä kotona minä olen se joka koittaa loihtia jotain ruokaa pöytään.
Ruoan jälkeen hetki lepoa, kaikessa rauhassa saunomista ja kaura-omenapaistosta jälkkäriksi. En muista koska olisin viimeksi syönyt noin paljon ja sen kyllä huomasi pötsistäkin! Seuraavassa kuvassa näkyvällä Nalle Puhilla on muuten liikuttava historia! Sain sen joskus kun olin pieni. Siis oikeasti pieni, ehkä ihan ala-asteen alussa. Sain sen pukilta (vanhemmilta) joululahjaksi ja siinä oli kiinni lappu, jossa luki vapaasti suomennettuna, että tuosta lelusta tulee mun paras ystävä ja se kulkee kaikkialle mukanani.
Kuinkas ollakkaan, Nalle Puh näki aika monet reissut. Viimeisimpänään edesmenneen koiramme Jojon purukaluston. Ensin lähti toinen korva, toisella kerralla nenä ja kolmannella pala tassua. Silti se on säilynyt matkassa mukana ja toimii tällä hetkellä Pojun kaverina - minulla kun mahdollisesti mennyt tuo pehmolelu-aikakausi jo ohi, ehkä.
Sunnuntaina me lähdettiin ihan ekstemporee elokuviin, kun oltiin keskustassa syömässä ja mieleeni juolahti katsoa, että mitä siellä pyörii noin sunnuntai-iltana. Oltiin jo aiemmin suunniteltu menevämme katsomaan Leijonasydäntä, mutta yhtäkään meidän aikatauluihin sopivaa esitysaikaa ei ollut tullut vastaan. Esityksen alkuun oli kymmenen minuuttia aikaa, kun lähdettiin juoksemaan Finnkinolle ostamaan lippuja.
Mikä idea siinä muuten on, että saliin pääsee jo kamalan aikaisin ja koko sen ajan näytöksen aloitusaikaan asti pyörii mainokset. Ilmoitetun näytösajan alkaessa alkaa pyöriä ensi-iltoihin tulevin elokuvien trailerit, jonka jälkeen katsellaan vielä RAY:n pienoiselokuvaa luullen, että se on oikea elokuva, joka alkoi vain vähän yllättäen. Tuntuu vähän hölmöltä, että suljetuin ovin on periaatteessa pakko kahlata läpi myös ne mainokset, jotta lopulta joskus pääsee näkemään sen itse elokuvankin?..
No mutta jokatapauksessa elokuva oli ihan uskomaton! Peter Franzén oli kuuma, varsinkin tuon leffan tyylin tuomassa lookissa! :D Toinen toistaan parempia suomalaisia näyttelijöitä ja tärkeä sanoma. Mun makuun jotkut kohtaukset oli ihan älyttömän raakoja, koska en kestä katsoa väkivaltaa yhtään. Ehkä se tässä tapauksessa vain oli pakollista, koska se sai elokuvan idean ja viestin painumaan vielä syvemmälle mieleen. Sopivassa suhteessa huumoria, vakavia tilanteita, rakkaushömppää ja kovistelua. Mä annan tälle ison peukun ja suosittelen ihan jokaista katsomaan kyseisen!
Viikolla ei tapahtunut yhtään mitään, muuta kuin aamuherätyksiä ja töitä, mutta nyt on mielestäni varsin ansaitty pidempi viikonloppu, jota ilahduttamaan saapui LivBox.
Joulukuun LivBox:
Fiksumpi olisi ehkä tehnyt tästä LivBoxista kokonaan oman postauksen, mutta menkööt nyt näin. Nostan hattua sille, joka todella jaksaa lukea tämän postauksen alusta loppuun kaikkine kuvineen.
