Oh hello, iPhone 5!

Otsikko kertoo kaiken - kävin ekstemporee hakemassa itselleni iPhone 5 perjantaina! Mä oon aaaaivan äärimmäisen tyytyväinen. Toimii niin paljon sulavammin kuin vanha 4S ja kamera on kuulemma mukamas sama kuin edeltäjässä, mutta omasta mielestäni kuvat ovat paljon parempia.

Mun selkäkivut on poissa ja tänään oltiinkin jo keilailemassa ihan kilpailun merkeissä. Keittiöprojekti on ollut seis perjantaista asti, koska molempien meidän vanhemmat lähtivät viikonlopuksi mökkeilemään, joten hommat jatkuvat huomenna. 

Mä oon ehkä vihdoin oppinut nauttimaan viikonlopuista ja arvostamaan niitä, ehkä juurikin siksi, että en ole poltellut itseäni loppuun töiden kanssa vaan viettänyt myös ihan oikeeta vapaa-aikaa. 

Lauantai meni pitkään nukkuessa ja kauppoja kierrellessä. Illalla käytiin mun äidin luona herkuttelemassa vohveleilla ja moikkaamassa pojua. 

Tänään herätyskello soikin jo kahdeksan aikaan. Mä olin valvonut yöllä tosi myöhään, ihan vaan tuijotellen ikkunasta ulos. Ei, en oo höhlä (ehkä..), mutta mun oli pakko seurata kuinka ikkunan takana olevan metsän puut oli hetkittäin poikittain, kun oli niin kova myrskytuuli. Ja kai mä salaa samalla pelkäsin, että joku niistä puista tulee kohta ikkunasta läpi. 

Tuulipuku päälle ja suunta kohti keilahallia, koska E:llä oli seuraottelu. Ensin me nautittiin aamukahvit ja leivät, jonka jälkeen E siirty radalle ja mä koitin tsemppailla kahvilan katsomosta käsin. 

E sai jutun juonesta kiinni vasta neljännessä sarjassa, kun kilpailussa sarjoja on "vain" kuusi. Päätettiin sitten mennä vielä yhdessä heittämään seuraavaan kilpailuerään, joka alkoi melkein heti tuon seuraottelun jälkeen. 

Itsehän keilasin ensimmäiseen sarjaan kiitettävät 205 pistettä. Loput viisi menikin sitten vähän niin ja näin. Kasaan kertyi kuitenkin lopulta 1009 pistettä, joten sarjakohtaiseksi keskiarvoksi muodostui 168, joka on heilahtamalla yli oman keskiarvoni. Noin huonolla tuloksella kilpailusta irtosi alkukilpailussa 24. sija. Suorituksiahan tuossa kisassa on erittäin paljon, ja taakseni jätin usemmankymmentä keilaajaa, mutta tuo tulos ei finaaliin siivitä. Ajattelinkin ensi viikolla käydä uudemman kerran kokeilemassa. 

Tuo kilpailu oli lähinnä minun ja E:n keskinäistä kamppailua ja piste-ero kasvoi 20 pisteeseen, joten E vei tämän kerran numeroin 1009-1029. Kyllä mä sille vielä näytän. 

Kilpailun jälkeen lähdettiin pyörähtämään Karismassa, joka on suht uudehko kauppakeskus Lahden Karistossa. Lähes samat liikkeet kuin keskustassa, mutta naurettavan pitkän matkan päässä. Autottomana ihmisenä sinne ei tule lähdettyä, mutta saatiin mun äiti tänään seuraksi ja kyyditsijäksi. Hakusessa tolla reissulla oli mulle saappaat. Ei, ei kumisaappaat, vaan jotkut nätit mustat nahkasaappaat varustettuna kivoilla yksityiskohdilla, ilman korkoa, oikean muotoisella kärjellä ja sopivan napakoilla varsilla pohkeiden kohdalta. 

Kuten vaatimuslistasta arvata saattaa, niin tolta reissulta tultiin tyhjin käsin mutta täysin vatsoin takaisin. Mä en yksinkertaisesti ole löytänyt mistään, en niin mistään sellaisia saappaita, jotka haluaisin. Kaikki näyttää ratsastussaappailta tai sitten niissä on muutenvaan liian korkeat tai hölmön muotoiset korot. 

