First of the year

Hiphei ja ihanaa alkanutta vuotta 2014!

Kaikkiin blogeihin on eilen ja tänään pikkuhiljaa ilmestynyt uudesta vuodesta kertovia postauksia, joten kaiken sen kimalluksen ja juhlahumun keskellä tuntuu hassulta tulla kertomaan omastaan. Se kun sisälsi lähinnä autolla ajelua, valokuvaamista, pusuttelua vuoden vaihtuessa ja sikeästi nukkumista.

Mä en oo enään pitkiin aikoihin ollut mikään bilehiiri ja pelkkä ajatuskin humalasta ja krapulasta saa heikon olon aikaiseksi, joten olin enemmän kuin mielelläni ilman alkoholia - tälläkin kertaa. Mulla on jo pidempään (lähes koko tämän lumettoman ajanjakson) ollut ihan älytön väsymys päällä. Tai en mä oikeastaan väsymyksestä tiedä, mutta työmotivaatio on ottanut ainakin jalat alleen jo syksyllä. Kotona olo on melko saamaton ja siksi tänne bloginkaan puolelle ei ole ilmestynyt juttua huimaan tahtiin. Joka päivä töissä oleminen on lähinnä sitä, että laskee minuutteja siihen hetkeen kun pääsee kotiin. Kuten tiedetään, se tekee päivästä entistä pidemmän tuntuisen.

Uuden vuoden aattona vietiin mun iskä toisaalle juhlistamaan vuoden vaihtumista ja ryöväsin siltä auton käyttööni muutamaksi vuorokaudeksi. Kaupungin ilotulitus meni meiltä ihan kokonaan ohi, koska oltiin toisaalla vielä niihin aikoihin ja sekös sapettaa, koska keskustan alueella oli ilotulitusten lähettäminen kielletty, joten E joutui yhdistämään ainakin viisi kuvaa päällekkäin saadakseen Lahdesta kuvan, jossa näkyisi edes muutama tärsky taivaalla. Kyllä kävi kova pauke 00.00, mutta meidän älyttömän hyvä kuvauspaikka osoittautui tähän tarkoitukseen vähän huonoksi.

No, ehkä sitten seuraavalla kerralla vähän paremmalla onnella. Ikävästi toi pilvinen sääkin häiritsi hommia ja eihän ne vaalealla taivaalla näyttänyt nuo ilotulitteetkaan kummoisilta. Miettikää miten monia satoja tuhansia euroja jengi lataa taivaalle yhden kellonlyömän takia! Uskomatonta. Sentään täällä Suomessa meininki ei ole eikä varmaan tulekaan olemaan samanlainen kuin Dubaissa, jossa taidettiin lehtien mukaan posauttaa säälittävät 400 000 ilotulitetta yhden shown takia. No, ainakin se tallentui Youtubeen, joten voihan niihin käytettyjä rahoja kaiholla muistella sitä kautta.

Harkitsin vakavasti kotiin päästessäni, että korkkaan ton joululahjaksi saadun punkkupullon ja vetäydyn sohvan nurkkaan lasillisen kanssa, mutta kiehnättiin kylki kyljessä kuvien ja videoiden kimpussa, kunnes huomattiin että kello tulee kaksi ja pitäisi varmaan joskus nukkuakin. Sellanen uusi vuosi.. :D Mutta parempaa en tavallaan olisi voinut toivoakaan - sainhan sentään viettää sen mitä parhaimmassa seurassa, aamulla ei ollut pää kipeä ja autokaan ei ollut kärsinyt vahinkoja yön aikana!

Samaisena yönä E lähti ensimmäistä kertaa yökävelylle unissaan! Onhan tuo melkonen räpättäjä ja istumaannousija nukkuessaan, eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen herännyt siihen, että jätkä nykii sukkia jalkaan kolmelta aamuyöllä ja luulee lähtevänsä töihin. Kerran se jopa huitas mua kädellä suoraan naamaan ja säpsähti kamalasti. Kun kysyin, että mikä sillä on, niin se puhui jotain jostain työmaapukista joka meinas heilahtaa sitä päin. Joskus se kaipaa jopa surrilankojaan öisin... Mikä ihmeen työstressi? 

Jokatapauksessa, mä nukun koiran unta. Aina. Mä herään ihan jokaiseen rapsahdukseen ja valoon joita yöllä jostain syystä ilmenee. Vainoharhaisuudeksikin kutsuvat. Tällä kertaa mä kyllä ihan oikeasti näin jonkun liikkuvan. Se joku käveli tyyny kädessä makuuhuoneen ovesta ulos suoraan olohuonetta kohti. Se joku oli E. Kulman taakse päästyään kysyin, että "mihin matka?" jolloin muutaman askeleen taaksepäin otettuaan se katsoi mua hiukan hölmistyneenä. Kerroin vaan, että nyt on yö, ei aamu ja vaikka oliskin, niin töihin ei tarvi nousta. Kipitti kiltisti takaisin sänkyyn ja simahti sillä sekunilla. Myöhemmin tajusin, että tuskin se töihin oli tyyny mukanaan lähdössä. Olis ehkä vaan pitänyt antaa sen jatkaa matkaa ja katsoa, että mihin se sen tyynynsä kanssa asettuu.

1.1.2014 meni mukavasti äidin luona kahvittelemassa ja autolla ajellessa, kun käytiin hakemassa iskä takaisin kaupunkiin. Hassua huomata miten siitä niin jännittävästä ja vähän pelottavastakin autolla ajamisesta on tulossa rutiini. Ei enään tarvitse kiinnittää kaikkeen tekemiseen siellä auton sisällä niin paljon huomiota, vaan voi keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu. Kuten uskoa saattaa, on vähän hankalaa koittaa katsella muita autoilijoita, kevyttä liikennettä ja vaihdekeppiä samaan aikaan. Ja siinä samalla vielä jarrutella, laittaa vilkkua ja painaa kytkintä pohjaan. Ja pelätä.

