21. joulukuuta 2013

Joulu tuli taloon

Nämä jouluotsikot on pyörinyt blogeissa jo niin pitkään, että tunnen todellakin olevani myöhässä! Mä just viime postauksessa puhuin, kuinka joulukuusi ei tulisi tänäkään vuonna löytämään tietään meidän kotiin - vaan kuinkas kävikään kun olin eilen ruokaostoksilla cittarissa...




Valkoista ja hopeaa, lämpimän valkoista valoa. Mä olen jo edellisinä vuosina katsellut kateudesta vihreänä, kun missä milloinkin näkyy toinen toistaan upeampia valkoisia kuusia, nyt meilläkin on sellainen. Se on vain 150cm korkea, koska emme isompaa tarvitse. Siinä vaiheessa kun kuusen kokoa on tarpeen muuttaa suuremmaksi, niin tilalle saa tulla aito ja oikea kuusi. Kyllähän sitä joulufiilistä nostattaa entisestään aito kuusi jonka havut tuoksuu ja neulaset pistelee jalkojen alla.

Mä en ole oikein ikinä innostunut kuusista, jotka on tuupattu täyteen kaikkea eri maiden lipuista kaiken värisiin kiiltäviin nauhoihin ja monivärisiin palloihin. Sydäntä lähellä on yksinkertaisuus ja hillityt värit. Näiden hopeapallojen seuraksi olisi ihanasti sopinut joku haalea vaaleanpunainen. Siskoni oli värkännyt jouluksi niin hienot koristeet kuuseen, että vertaisiaan saa hakea (blogiin pääse tästä).

Ensimmäinen takaisku tuli jo heti kuusen kasaan saatua, kun oli aika laittaa valoja paikoilleen. Olin tumpelona tyttönä ostanut vihreillä johdoilla varustetun 40ledin sarjan. Onneksi ne saatiin tänään vaihdettua läpinäkyviin ja vieläpä himpun halvempiin Airamin valoihin.

Eilinen päivä meni siis kaupassa ja kotona ruokaa laittaessa. Piti muistaakseni tehdä joku joulusiivouskin, joka unohtui melko äkkiä päästyäni E:n kainaloon sohvalle masu täynnä hyvää ruokaa. Olin jo aiemmin viikolla luvannut tehdä jotain hyvää ruokaa viikonlopun alkajaisiksi. E:n oma toive oli tacosalaatti, mutta muokkailin toivetta sen verran, että lisäsin ostoslistaan tortillapohjat.






Eli perus salaatti (kurkku, jäävuorisalaatti, paprika, punasipuli), salsaa, maustettua jauhelihaa, öljyssä paistettuja paprika- ja sipulisuikaleita, tacosipsejä murskattuna ja kaikki tortillalätyn sisään. Melkein samat raaka-aineet kuin salaatissa, mutta syödessä tulee ihan erilainen fiilis, ihankuin se olis vähän ruokaisampaa kuin salaatti.

Mun mieleen on just tällaiset helpot, aika nopeat ja värikkäät ruoat. Ja onhan noinkin yksinkertaisen ruoan maku ihan uskomattoman hyvä. Ja syöminen helppoa kunhan osaa kääriä tortillapohjan yhtä nätisti kuin minä. ;-)



Pahoittelut niille, jotka lukevat tätä postausta nälkäisenä.

Ilta jatkui edelleenkin syömismeiningeissä, kun meillä leivottiin joulun ekat piparit (jotka eivät näköjään todellakaan jääneet viimeisiksi, niin tyhjältä tuo tarjoiluvati näyttää..). Hatunnostot niille, jotka taitavat noiden pipareiden koristelemisen. Mä aikani kirosin tuossa saarekkeen ääressä se valmis kuorrutepurkki kädessä ja näytin työni tuloksia E:lle todeten, että en mä ehkä mikään ihan mestari tässä ole. Voitte kuvitella miltä se eka pipari näytti, kun tilanne on se, että kuvissa näkyy vain "parhaimmat".. :D



Ilmeestä päätellen tuo leipominen on varsin totista hommaa. Mä oon niin reipas tyttö noin niinkuin teoreettisella tasolla, mutta käytännön hommat meinaa välillä vähän jäädä puolitiehen. Muistatte varmaan kuinka kehuin tekeväni tänä vuonna kaikille omat joulukortit omin pikku kätösin, mutta sovitaan, että tänä jouluna ne kortit hukkuivat postissa, koska joku unohti ne tehdä. Lahjaksi läheisille piti tehdä raakasuklaata tai rocky roadeja, mutta luovutin sen säälittävän ensimmäisen yritykseni jälkeen koko homman suhteen. Piparkakkutaikinakin piti muistaakseni tehdä itse, mutta varsin helppoa ja hyvää löytyi myös pakastealtaasta! :-D