Mä odotin kovasti tätä joulukuun LivBoxia, koska marraskuun boxi oli ensimmäiseni ja olin siihen varsin tyytyväinen. Jotenkin tämän kuun tuotteet osuivat ja upposivat vielä kovempaa itseeni! Saatteeksi oli laitettu ihana kirje tytöiltä (pitäisi kai puhua kuitenkin naisista.. ) sekä extrana tuollainen iiiiihana suklaalusikka, joka laitetaan kuuman maidon sekaan tehden siitä herkullista kaakaota. Jokohan tänä iltana raaskisi kokeilla, vai jättäisikö huomiselle?
Nivean tuotteista muistan saaneeni joskus ihottumaa, johtuen mitä luultavimmin niiden tuoksusta. Nivealla, kuten monella muullakin on ihan oma tuoksunsa, jota kutsunkin ihan Nivean tuoksuiseksi. Ostin muutama kuukausi sitten sen Nivean peltipurkissa olevan voiteen, jota olen nyt käyttänyt saamatta minkäänlaista ihottumaa, joten kyllähän tätäkin uskaltautuu kokeilemaan. Ehkä mun iho on nuorempana reagoinut vähän herkemmin erilaisiin hajusteisiin tai ainesosiin.
Näiden tuotteiden testailua odotan innolla, koska hiuksia ei voi koskaan helliä liikaa. Mä oon lähes koko viikon pitänyt taas hiuksia donitsinutturalla, koska en ole jaksanut nähdä vaivaa niiden eteen työpäiviä varten. Donitsilla saa kuitenkin siistin kampauksen nopeasti. Voisin esimerkiksi huomenna ottaa vähän asukuvia pitkästä aikaa ja kokeilla samalla tätä hiuksiin. Käyttökokemuksiahan en osaa yhdestäkään tuotteesta vielä antaa, kun en ole niitä ehtinyt testata.
Punoitusta häivyttävää ja couperosaihoa hoitava voide, jonka kohtalosta en ole ihan varma. Mulla ei ole couperosaa eikä pahemmin sitä punoittavaakaan ihoa. Mulla on perus suomalaisesta ihosta poiketen vähän tummempi ja oliviin värisempi iho kuin valtaosalla suomalaisista. Ehkä tämän vaikutus näkyisi kalpeammassa tai vähän punakassa ihossa paremmin.
Katy Perryn ja Just Cavallin tuoksunäytteitä. Just Cavallin miesten tuoksusta tykkäsin kovasti! Siitä puski aluksi todella vahvasti läpi imelän makea tuoksu, mutta hetken iholla oltuaan se pehmeni ja muuttui paljon miellyttävämmäksi. Tuosta naisten tuoksusta en kovinkaan tykännyt, se taisi olla vähän turhan elegantti tuoksu kaltaiselleni hurjapäälle. Katy Perryn tuoksua en ole vielä edes nuuhkinut.
Kynsitarroja, joista olisin innoissani ellei kaikista maailman printeistä olisi näihin valikoitunut juuri seeprakuviota. Vielä pahempi olisi ollut leopardi, mutta rajansa kaikella. Ehkä mä kuitenkin uhraudun kokeilemaan näitä, ihan vain siksikin, että haluan nähdä miten hyvin kestävät jokapäiväistä kulutusta ja pikku kolhuja. En ole koskaan aiemmin tällaisia kokeillut!
Huultenrajauskynä, jonka taidan laittaa eteenpäin äidilleni, joka harrastaa ehkä enemmän tuota huulten punaamista kuin minä. Tokihan myös mun meikkipussista löytyy se klassinen punainen, mutta niin harvoin se on käytössä, että mielummin annan tästä hyödyn jollekkin, joka sitä enemmän tarvitsee.
Sellainen LivBox tällä kertaa. Seuraava tuleekin sitten vuonna 2014. Oletteko itse LivBoxin tilaajia ja iskikö tämän kuun lähetys teihin?
Oliko liikaa materiaalia yhteen postaukseen ja toteutetaanko tällaiset paljon asiaa sisältävät aikajaksot useammassa postauksessa aiheittain rajatusti?
Ihanaa ja rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille ♥