Täydet vatsat selittyi meidän äärimmäisen terveellisillä elämäntavoilla, kun huutavan nälän kanssa käveltiin Karismaan sisään ja ensimmäisenä nenän edessä oli hesburger. Kyllä, söin hampurilaisaterian ja oi kyllä, se maistui ihan ok:lta. Mä voisin toki kertoa täällä vaan niistä terveellisistä valinnoista ja antaa ihmisten ymmärtää, että en koskaan syö mitään epäterveellistä tai herkkuja, mutta ainoa jota loppujenlopuksi sillä huijaisin olisin minä itse. 

Muunmuassa meidän perjantai-iltaan kuului äärimmäisen iso läjä irtokarkkeja ja Fast&Furious 6. Ei oo väärin nautiskella välillä, kunhan sitä ei tee hurjissa määrin ja todella usein. 

Sen verran tuosta leffasta, että ei taaskaan hurjapäät (mikä naurettava, naurettava suomennos) pettäneet katsojaansa. Autoja, jännitystä ja niin no, Vin Diesel. :) Päällimäiset ajatukset tosta kuudennesta osasta on kuitenkin sellaiset, että olisikohan tähän jo pitänyt lopettaa? Oli täydellinen mahdollisuus onnelliseen loppuun, kun näinkin monta jatko-osaa on jo tehty. Pelottaa, että meneekö koko elokuvasta maku, kun tarpeeksi kauan jatketaan? No, hyvillä mielin ja tyytyväinen olen minä - ainakin toistaiseksi!

Mun ensimmäinen avokado-kokeilu päätty muuten äsken aika surullisesti. Ihan innoissaan olin halkaisemassa tuota vihreää ihmettä, jotta voisin iskeä muutaman siivun hapankorppuni päälle, mutta.. se oli sisältä ihan ruskea? Päältä kaunis vihreä, mutta sisus sai mut muuttamaan mieleni sen suuhuni laittamisesta.

Mun on muuten aivan pakko saada toi ukko ottamaan musta taas kuvia pitkästä aikaa. Tää kaikki mitä viimesen parin viikon sisään on tapahtunut, on saanu koko arjen ihan sekasin. Ja niinkin paljon kuin E nauttii kuvaamisesta, niin nyt sekin on jäänyt. Toivottavasti kohta tää on ohi ja saa nauttia ihan täysillä hienosta kodista, puhtaudesta ja toisistamme!

Nyt aion rouskuttaa porkkanaa ja tota avokadotonta korppua ja hörppiä teetä, ennenkun täytyy painaa pää tyynyyn ja ladata akut tulevaa työviikkoa varten.

Kesäkuvia haasteen muodossa

Sain postausaihekadon keskellä Nails&Other Stuff -blogin Fanilta kesäkuvahaasteen. Suuri kiitos Fani haasteesta, otin sen enemmän kuin mielelläni vastaan! :)

Minähän vietin kesällä ensimmäistä palkallista kesälomaani. Mietin kauheesti, että tuunkohan heti loman alkaessa kipeäksi, kun en oo oikeastaan pitkiin aikoihin pitänyt minkäänlaisia lomia. En saanutkaan niskaani stressiäpurkausta, vaan nautin lomasta ihan täysillä! Me ollaan E:n kanssa pariskunta, jotka tekee melkein kaiken aina yhdessä, joten niinpä koko kesäkin oli täynnä rakkautta, paitsi normaalit päivät, jolloin E oli 8h töissä. Silläaikaa mä puolestaan makoilin läheisellä uimarannalla ja nukuin pitkään. ;)

Käväistiin olutfestareilla Lahden satamassa, nautittiin lämpimästä säästä ja toisistamme. Minä etenkin siitä lämpimästä säästä, koska oon melkonen vilukissa ja jo siinä vaiheessa kun asteet meni vähänkään alle +20, niin teki mieli vetää paksua vaatetta päälle ja villasukat jalkaan, joten mä todellakin osasin nauttia niistä lähes +30 asteen keleistä!

Käytiin pelailemassa yhdessä minigolffia hetken mielijohteesta (hävisin, pahasti), naurettiin ja kuunneltiin ysärimusiikkia Lahden Yöt-tapahtumassa.

Nautittiin vähän lisää auringosta ja siitä kun niinä viileämpinä päivinä sai vetää E:n puseron päälle ja olla sisällä lämpimässä. Vietettiin aikaa myös minun isäni mökillä ja veneillen.

