Ei ohi vielä

.. Vaikka vuorokausi vaihtuikin juuri. Tänään vietettiin jouluja vasta isovanhempien, äitini sekä E:n perheen kanssa. Huomenna on vuorossa isäni ja vähän lisää E:n perhettä ja sitten torstaina koitetaan päästä siskoni luokse käymään. Varsinaisia perinteisiä jouluruokia ei olla edes vielä maisteltu, ellei pelkkää kinkkua ja kalkkunaa lasketa, mutta tiedän isäni valmistaneen perinteisen jouluruoan melko kattavasti, joten oli ihan mukava syödä tänään vähän "normaalimpaa" ruokaa.

Ihan ensimmäisenä vähän eilisiä (eli toissapäiväisiä..) kuvia. Meillä oli E:n isän auto käytössä ja käytiinkin vielä myöhään illalla satamassa ottamassa muutamat kuvat. Asteita oli kolme ja vieläpä plussan puolella, mutta silti järvi oli jäässä ja ulkona niin jäätävä tuuli, että ei siellä kauaa viihtynyt. Saatiin yksi kuva jossa mulla ei ollut silmät kiinni!

Mä tykkäsin tästä kuvasta ihan älyttömästi ja siitä onkin kehitteillä uutta banneria blogiin. E:llä oli joku idea mielessä, joten nyt täytyy enään odottaa sen toteuttamista.

Mä kävin aiemmin ihailemassa Seppälän uusia oloasuja ja pyjamia, joista yhteen settiin ihastuinkin totaalisesti. En oo aiemmin ollut mikään hempeiden pastellinsävyjen ystävä, mutta tää hempeän harmaan ja suloisen vaaleanpunaisen yhdistelmä kolahti!

Voiko tosta edes olla tykkäämättä? Lisäksi multa puuttui kokonaan tollanen vähänkään siistimmän näkönen kotiasu. En missään nimessä osaa nukkua pyjama päällä, mutta pitäähän kotona hengailua varten olla ihan omat vaatteet.

Meillä oli mukava päivä, vaikka missään vaiheessa ei joululta tuntunutkaan. Ei lunta, ei valoa, siellä sun täällä käymistä hetken visiiteillä. Musta tuntui ihan kamalalta lähteä hetkellisen pyörähtämisen jälkeen äitini luota pois, mutta en voinut muutakaan kun oltiin sovittu ruokailu E:n vanhempien luokse tiettyyn kellonaikaan.

Niinkin kovasti kuin toivon, että joulu olisi itselleni onnen ja rauhan hetki, niin kyllä täytynee myöntää, että se menetti merkityksensä vanhempieni eron jälkeen. Kaikki perheenjäsenet missä sattuu, osa töissä ja osa oman perheen kanssa joulua viettämässä. Ei enään yhteistä juhlaa ja ajanviettoa. Silloin tuntuu kaikista vahvimmin, että perhe on hajalla. Ja tottakai se sattuu, olisi kovin kummallista jos sen kanssa olisi täysin sinut. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että on mahdollisuus vietää joulua myös E:n perheen kanssa, mutta mikään ei korvaa sitä, että se ei ole mahdollista enää oman perheen kanssa. Ehkä joskus (ainakin toivottavasti) se joulu ja sen merkitys löytyy uudelleen, kun on perustanut oman perheen. Kyllä itse ainakin haaveilen joulusta oman miehen ja lasten kanssa, järjestäen samalla sellaisen myös kaikille perheenjäsenilleni. Juhla jonne kaikki läheiset olisivat tervetulleita. Ehkä sitten joskus.

Kuvia tältä päivältä ei juurikaan ole - tai on, mutta niissä esiintyy lähipiiriin kuuluvia henkilöitä, joiden henkilöllisyys ja nassut pysyköön salassa. :)

Lisäksi meidän lahjaton joulu epäonnistui jälleen..

E:n sisaruksilta lahjakortit Ravintola Taivaanrantaan, Luhdan pyyhkeitä E:n vanhemmilta, leffalippuja, veikkauksen arpoja, villasukkia sekä äidiltäni saama ihanan pehmeä Cubuksen aamutakki. Se on mulla tälläkin hetkellä päällä! Oon haaveillut tällaisesta pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut vastaan yhtään materiaaliltaan sekä väriltään yhtäaikaisesti miellyttävää. Täällä Lahdessahan ei Cubusta ole, mutta äiti oli bongannut tämän Hyvinkään kauppakeskus Villan liikkeestä.

Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksaa vetää navat paukkuen jouluruokaa! Ehkäpä saan aikaiseksi jopa kunnon aamupalan, jota varten pekonit ja kananmunat odottaa jääkaapissa tekijäänsä. Mukavaa olla tietoinen siitä, että töihin täytyy palata vasta muutaman vapaapäivän jälkeen. Tosin, jos se oli kohdallani ollut mahdollista, niin olisin enemmän kuin mielelläni ottanut perjantaille palkattoman vapaan ja jatkanut rennoissa meiningeissä aina sinne viikonlopulle saakka.

Millaista joulua teillä on vietetty? 

Rauhallista Joulua sekä iloa ja onnea vuodelle 2014! ♥

Joulu tuli taloon

Nämä jouluotsikot on pyörinyt blogeissa jo niin pitkään, että tunnen todellakin olevani myöhässä! Mä just viime postauksessa puhuin, kuinka joulukuusi ei tulisi tänäkään vuonna löytämään tietään meidän kotiin - vaan kuinkas kävikään kun olin eilen ruokaostoksilla cittarissa...

Valkoista ja hopeaa, lämpimän valkoista valoa. Mä olen jo edellisinä vuosina katsellut kateudesta vihreänä, kun missä milloinkin näkyy toinen toistaan upeampia valkoisia kuusia, nyt meilläkin on sellainen. Se on vain 150cm korkea, koska emme isompaa tarvitse. Siinä vaiheessa kun kuusen kokoa on tarpeen muuttaa suuremmaksi, niin tilalle saa tulla aito ja oikea kuusi. Kyllähän sitä joulufiilistä nostattaa entisestään aito kuusi jonka havut tuoksuu ja neulaset pistelee jalkojen alla.

Mä en ole oikein ikinä innostunut kuusista, jotka on tuupattu täyteen kaikkea eri maiden lipuista kaiken värisiin kiiltäviin nauhoihin ja monivärisiin palloihin. Sydäntä lähellä on yksinkertaisuus ja hillityt värit. Näiden hopeapallojen seuraksi olisi ihanasti sopinut joku haalea vaaleanpunainen. Siskoni oli värkännyt jouluksi niin hienot koristeet kuuseen, että vertaisiaan saa hakea (blogiin pääse tästä).

Ensimmäinen takaisku tuli jo heti kuusen kasaan saatua, kun oli aika laittaa valoja paikoilleen. Olin tumpelona tyttönä ostanut vihreillä johdoilla varustetun 40ledin sarjan. Onneksi ne saatiin tänään vaihdettua läpinäkyviin ja vieläpä himpun halvempiin Airamin valoihin.

Eilinen päivä meni siis kaupassa ja kotona ruokaa laittaessa. Piti muistaakseni tehdä joku joulusiivouskin, joka unohtui melko äkkiä päästyäni E:n kainaloon sohvalle masu täynnä hyvää ruokaa. Olin jo aiemmin viikolla luvannut tehdä jotain hyvää ruokaa viikonlopun alkajaisiksi. E:n oma toive oli tacosalaatti, mutta muokkailin toivetta sen verran, että lisäsin ostoslistaan tortillapohjat.

Eli perus salaatti (kurkku, jäävuorisalaatti, paprika, punasipuli), salsaa, maustettua jauhelihaa, öljyssä paistettuja paprika- ja sipulisuikaleita, tacosipsejä murskattuna ja kaikki tortillalätyn sisään. Melkein samat raaka-aineet kuin salaatissa, mutta syödessä tulee ihan erilainen fiilis, ihankuin se olis vähän ruokaisampaa kuin salaatti.

Mun mieleen on just tällaiset helpot, aika nopeat ja värikkäät ruoat. Ja onhan noinkin yksinkertaisen ruoan maku ihan uskomattoman hyvä. Ja syöminen helppoa kunhan osaa kääriä tortillapohjan yhtä nätisti kuin minä. ;-)

Pahoittelut niille, jotka lukevat tätä postausta nälkäisenä.