Jos ei muuta, niin ainakin koristelut on varsin persoonalliset ja mulla riitti hermot juuri ja juuri ehkä kymmenen piparin koristeluun. Mä teen suosiolla ton sokerimassan seuraavalla kerralla itse tomusokerista, koska vaikka kuinka pidin tuubia lämpimän veden alla ja lämpimissä käsissä, niin se tuntui olevan niin kovaa että kuvioiden tekemisestä ei meinannut tulla mitään. Ainakin siinä itse tehdyssä koostumusta on vähän helpompi säädellä ja yhdestä massasta saa elintarvikeväreillä montaa erilaista. Vielä pakastimessa odottelee torttutaikina, mutta en ole vielä viitsinyt tehdä, kun E ilmoitti ettei niistä edes pahemmin pidä ja itse ei ole tehnyt mieli niitä. Ehkä huomenna illalla, sitten kun tämä koti on toivonmukaan siisti ja uunista tulee joulutorttujen tuoksu?

Glögiä mä olen onnistunut hörppimään niinkin kunnioitettavasti, että se ei ole enää maistunut. Ehdotuksia hyvistä glögeistä otetaan vastaan - mieluiten sellaisia "einiinmakeita"-versioita!


Eilen ruokakaupasta lähti mukaan tämä Nivean pakkaus, josta olin lukenut Saaran blogista. Mulla ei itseasiassa ole koskaan ollut ihon kanssa erityisiä ongelmia eikä varsinkaan mustapäitä, mutta halusin mielenkiinnosta kokeilla tätä. Tai sanotaanko näin, että niitä ongelmia ei ollut pahemmin ennen tätä kokeilua...

Tein tämän eilen illalla ja aamulla herättyäni menin kylppäriin ja katsoin itseäni peilistä - nenän alueella jäätävän punaisia näppylöitä, samoin leuassa ja otsassa - juuri niissä samoissa kohdissa joissa olin eilen pitänyt näitä lappuja. Tietääkseni lappu jotakuinkin sitruunahapon avulla imee epäpuhtauksia tuohon pintaan joka tulee ihoa vasten, joten mietinkin, että onko se voinut imeä ne epäpuhtaudet pintaan saamatta niitä pois sieltä kokonaan? Mene ja tiedä, mutta saa nähdä uskallanko kokeilla käyttää nuo loputkin pakkauksen laput. Ehkä ihan kokeilemisen arvoinen nimenomaan ihmisillä, jotka kärsivät mustapäistä ja joiden iho ei herkästi reagoi uusiin aineisiin. Tuo pieni paketti lappuja (8kpl) maksoi muistaakseni jotakuinkin kuusi euroa, joka on mielestäni melko iso hinta tuotteesta, jonka toimivuudesta ei voi olla täysin varma. Tämä tuskin tulee siis olemaan sellainen tuote, joka löytyy aina kylpyhuoneesta.

Nyt lopetan tämän kirjoittamisen ja keskeytän E:n fifa-hetken, josta on alkanut tulla jo perinne. Saman tien kun otan kamerasta muistikortin irti ja nappaan läppärin syliin, niin pleikkari menee päälle. No, ainakin pelaaminen tapahtuu niin etten ehdi edes ärsyyntyä kun on itselläkin tekemistä sen aikaa kun toinen pelaa!

Muokkasin kuvia vähän pienemmäksi tähän postaukseen. Tykkäsittekö entisistä isommista kuvista enemmän vai onko näitä mukavampi katsella?

3 kommenttia:

  1. Kiitos joulukuusi-kunniamaininnasta! Hieno on toi valkonenkin kuusi!

    Ja hei, noihin kuorrutuksiin kannattaa käyttää pikeeriä (www.google.com), joka on helppo tehdä, kovettuu tosi hyvin ja nopeesti. Ihan loistojuttu! Mä oon kaikki nää vuodet tuskaillut vaan tomusokerimössöllä, ja sehän ei kestä mitään eikä kuivu ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusi ja koristeet oli kunniamaininnan arvoiset! :)

      Täytyykin pitää mielessä, kun tuleehan noita pipareita leivottua vielä kerran jos toisenkin tän vuoden puolella. Onkos se siis ihan sellasta kamaa ettei tarvi kuitenkaan hampaan palasia keräillä vaikka niitä pikeerillä koristeltuja pipareita päätyisi ihan suuhunkin asti kuusenoksien lisäksi?

      Poista
    2. Lapsilla on ainakin vielä hampaat suussa. :D Se pikeeri itsessään ei ole tavattoman kovaa, enemmänkin sellasta herkästi murenevaa kuivuttuaan. Mutta noi sokerihelmet. Niissä hajoo kalusto suuhun. Niitäkin on tosin nykyään myös pehmeinä, kannattaa katsoa ostaessa onko mainittu purkin kyljessä kumpia ovat.

      Poista

Kiitos kommentistasi!