Missä teillä vietettiin uutta vuotta ja liittyykö kyseiseen juhlaan jotain jokavuotisia perinteitä?

Palataan illalla idioottivarmojen epäonnistumisien parissa!

ps. Avasin blogille oman instagram-profiilin, joka löytyy nimimerkillä belieblog !

Ei ohi vielä

.. Vaikka vuorokausi vaihtuikin juuri. Tänään vietettiin jouluja vasta isovanhempien, äitini sekä E:n perheen kanssa. Huomenna on vuorossa isäni ja vähän lisää E:n perhettä ja sitten torstaina koitetaan päästä siskoni luokse käymään. Varsinaisia perinteisiä jouluruokia ei olla edes vielä maisteltu, ellei pelkkää kinkkua ja kalkkunaa lasketa, mutta tiedän isäni valmistaneen perinteisen jouluruoan melko kattavasti, joten oli ihan mukava syödä tänään vähän "normaalimpaa" ruokaa.

Ihan ensimmäisenä vähän eilisiä (eli toissapäiväisiä..) kuvia. Meillä oli E:n isän auto käytössä ja käytiinkin vielä myöhään illalla satamassa ottamassa muutamat kuvat. Asteita oli kolme ja vieläpä plussan puolella, mutta silti järvi oli jäässä ja ulkona niin jäätävä tuuli, että ei siellä kauaa viihtynyt. Saatiin yksi kuva jossa mulla ei ollut silmät kiinni!

Mä tykkäsin tästä kuvasta ihan älyttömästi ja siitä onkin kehitteillä uutta banneria blogiin. E:llä oli joku idea mielessä, joten nyt täytyy enään odottaa sen toteuttamista.

Mä kävin aiemmin ihailemassa Seppälän uusia oloasuja ja pyjamia, joista yhteen settiin ihastuinkin totaalisesti. En oo aiemmin ollut mikään hempeiden pastellinsävyjen ystävä, mutta tää hempeän harmaan ja suloisen vaaleanpunaisen yhdistelmä kolahti!

Voiko tosta edes olla tykkäämättä? Lisäksi multa puuttui kokonaan tollanen vähänkään siistimmän näkönen kotiasu. En missään nimessä osaa nukkua pyjama päällä, mutta pitäähän kotona hengailua varten olla ihan omat vaatteet.

Meillä oli mukava päivä, vaikka missään vaiheessa ei joululta tuntunutkaan. Ei lunta, ei valoa, siellä sun täällä käymistä hetken visiiteillä. Musta tuntui ihan kamalalta lähteä hetkellisen pyörähtämisen jälkeen äitini luota pois, mutta en voinut muutakaan kun oltiin sovittu ruokailu E:n vanhempien luokse tiettyyn kellonaikaan.

Niinkin kovasti kuin toivon, että joulu olisi itselleni onnen ja rauhan hetki, niin kyllä täytynee myöntää, että se menetti merkityksensä vanhempieni eron jälkeen. Kaikki perheenjäsenet missä sattuu, osa töissä ja osa oman perheen kanssa joulua viettämässä. Ei enään yhteistä juhlaa ja ajanviettoa. Silloin tuntuu kaikista vahvimmin, että perhe on hajalla. Ja tottakai se sattuu, olisi kovin kummallista jos sen kanssa olisi täysin sinut. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että on mahdollisuus vietää joulua myös E:n perheen kanssa, mutta mikään ei korvaa sitä, että se ei ole mahdollista enää oman perheen kanssa. Ehkä joskus (ainakin toivottavasti) se joulu ja sen merkitys löytyy uudelleen, kun on perustanut oman perheen. Kyllä itse ainakin haaveilen joulusta oman miehen ja lasten kanssa, järjestäen samalla sellaisen myös kaikille perheenjäsenilleni. Juhla jonne kaikki läheiset olisivat tervetulleita. Ehkä sitten joskus.

Kuvia tältä päivältä ei juurikaan ole - tai on, mutta niissä esiintyy lähipiiriin kuuluvia henkilöitä, joiden henkilöllisyys ja nassut pysyköön salassa. :)

Lisäksi meidän lahjaton joulu epäonnistui jälleen..

E:n sisaruksilta lahjakortit Ravintola Taivaanrantaan, Luhdan pyyhkeitä E:n vanhemmilta, leffalippuja, veikkauksen arpoja, villasukkia sekä äidiltäni saama ihanan pehmeä Cubuksen aamutakki. Se on mulla tälläkin hetkellä päällä! Oon haaveillut tällaisesta pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut vastaan yhtään materiaaliltaan sekä väriltään yhtäaikaisesti miellyttävää. Täällä Lahdessahan ei Cubusta ole, mutta äiti oli bongannut tämän Hyvinkään kauppakeskus Villan liikkeestä.

Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksaa vetää navat paukkuen jouluruokaa! Ehkäpä saan aikaiseksi jopa kunnon aamupalan, jota varten pekonit ja kananmunat odottaa jääkaapissa tekijäänsä. Mukavaa olla tietoinen siitä, että töihin täytyy palata vasta muutaman vapaapäivän jälkeen. Tosin, jos se oli kohdallani ollut mahdollista, niin olisin enemmän kuin mielelläni ottanut perjantaille palkattoman vapaan ja jatkanut rennoissa meiningeissä aina sinne viikonlopulle saakka.

Millaista joulua teillä on vietetty? 

Rauhallista Joulua sekä iloa ja onnea vuodelle 2014! ♥