Kokeiltiin wakeboardingia ensimmäistä kertaa, vietettiin E:n siskon häitä Turussa ja vierailtiin samalla reissulla oman siskoni luona. Viimeinen kuva on Hirvensalon sillalta otettu, kun käytiin yhdessä siskoni kanssa polkaisemassa minunkin lenkkeilyinto käyntiin. 

Ja tässä sitä mentiin, monta kertaa viikossa, kymmeniä kilometrejä...

Huimia suorituksia mulle itelleni, ja opin tykkäämään lenkkeilemisestä. Näitä kuvia katsoessa tekisi mieli laittaa lenkkarit jalkaan aivan samantien, mutta lopussa selviää miksi en nyt niin tee.

Levännyt ja rentoutunut, sekä mieli että keho. Itsensä palkitsemista uusilla treenivaatteilla ja peilin edessä norkoilua muutenvaan. 

Tivolia ja maailmanpyörää sekä hiusten muuttamista vaaleammiksi. 

Mun kesä on ollut värikäs, lämmin, onnellinen ja kaikin mahdollisin tavoin ihana. Mä oon nauttinut E:stä, itsestäni, vapaa-ajasta, lomasta, auringosta, perheestä, läheisistä, liikunnasta, luonnosta ja elämästä. 

Mä en ehkä toteuttanut kesän aikana kaikkia haluamiani asioita, mutta en myöskään kadu mitään mitä tein. Mulla on koko loppuelämäni kesät aikaa toteuttaa unelmia, yksi kerrallaan. Yksi ihana kesä takana ja toivottavasti monen monta lämmintä ja tervettä kesää edessä. 

Mä haastan teidät kaikki tämän lukeneet. Itselle tuli lämmin kaiken tän kylmyyden keskellä noista muistoista. Jokainen kuva palautti mut siihen hetkeen kun se tapahtu. Oli se sitten E:n vanhempien mökki Liperissä, Messilän uimaranta, meidän mökki Heinolassa tai Lahden satama, niin mä olin äsken niissä kaikissa pienen hetken. Jos ja kun otatte haasteen vastaan, niin tulkaa ihmeessä laittamaan linkkiä tuonne kommenttiosioon, niin käyn katsomassa millainen teidän kesä on ollut. :)

Tähän loppuun vielä muutama mua itseäni piristävä asia. Kuten täällä bloginkin puolella on jo sataan kertaan mainittu, niin meillä on kotona kaaos - sotku, remontti, tavarat levällään. Mä päätin, että nyt tässä kodissa on ainakin yks paikka oltava, missä mieli voi levätä ja unohtaa hetkeksi ton kaaoksen. 

Se paikka on nyt makuuhuone, jonka lattialta on kadonnut 0,5m:n vaatevuoraus, rojut tv-tason päältä ja pölyt nurkista. Tilalle tuli yöpöydät, telkku, verhot ja kynttilöitä. 

Mulla meni eilen selkä painavaa astialaatikkoa nostaessa. Oon loppuviikon sairaslomalla ja nappailen tulehduskipulääkkeitä. Diagnoosi oli lumbago eli niinsanottu noidannuoli. No, hyödyksi nämäkin päivät täytyy yrittää käyttää, vaikka selkää ei saa kovin rasittaakkaan. Voihan aina muutamat koneelliset vaikka pyykkiä pyöräyttää. ;) Selkää ei saa jättää täysin lepotilaan pitkiksi ajoiksi, vaan sitä pitäisi nimenomaan rasittaa normaalilla liikkumisella. Jos jää selkäkivun kanssa vain paikoilleen, niin se mitä luultavimmin pahenee entisestään. 

Tällä hetkellä mulla on siis oivallinen syy nauttia rauhallisista kotiaskareista ja kahvista, niinkuin juuri nyt. Tosin tuo toisen kupin puolikas saattaa olla jo niinkin kylmää tämän postauksen tultua valmiiksi, että sitä juodessa saattaa vahingossa muuttua vaikka kauniiksi. 

Tänään jatkuu tohinalla remontti (minä toimin vain äärimmäisen pätevänä työnjohtajana) ja saadan mitä luultavimmin vihdoin ja viimein tiskikone käyttöön! 

Nyt mä lähden vähän kävelemään, ettei toi selkä kiukustu tästä puoliksi istumisesta ja puoliksi makaamisesta yhtään enempää. 

Palaillaan, pus!