Ilta jatkui edelleenkin syömismeiningeissä, kun meillä leivottiin joulun ekat piparit (jotka eivät näköjään todellakaan jääneet viimeisiksi, niin tyhjältä tuo tarjoiluvati näyttää..). Hatunnostot niille, jotka taitavat noiden pipareiden koristelemisen. Mä aikani kirosin tuossa saarekkeen ääressä se valmis kuorrutepurkki kädessä ja näytin työni tuloksia E:lle todeten, että en mä ehkä mikään ihan mestari tässä ole. Voitte kuvitella miltä se eka pipari näytti, kun tilanne on se, että kuvissa näkyy vain "parhaimmat".. :D

Ilmeestä päätellen tuo leipominen on varsin totista hommaa. Mä oon niin reipas tyttö noin niinkuin teoreettisella tasolla, mutta käytännön hommat meinaa välillä vähän jäädä puolitiehen. Muistatte varmaan kuinka kehuin tekeväni tänä vuonna kaikille omat joulukortit omin pikku kätösin, mutta sovitaan, että tänä jouluna ne kortit hukkuivat postissa, koska joku unohti ne tehdä. Lahjaksi läheisille piti tehdä raakasuklaata tai rocky roadeja, mutta luovutin sen säälittävän ensimmäisen yritykseni jälkeen koko homman suhteen. Piparkakkutaikinakin piti muistaakseni tehdä itse, mutta varsin helppoa ja hyvää löytyi myös pakastealtaasta! :-D

Jos ei muuta, niin ainakin koristelut on varsin persoonalliset ja mulla riitti hermot juuri ja juuri ehkä kymmenen piparin koristeluun. Mä teen suosiolla ton sokerimassan seuraavalla kerralla itse tomusokerista, koska vaikka kuinka pidin tuubia lämpimän veden alla ja lämpimissä käsissä, niin se tuntui olevan niin kovaa että kuvioiden tekemisestä ei meinannut tulla mitään. Ainakin siinä itse tehdyssä koostumusta on vähän helpompi säädellä ja yhdestä massasta saa elintarvikeväreillä montaa erilaista. Vielä pakastimessa odottelee torttutaikina, mutta en ole vielä viitsinyt tehdä, kun E ilmoitti ettei niistä edes pahemmin pidä ja itse ei ole tehnyt mieli niitä. Ehkä huomenna illalla, sitten kun tämä koti on toivonmukaan siisti ja uunista tulee joulutorttujen tuoksu?

Glögiä mä olen onnistunut hörppimään niinkin kunnioitettavasti, että se ei ole enää maistunut. Ehdotuksia hyvistä glögeistä otetaan vastaan - mieluiten sellaisia "einiinmakeita"-versioita!

Eilen ruokakaupasta lähti mukaan tämä Nivean pakkaus, josta olin lukenut Saaran blogista. Mulla ei itseasiassa ole koskaan ollut ihon kanssa erityisiä ongelmia eikä varsinkaan mustapäitä, mutta halusin mielenkiinnosta kokeilla tätä. Tai sanotaanko näin, että niitä ongelmia ei ollut pahemmin ennen tätä kokeilua...

Tein tämän eilen illalla ja aamulla herättyäni menin kylppäriin ja katsoin itseäni peilistä - nenän alueella jäätävän punaisia näppylöitä, samoin leuassa ja otsassa - juuri niissä samoissa kohdissa joissa olin eilen pitänyt näitä lappuja. Tietääkseni lappu jotakuinkin sitruunahapon avulla imee epäpuhtauksia tuohon pintaan joka tulee ihoa vasten, joten mietinkin, että onko se voinut imeä ne epäpuhtaudet pintaan saamatta niitä pois sieltä kokonaan? Mene ja tiedä, mutta saa nähdä uskallanko kokeilla käyttää nuo loputkin pakkauksen laput. Ehkä ihan kokeilemisen arvoinen nimenomaan ihmisillä, jotka kärsivät mustapäistä ja joiden iho ei herkästi reagoi uusiin aineisiin. Tuo pieni paketti lappuja (8kpl) maksoi muistaakseni jotakuinkin kuusi euroa, joka on mielestäni melko iso hinta tuotteesta, jonka toimivuudesta ei voi olla täysin varma. Tämä tuskin tulee siis olemaan sellainen tuote, joka löytyy aina kylpyhuoneesta.

Nyt lopetan tämän kirjoittamisen ja keskeytän E:n fifa-hetken, josta on alkanut tulla jo perinne. Saman tien kun otan kamerasta muistikortin irti ja nappaan läppärin syliin, niin pleikkari menee päälle. No, ainakin pelaaminen tapahtuu niin etten ehdi edes ärsyyntyä kun on itselläkin tekemistä sen aikaa kun toinen pelaa!

Muokkasin kuvia vähän pienemmäksi tähän postaukseen. Tykkäsittekö entisistä isommista kuvista enemmän vai onko näitä mukavampi katsella?